Nummitatti

sienilaji

Nummitatti (Suillus bovinus) on syötäväksi kelpaava sieni.

Nummitatti
Suillus bovinus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Suillaceae
Suku: Voitatit Suillus
Laji: bovinus
Kaksiosainen nimi

Suillus bovinus
(Pers.) Roussel[1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Nummitatti Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Nummitatin lakki on 3–12 cm leveä ja muodoltaan kupera. Väriltään se on ruskeankellertävä, usein punertava. Lakin pinta on märkänä limainen, muuten aivan kiiltävän sileä. Sienen kellanvalkoinen malto on pehmeää, joustavaa ja sitkeää. Hyvänä lajituntomerkkinä on, etteivät pillikerroksen kaikki pillit ole yhtä pitkiä. Siten osittain johteinen pillikerros antaa epätasaisen vaikutelman. Väriltään pillistö on harmahtavan keltainen ja kulmikkaat pillit ovat väljäaukkoisia.[2]

Nummitatin jalka on myös sileäpintainen ja pitkä, väriltään se on lakin kaltainen. Muodoltaan jalka on usein käyrä. Nummitatin maku on hyvin mieto, eikä siinä ole juurikaan havaittavaa tuoksua.[2]

Samankaltaiset lajitMuokkaa

Nummitatin voi usein helposti sekoittaa kangastattiin (Suillus variegatus), josta sen kuitenkin erottaa pillien muodon avulla. Myös ruskotatti (Boletus badius) ja samettitatti (Boletus subtomentosus) voivat myös joskus muistuttaa nummitattia.[2]

Kasvuaika ja -paikkaMuokkaa

Nummitatin kasvuaika on elokuusta lokakuun loppuun. Sientä tavataan männyn seuralaisena kuivissa, hiekkapitoisissa kangasmetsissä sekä kalliojäkäliköissä ja sammaleisissa kallion painanteissa.[2] Se muodostaa usein tiheitä, jalan tyveltä yhteenkasvaneita ryhmiä, usein yhdessä punanuljaskan (Gomphidius roseus) kanssa.[3] Ryhmässä kasvaessaan nummitattien lakit usein peittävät toisensa. Sieni on hyvin yleinen koko maassa. Sen pillit ovat kulmikkaat, kerrotut.[2]

Käyttö ravinnoksiMuokkaa

Nummitatti on satoisa ja hyvä ruokasieni. Keitettäessä se muuttuu punertavaksi. Kenties makunsa vuoksi nummitattia ei aina pidetäkään kangas- ja voitatin veroisena. Nummitatti sopii kuitenkin hyvin erilaisten muhennosten ja kastikkeiden raaka-aineeksi.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 31.8.2008
  2. a b c d e f Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 71. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. Tauno Ulvinen (toim): Suursieniopas, s. 52. Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa