Wikipedia

Isohapero

helttasienilaji

Isohapero (Russula paludosa) on haperoihin kuuluva syötävä ruokasieni.[3]

Isohapero
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: paludosa
Kaksiosainen nimi

Russula paludosa
Britzelm.[2]

Katso myös

  Isohapero Wikispeciesissä
  Isohapero Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Isohaperon lakki on 8–20 senttimetriä leveä ja kupera, joskus puolipallomainen. Väriltään se on heleän- tai verenpunainen ja vanhemmiten haalistuva. Haalistuessaan sienestä voi tulla jopa aivan valkoinen. Jalka on valkoinen, 10–15 senttimetriä pitkä ja 1,5–3 senttimetriä paksu. Malto on valkeaa ja nuorena kiinteää, mutta vanhemmiten hauraampaa. Heltat ovat hieman kellertäviä.[3]

Samankaltaiset lajit muokkaa

Isohaperoa muistuttavia sieniä ovat kangashapero (Russula decolorans), viinihapero (Russula vinosa), tulipunahapero (Russula emetica), punajalkahapero (Russula rhodopoda) ja koivunlehtohapero (Russula intermedia). Isohaperon erottaa näistä suuren koon, miedon maun ja valkosen mallon avulla.[4]

Kasvupaikka muokkaa

Isohapero kasvaa hyvin yleisenä koko Suomessa. Sieni kasvaa kangasmetsissä, rämeillä,[4] korpimetsissä ja tunturikoivikoissa havupuiden ja kouvun seuralaisena. Kasvuaika on heinäkuusta syyskyyhun.[3]

Käyttö ravinnoksi muokkaa

Isohapero on syötävä ruokasieni[3].[4]Sen haju ja maku on mieto.[3] Haperoa ei tarvitse ryöpätä. Sen voi joko kuivata, pakastaa tai syodä sellaisenaan.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Dahlberg, A.: Russula paludosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
  3. ↑ a b c d e Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 76. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  4. ↑ a b c Isohapero evira.fi. Arkistoitu 4.9.2018. Viitattu 4.9.2018.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Wikikirjasto
Suomalaiset kauppasienet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isohapero&oldid=21013396”