Suomenkieliset Tieto-Sanomat

Mynämäellä vuosina 1775–1776 ilmestynyt sanomalehti

Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti. Se ilmestyi Turussa kahdesti kuukaudessa vuonna 1776. Lehden toimittaja oli Mynämäen kirkkoherra Antti Lizelius.[1]

Syyskuussa 1775 ilmestyneen näytenumeron etusivu.

Antti Lizelius oli tyrvääläisen talonpojan poika, joka valmistui maisteriksi vuonna 1735 ja toimi kirkkoherrana ensin Pöytyällä ja vuodesta 1761 lähtien Mynämäessä. Hän oli aikansa paras suomen kielen tuntija, joka piti suomeksi pitäjänkokousten pöytäkirjoja, kirjoitti Mynämäen historian ja sai kahdesti tehtäväkseen Raamatun käännöksen parantamisen. Lizelius kuului hyödyn ja valistuksen ajan käytännöllisiin pappeihin. Hän opetti kansalle uusia viljelytapoja, järjesti vaivaishoitoa ja perusti maan ensimmäisen köyhäinmakasiinin. Sanomalehden hän lienee nähnyt oivallisena opetusvälineenä.[2]

Lehden näytenumero julkaistiin syyskuussa 1775 nimellä Suomalaiset Tieto-Sanomat.[1] Se alkoi ilmestyä seuraavan vuoden alussa joka toinen viikko. Kustantajana lienee toiminut Frenckellin kirjapaino, jossa painettiin myös Suomen ensimmäinen sanomalehti Åbo Tidningar. Lizelius kuului Aurora-seuran julkaiseman Åbo Tidningarin avustajiin, mutta ei mainitse keitä olivat ne suomalaiset, joiden ”ikäwöizemisensä perästä” hän oli lehtensä perustanut. Tieto-Sanomia ilmestyi 23 numeroa, joissa oli yhteensä 192 sivua. Vuosikerran tilaus maksoi 4 taalaria 16 äyriä.[2]

Näytenumerossa julkaistun ohjelman mukaan Tieto-Sanomien tarkoituksena oli julkaista maataloutta koskevia opastuksia, yleissivistävää ainesta sekä tietoja kotimaan ja ulkomaiden tapahtumista. Tieteelliselle tai uskonnolliselle aineistolle lehdessä ei ollut sijaa. Kohdeyleisön muodostivat suomenkieliset papit ja valistuneet talonpojat. Pappien tehtäviin kuului 1700-luvun jälkipuoliskolla myös taloudellisen opin jakaminen, ja heille lehti saattoi toimia apuna esimerkiksi saarnojen valmistelussa. Rahvaalle tarkoitettuna opetus- ja valistuslehtenä Tieto-Sanomat oli Ruotsissa ensimmäinen laatuaan, sillä mitään vastaavaa ei ruotsiksikaan ollut ilmestynyt.[3]

Lehti sisälsi vuoden aikana kolme laajaa artikkelia, jotka jatkuivat pieninä pätkinä numerosta toiseen. Jo näytenumerossa alkanut ”Suomen Maan Huonen-Hallituxen alusta” ja myöhemmin sen ”parantamisesta ja avaroitsemisesta” käsitteli maatalouden syntyä, uusia viljelymenetelmia ja karjataloutta. Se antoi tietoja vuoroviljelystä, perunan kasvatuksesta, puutarhanhoidosta ja kotitaloudesta sekä ihmisten ja eläinten terveydenhoidosta. Toinen koko vuoden jatkunut sarja ”Tiedustus Maan-piirin paikkakunnista” esitteli luettelomaisesti maanosat, Venäjän, Saksan ja Turkin keisarikunnat sekä Ruotsin ja Suomen. Kolmas lyhyempi artikkeli koski Mynämäen köyhäinoitoa, jonka Lizelius halusi esittää kollegoilleen sosiaalihuollon mallina.[4]

Noin puolet numeroiden sisällöstä koostui käytännön ohjeista ja uutisista. Uutislehtenä Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli oikeastaan Suomen ensimmäinen varsinainen sanomalehti, koska Åbo Tidningar ei yleisiä uutisia julkaissut. Suomenkielisenä lehtenä sen sallittiin julkaista myös ulkomaanuutisia, mikä muuten oli Tukholman virallisen lehden yksinoikeus. Ruotsista käännetty ”Uusia Sanomita” -osasto kertoi Yhdysvaltojen vapaussodasta, Pyreneiden niemimaan ja Pohjois-Afrikan sotatapahtumista, Puolan jaosta sekä maanjäristyksistä, tulipaloista ja muista erikoisista sattumista. Suomen uutiset olivat etupäässä kuolemantapauksia ja virkanimityksiä.[5]

Lizelius lupasi jo näytenumerossa ahkeroida ”suomen kielen selkeydessä”, ja lehden kieli olikin sujuvampaa suomea kuin vielä monissa myöhemmissä julkaisuissa. Toimittajalla oli myös journalistista silmää, joten periaatteessa Suomenkielisillä Tieto-Sanomilla oli kaikki menestymisen edellytykset. Vuoden 1776 lopussa Lizelius joutui kuitenkin toteamaan, että ”ulottuvaisten ostajien” puutteessa lehden julkaisemisen täytyy ”seisahtaa joxi kuxi ajaxi”. Tilapäinen lakkaaminen jäi pysyväksi,[6] ja seuraava suomenkielinen lehti oli vasta vuonna 1820 liikkeelle lähtenyt Turun Wiikko-Sanomat.[7] Aivan vähän Tieto-Sanomien tilaajia ei liene kuitenkaan ollut, sillä Porthanin mukaan lehti ei tuottanut kustantajalleen tappiota jos ei voittoakaan.[6]

Lähteet muokkaa

  • Suomen lehdistön historia 1: Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-220-0.

Viitteet muokkaa

  1. a b Suomen lehdistön historia 7: Hakuteos Savonlinna – Övermarks Tidning, s. 49–50. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-241-3.
  2. a b Suomen lehdistön historia 1, s. 54.
  3. Suomen lehdistön historia 1, s. 55–56.
  4. Suomen lehdistön historia 1, s. 56–56.
  5. Suomen lehdistön historia 1, s. 57–58.
  6. a b Suomen lehdistön historia 1, s. 58.
  7. Suomen lehdistön historia 1, s. 87.

Aiheesta muualla muokkaa