Kosteikkovahvero

sienilaji

Kosteikkovahvero (Cantharellus lutescens, aikaisemmin "kelta-torvisieni"[2]) muistuttaa erittäin paljon suppilovahveroa. Se on muuten aivan samanlainen kuin suppilovahvero, mutta pieniä värieroja voi olla. Se on myös huomattavasti suppilovahveroa harvinaisempi. Kuten jo nimestä voi päätellä, kosteikkovahvero kasvaa kosteissa paikoissa. Sillä on kellertävä jalka ja ruskea tai harmaa lakki. Kosteikkovahvero on erinomainen ruokasieni, jolla on vahva sienen tuoksu. Kosteikkovahveroita, kuten lähes mitä tahansa muitakin sieniä, voi kuivata. Kuivattu sieni säilyttää ominaismakunsa, vaikka se käytettäisiin vasta myöhemmin.[3][4]

Kosteikkovahvero
Cantharellus lutescens euskal herrian 1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Cantharellales
Heimo: Kantarellit Cantharellaceae
Suku: Vahverot Cantharellus
Laji: lutescens
Kaksiosainen nimi

Cantharellus lutescens
Fr.[1]

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Kosteikkovahverot ovat lähes heltattomia, ohutmaltoisia ja torvimaisia tai suppilomaisia. Lakki on 4–7 cm leveä, keskeltä kuopalla ja reunoilta uurteisia, ryppyisiä tai aaltomaisia. Vanhemmiten lakista tulee syvänapainen tai suppilomainen, ja lopulta se aukenee onttoon jalkaan. Lakin väri vaihtelee noenmustasta harmaaseen ja ruskeaan. Lakin alapinta on nuorena valkoinen ja vanhemmiten oranssi, keltainen ja vähäsuoninen. Jalka liittyy saumattomasti lakkiin ja on vanhemmiten ontto. Sienen pituus on noin 7–10 cm ja se on noin 0,5–1 cm paksu, tyveen suippeneva, pyöreähkö tai litteä ja sileä. Jalan väri on oranssinkeltainen tai keltainen. Malto kellanvalkoista, tiivistä ja ohutta. Tuoksu on voimakas. Maku on mieto ja hyvä.[3][4] Itiöpölyn väri on vaaleankeltainen.[5]

LevinneisyysMuokkaa

Kosteikkovahvero on runsaampi eteläisemmässä Suomessa. Pohjoisimmat löydöt Suomessa on tehty Kuusamosta.[5]

Kasvupaikka ja elinympäristöMuokkaa

Kosteikkovahvero kasvaa nimensä mukaisesti kosteikoissa, lehtokorvissa, lehtokuusikoissa ja rehevissä sammaleisissa kuusimetsissä. Se on kalkinsuosija ja kuusen juurisieni. Kosteikkovahvero kasvaa elo-syyskuussa.[3][4][5]

KäyttöMuokkaa

Kosteikkovahveroa voidaan käyttää monilla tavoilla kastikkeisiin ja keittoihin. Se ei tarvitse ryöppäystä, ja se sopii hyvin kuivattavaksi.[3]

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 222. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
  • Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 50. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.

ViitteetMuokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 20.11.2017
  2. Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 180. 2. painos. WSOY, 1971.
  3. a b c d Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 50. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.
  4. a b c Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 222. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
  5. a b c Luontoportti: Kosteikkovahvero Cantharellus lutescens luontoportti.com. Viitattu 20.11.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosteikkovahvero.
Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.