Teollistuminen

Teollistuminen on yhteiskunnallinen ja taloudellinen muutos, jossa yhteiskunta muuttuu esiteollisesta teolliseksi. Tämä muutos on tiukasti sidoksissa energiavaroihin ja teknologisiin innovaatioihin, etenkin energiantuotannollisiin ja metallurgiaan liittyviin. Teollistuminen sisältää myös ajatuksen tietynlaisesta ajatustavan muutoksesta ja erilaisesta suhtautumisesta luontoon. On kiistanalaista, aiheuttaako teollistuminen nämä filosofiset muutokset vai onko ensin tapahtunut ajattelutavan muutos. Teollistuminen on osa laajempaa yhteiskunnan modernisaation prosessia.

Teolliset vallankumoukset

Teollinen vallankumous viittaa ensimmäiseen tunnettuun teollistumisprosessiin, joka tapahtui Euroopassa 1700–1800-luvuilla. Niin sanottu toinen teollinen vallankumous sisältää myöhemmän ja vähemmän dramaattisen muutoksen, jonka aiheutti sähkövirran ja polttomoottorin käyttöönotto.

Esiteolliset yhteiskunnat

Esiteolliset (termi on historiallisesti hankala, koska se on voimakkaasti historisistinen – eli sisältää ajatuksen väistämättömästä historiasta) yhteiskunnat useimmiten pyrkivät elintasoon, joka pitää ihmiset hengissä – tämä tarkoittaa, että suurin osa ihmisistä keskittyy tuottamaan juuri sen verran, kuin he kuluttavat. Tämä ei tietenkään ole täysin vailla poikkeuksia vaan on lukuisia esimerkkejä esiteollisista yhteiskunnista, jotka olivat hyvinkin varakkaita. Monia esiteollisia yhteiskuntia vaivaavat usein myös nälänhädät. Monet kehitysmaat aloittivat teollistumisprosessin tavoittelun joko länsimaiden tai Neuvostoliiton esimerkin innoittamana kylmän sodan aikana. Lähinnä Kaakkois-Aasian monet maat ovat onnistuneet tässä kunnolla.

Argumentti teollistamisen puolesta

Teollistumisen tärkeys talouskehitykselle piilee siinä, että teollisuustuotteissa on korkeampi tuottavuus kuin maataloustuotteissa tai jalostamattomissa raaka-aineissa (joiden molempien tuottamiseen kehittymättömät maat usein keskittyvät). Kun maa rupeaa tuottamaan teollisia tuotteita, joissa on maatalous- ja raaka-ainetuotantoa korkeampi tuottavuus, sen saamat taloudelliset voitot moninkertaistuvat. Tähän liittyy läheisesti ulkomaankaupan vaihtosuhteen problematiikka, koska monien mielestä ulkomaankaupanvaihtosuhde huononee maataloustuotteille pitkällä aikavälillä. Lisäksi maataloustuotteissa hintojen heilahtelun uskotaan olevan suurempaa, ja niiden kysynnällä on biologinen raja. Kaikki vaurastuneet maat ovat käyneet läpi jonkinlaisen teollistumisprosessin. Argentiina tosin oli ensimmäisen maailmansodan aattona kohonnut kymmenen rikkaimman maan joukkoon vain maatalousvientinsä turvin, mutta sodan puhkeamisen jälkeisen maailmantalouden kysynnän romahduksen johdosta maa ajautui syvään talouskriisiin, ja ajattelutapaa maan talouspolitiikassa vaihdettiin.

Teollistamispolitiikka

Mitä enemmän jokin talouspoliittinen ajattelusuuntaus painottaa valtion roolia, sitä tärkeämpänä se näkee valtion intervention myös teollistamisessa. Jotkut täysin markkinoiden hintamekanismiin luottavat taloustieteilijät taas näkevät, että vapaat markkinat ohjaavat kansantalouden tuotantoa aina oikeaan suuntaan. Monet taloustieteilijät eivät näe teollistamista tärkeänä, vaan katsovat että se tuotannonrakenne, jonka hintamekanismi antaa, on aina paras mahdollinen. Tämän ajattelutavan mukaan hintamekanismin antama tuotantorakenne ei välttämättä ole teolliseen tuotantoon keskittynyt, mutta hintamekanismi joka tapauksessa osoittaa kansantalouden tehokkaimman paikan maailmantaloudessa. Eri valtioiden historiassaan käytettyyn teollisuuspolitiikkaan on sisältynyt mitä erilaisimpia instrumentteja, kuten kotimaisen talouden suojaamista ulkomaiselta kilpailulta ja koulutuspolitiikan ohjaamista teollisen tuotannon tarpeita ajatellen.

Teollistuminen nykyisessä kehitysajattelussa

Nykyään kansainvälinen kehitysyhteisö (YK, Maailmanpankki, OECD) puhuu ”köyhyyden vähentämisestä”, ja teollistumisen sisältävästä modernisaatiosta on luovuttu. Köyhyyden vähentäminen tarkoittaa talouden vakauttamista kasvua varten ja suoraan sosiaalisiin tavoitteisiin keskittyviä ohjelmia. Muutos kansainvälisessä kehitysajattelussa on johtanut siihen, että monet köyhät maat ovat luopuneet pyrkimyksistään viedä lävitse talouden rakennemuutos kohti teollistumista. Perinteisesti UNCTADin kaltaiset YK:n järjestöt ovat painottaneet enemmän teollistumisen merkitystä, kun taas länsimaiden johtamat OECD ja Bretton Woods -instituutiot ovat edustaneet enemmän hintamekanismin toimintaan nojaavaa ajattelutapaa.

Teollistuminen ja suorat ulkomaaninvestoinnit

Nykyään suorien ulkomaaninvestointien aikana jonkun valtion viennin ja tuotannon rakenne voi muuttua selvästi tilastoissa kohti teollista tuotantoa, koska ulkomaalaiset firmat tuottavat siellä tehdastuotteita. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin teollistaminen perinteisessä mielessä. Usein ulkomaisten firmojen sektori voi olla hyvin erillään muusta taloudesta, eikä näistä jää välttämättä muuta kuin työläisten palkat sijaintimaahan. Vahvemmat kehitysmaat kuten Kiina, ovat pyrkineet sisällyttämään ulkomaaninvestoinnit osaksi teollistumistaan. Nämä maat ajattelevat, että ulkomaiset yritykset tuovat maahan myös osaamista ja teknistä taitoa, joka auttaa teollistumisessa.