Avaa päävalikko

Voitatti (Suillus luteus) on yleinen ja hyvä ruokasieni, joka kasvaa koko Suomessa.

Voitatti
Butterroehrling.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Suillaceae
Suku: Voitatit Suillus
Laji: luteus
Kaksiosainen nimi

Suillus luteus
(L.) Roussel[1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Voitatti Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Voitatti on kirkkaan tai vaalean kellanruskea sieni, jolla on lyhyt kellanvalkea jalka ja siinä suuri valkea rengas, joka kutistuu ja tummuu ajan myötä. Renkaan yläpuolelta jalka on tummien pisteiden kirjoma. Nuori ja vanha voitatti eroavat toisistaan jonkin verran.[2] Noin kymmenen senttiä leveä, pähkinänruskea lakki on aluksi puolipallomainen, mutta muuttuu kuperammaksi ajan myötä.[2][3] Lakki on erittäin limainen märkänä ja sen alapuolen pillikerros on aluksi kirkkaan keltainen, kunnes vanhemmiten se muuttuu ruskeammaksi. Usein lakki on tummaviiruinen.[4]

Malto on miedon makuista ja pehmenevää, väriltään se on vaaleankeltaista. Voitatista lähtee mieto sekä lievä hedelmäinen tuoksu.[2][3] Voitatin itiöpöly on okrankeltaista. Itiöt ovat muodoltaan sukkulamaisia ja kapean ellipsoidimaisia. Niiden koko on noin 7-10 x 3-3,5 mikrometriä (μm). Voitatit ovat usein toukkaisia.[5]

Samankaltaiset lajitMuokkaa

Voitatin voi sekoittaa muun muassa jyvästattiin (Suillus granulatus), turjantattiin (Suillus clintonianus) tai lehtikuusentattiin (Suillus grevillei).[2] Voitatit muodostavat itsessään suvun, johon kuuluu voitatin lisäksi seitsemän muuta sientä: jyvästatti, turjantatti, lehtikuusentatti, nummitatti, suotatti, kangastatti sekä harmotatti.[5]

Kasvuaika ja -paikkaMuokkaa

Voitatti kasvaa yleisenä koko maassa heinäkuusta lokakuuhun. Se on männyn seuralaislaji, joten tavallisimmat kasvupaikat ovat kuivat kangasmetsät, hakkuuaukeat sekä polkujen ja teiden varret. Alueet, joissa maan pintaa on rikottu, ovat erityisen hyviä voitatin kasvupaikkoja.[2]

KäyttöMuokkaa

 
Albin Schmalfußin teos Butterröhrling vuodelta 1897

Voitatti on erinomainen ja maukas kolmen tähden ruokasieni, joidenkin asiantuntijoiden mukaan kahden tähden. Sitä on kuitenkin hankala siivota limaisen pinnan takia. Pintakelmu onkin helpointa poistaa ennen sienen käyttöä.[6][2] Voitatti nyljetään leikkaamalla se puoliksi lakin pinnassa olevaan pintakelmuun asti, ja puoliskot irroitetaan kelmusta. Muuta esikäsittelyä se ei tarvitse.[7][8] Sieni on myös hyönteisten suosima ravintokohde.[2]

Voitatteja pakastetaan, suolataan tai kuivataan viipaleina. Se on myös maukasta paistettuna, liuossuolattuna sekä marinadiliemeen laitettuna[2][9][10]. Voitattien keräämistä vilkasliikenteisiltä paikoilta ei suositella, sillä se kerää itseensä raskasmetalleja.[11] Kaupan on nykyään myös kuivatuista voitateista tehtyä voitattirouhetta.[4]

Sienivärjäyksessä voitatteja käytettäessä saadaan beigenoranssia[12].

LähteetMuokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 31.8.2008
  2. a b c d e f g h Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 67. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. a b Valitut palat 1984: Sienestäjän tietokirja
  4. a b http://www.kemi.fi/romppanen/voita.htm
  5. a b WSOY 1987: Svengunnar Ryman, Ingmar Holmåsen: Suomen ja Pohjolan sienet
  6. Voitatti, Suillus luteus. Luontoportti viitattu 29.11.2019
  7. http://www.jyu.fi/tdk/museo/ruokasienia/voitatti.htm
  8. Otava 1993: Mauri Korhonen: Uusi sienikirja
  9. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
  10. http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/sienet/luonnonsienet/voitatti/
  11. Luontonetti
  12. WSOY 1994: Lasse Kosonen: Uusi perheen sienikirja

Aiheesta muuallaMuokkaa