Avaa päävalikko

Kangastatti (Suillus variegatus) on hyvä ruoka- ja kauppasieni.

Kangastatti
2011-11-12 Suillus variegatus crop.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Suillaceae
Suku: Voitatit Suillus
Laji: variegatus
Kaksiosainen nimi

Suillus variegatus
(Sw.) Kuntze[1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Kangastatti Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Kangastatin lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään kellanruskea. Se on myös usein pienten ruskeiden täplien peittämä. Kostealla säällä lakin pinta on tahmea. Sienen malto on vaaleankeltaisia tai ruskeankeltaisia sekä pehmeää. Pillitys puolestaan on väriltään vihertävänkeltainen, vanhemmalla sienellä ruskeaan vivahtava. Sekä malto että pillikerros sinistyvät paineltaessa. Pillien suut ovat pienet toisin kuin nummitatilla (Suillus bovinus).[2]

Kangastatin jalka tanakka ja sileäpintainen. Väriltään se on suunnilleen lakin kaltainen. Halkaistaessa senkin väri muuttuu tyvestä sinertäväksi. Sienen maku on mieto, aavistuksen verran hapahko. Kangastatin tuoksu on hapan.[2]

Samankaltaiset lajitMuokkaa

Kangastatin näköinen sienilaji on erityisesti edellä mainittu nummitatti. Ruskotatti (Boletus badius) ja samettitatti (Boletus subtomentosus) voivat myös joskus muistuttaa erehdyttävästi kangastattia.[2]

Kasvuaika ja -paikkaMuokkaa

Kangastatin esiintymisaika ulottuu elokuusta lokakuuhun. Se kasvaa männyn seuralaisena hiekkaperäisellä maalla ja jopa kallioilla. Sitä voi tavata myös kosteissa kangasmetsissä. Se on Suomessa yleinen koko maassa kuivinakin kesinä. Pohjoisen mäntykankailla kangastatti voi hyvinä sienivuosina olla erittäin runsas. Tällöin se on myös porojen tärkeää ravintoa.[2]

Käyttö ravinnoksiMuokkaa

Kangastatti on hyvä ruokasieni. Sitä voidaan säilöä kuivattuna, kunhan se kuivatetaan riittävän ohuina siivuina. Kangastattia voidaan käyttää ruoaksi yksinään tai muiden sienilajien kanssa.[2]

Kangastatti kerää maasta rautaa niin paljon, että jotkut tutkijat eivät suosittele sitä syötäväksi enempää kuin 600 grammaa viikossa.[3] Lisäksi sillä näyttää olevan taipumus kerätä cesiumia, mikä on huomattava radioaktiivisen säteilyn lähde[4][5][6].

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa