Kosteikkovahvero
Kosteikkovahvero (Cantharellus lutescens) muistuttaa erittäin paljon suppilovahveroa. Se on muuten aivan samanlainen kuin suppilovahvero, mutta pieniä värieroja voi olla. Se on myös huomattavasti suppilovahveroa harvinaisempi. Kuten jo nimestä voi päätellä kasvaa kosteikkovahvero kosteissa paikoissa. Sillä on kellertävä jalka, ruskea tai harmaa lakki. Kosteikkovahvero on erinomainen ruokasieni jolla on vahva sienen tuoksu. Kosteikkovahveroita kuten lähes mitä tahansa muitakin sieniä voi kuivata. Kuivattu sieni säilyttää ominaismakunsa vaikka se käytettäisiin vasta myöhemmin.[2][3]
| Kosteikkovahvero | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Cantharellales |
| Heimo: | Kantarellit Cantharellaceae |
| Suku: | Vahverot Cantharellus |
| Laji: | lutescens |
| Kaksiosainen nimi | |
Ulkonäkö ja kokoMuokkaa
Kosteikkovahverot ovat lähes heltattomia ohutmaltoisia, torvimaisia tai suppilomaisia. Lakki on 4-7 cm leveä, se on keskeltä kuopalla, reunat uurteisia, ryppyisiä tai aaltomaisia, vanhemmiten siitä tulee syvänapainen tai suppilomainen, ja lopulta se aukenee onttoon Jalkaan. Väri on päältä on noenmustasta harmaaseen ja ruskeaan. Lakin alapinta on nuorena valkoinen ja vanhemmiten oranssi, keltainen, vähäsuoninen. Jalka liittyy saumattomasti lakkiin ja on vanhemmiten ontto. Sienen pituus on noin 7-10 cm ja se on noin 0,5–1 cm paksu, tyveen suippeneva, pyöreähkö tai litteä, sileä. Jalan väri on oranssin keltainen tai keltainen. Malto kellanvalkoista, tiivistä ja ohutta. Tuoksu voimakas. Maku mieto ja hyvä.[2][3] Itiöpölyn väri on vaaleankeltainen.[4]
LevinneisyysMuokkaa
Se on runsaampi eteläisemmässä Suomessa ja pohjoisimmat löydöt Suomessa on tehty Kuusamosta.[4]
Kasvupaikka ja elinympäristöMuokkaa
Kosteikkovahvero nimensä mukaisesti se kasvaa kosteikoissa, lehtokorvissa, lehtokuusikoissa, rehevissä sammaleisissa kuusimetsissä. Se on kalkinsuosija. Kuusen juurisieni. Sitä löytää elo-syyskuussa.[2][3][4]
KäyttöMuokkaa
Sitä voidaan käyttää monilla tavoilla kastikkeisiin ja keittoihin. Ei tarvitse ryöppäystä. Sopii hyvin kuivattavaksi.[2]
KuviaMuokkaa
.jpg)
_692587.jpg)
LähteetMuokkaa
- Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 222. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
- Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 50. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 20.11.2017
- ↑ a b c d Bo Nylen: Herkulliset ruokasienet, s. 50. Jyväskylä : Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4237-1.
- ↑ a b c Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja, s. 222. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-09106-9.
- ↑ a b c Luontoportti: Kosteikkovahvero Cantharellus lutescens luontoportti.com. Viitattu 20.11.2017.
Aiheesta muuallaMuokkaa
haaparousku | kalvashaaparousku | haavanpunikkitatti | herkkutatti | isohapero | kangasrousku | kangastatti | karvarousku | kantarelli | kartiohuhtasieni | koivunpunikkitatti | korvasieni | kosteikkovahvero | kuusenleppärousku | lampaankääpä | mustatorvisieni | männynherkkutatti | männynpunikkitatti | männynleppärousku | suppilovahvero | tammenherkkutatti | rusko- ja vaaleaorakas | siitake | tryffelit