Keltarousku
Keltarousku (Lactarius repraesentaneus) on keltainen rouskuihin kuuluva sienilaji.[2]
| Keltarousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | repraesentaneus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Keltarousku on kookas sieni, jonka kauttaaltaan keltainen väri vaihtelee sävyltään okrasta munankeltaiseen. Keltarouskun lakki on 10-20 cm leveä ja suomukarvainen. Lakki on nuorena reunoiltaan alaspäin kiertynyt ja karvainen, vanhemmiten lakki laakenee. Pinnaltaan lakki on etenkin kostealla säällä limainen. Heltat ovat lakkia vaaleammat. Jalka on lyhyt, tukeva, harvakseltaan kuoppatäpläinen ja vanhemmiten ontto. Kellanvalkoisen mallon maku on vain lievästi karvas ja se tuoksuu miellyttävältä. Vetisen valkoinen maitiaisneste muuttuu violetiksi jouduttuaan kosketuksiin ilman kanssa ja värjää myös sitä ympäröivän mallon harmaanvioletiksi.[2]
Samankaltaiset lajit muokkaa
Keltarouskun erottaa samankaltaisesta isovoirouskusta (L. scrobiculatus) ja muista voirouskuista violetiksi muuttuvan maitiaisnesteen ja mallon perusteella.[2] Ulkonäöltään keltarouskun saattaa sekoittaa myös yleisempänä kasvavaan karvarouskuun (L. torminosus).
Kasvuaika ja -paikka muokkaa
Keltarousku kasvaa heinäkuusta lokakuuhun melko yleisesti tuoreissa kuusi- ja koivukangasmetsissä, usein hieman soistuneilla, korpimaisilla alueilla. Sen kasvualue käsittää koko Suomen tunturialueita lukuun ottamatta, mutta se on pohjoisessa yleisempi.[2]
Käyttö ravinnoksi muokkaa
Ruokasienenä keltarousku on arvioitu melko hyväksi. Kuten yleisesti rouskujen kohdalla, kiehauttaminen on suositeltavaa, mutta mietona sienenä keltarouskun voi paistaa myös tuoreeltaan tai käyttää suolasienenä. Lakin limainen pinta kannattaa poistaa ennen sienen käyttöä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 21.8.2008
- ↑ a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 98. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.