Avaa päävalikko

Karvarousku (Lactarius torminosus) eli karvalaukku on koivumetsissä kasvava vaaleanpunertava rousku.[2]

Karvarousku
Lactarius torminosus 041031w.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: torminosus
Kaksiosainen nimi

Lactarius torminosus
(Schaeff. ) Gray [1]

Katso myös

 Commons-logo.svg Karvarousku Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Karvarouskun lakki on vaaleanpunertava, ja sen värissä on punertavia vöitä. Lakin pinnalla ja erityisesti reunassa on nukkamaista karvaa. Nuorena lakki on muodoltaan tasainen, mutta vanhemmiten se kasvaa jopa 15 senttiä leveäksi ja muuttuu muodoltaan suppilomaiseksi. Lakin pinta tuntuu kosketettaessa kuivalta tai vain hieman tahmealta. Sienen tanakka jalka on väriltään lakin kaltainen ja vanhemmiten ontto. Sienen heltat ovat vaaleat ja maku polttavan kirpeä. Maitiaisneste on valkoista, eikä se muuta väriään joutuessaan tekemisiin ilman kanssa.[2]

Samankaltaiset lajitMuokkaa

Karvarouskua muistuttavia sieniä ovat soilla kasvava valkokarvarousku (L. scoticus) sekä pihanurmilla ja teiden varsilla kasvava villakarvarousku (L. pubescens), jotka ovat karvarouskua pienempiä ja ohutmaltoisempia.[2] Myös keltarousku (L. repraesentaneus), männynleppärousku (L. deliciosus) ja kuusenleppärousku (L. deterrimus) voivat muistuttaa karvarouskua.

Kasvuaika ja -paikkaMuokkaa

Karvarouskun paras satoaika on syyskuu. Satoaika venyy Etelä-Suomessa aina lokakuulle, mutta Pohjois-Suomessa sitä ei enää juuri silloin tapaa.lähde? Laji kasvaa yleisenä koivun seurassa koko maassa, mutta runsaimmillaan laji on avoimilla hakamailla.[2]

Käyttö ravinnoksiMuokkaa

Suomessa karvarouskua pidetään 5–10 minuutin ryöppäämisen jälkeen hyvänä ja suosittuna ruokasienenä. Keski- ja Etelä-Euroopassa karvarouskuja ei syödä.[3] Sieni sopii sekä suolasieneksi että paistamiseen.[2]

Venäläisessä keittiössä karvarouskua esikäsitellään suolasieneksi keittämisen sijaan liottamalla kolme päivää.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 18.8.2008
  2. a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 98. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. Karvarousku (Lactarius torminosus) Ruokavirasto. Viitattu 1.9.2019.
  4. Tolpo, Antje: Suomalaiset ja venäläiset keräävät sienimetsästä aivan eri sieniä – "Kantarellissa ei ole makua" Yle Uutiset. 17.9.2017. Viitattu 1.9.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa