Isovoirousku

helttasienilaji

Isovoirousku (Lactarius scrobiculatus) on rouskuihin kuuluva syötävä sieni.[2]

Isovoirousku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: scrobiculatus
Kaksiosainen nimi

Lactarius scrobiculatus
(Scop.) Fr. [1]

Katso myös

  Isovoirousku Wikispeciesissä
  Isovoirousku Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Isovoirouskun vanhemmiten jopa 20 senttiä leveä lakki on aluksi kupera, myöhemmin matalasti suppilomainen. Lakin pohjaväri on keltainen ja siinä erottuu myös usein tummempia renkaita. Lakin nukkaiset reunat kiertyvät vanhemmiten alaspäin. Kuivana lakin pinta voi olla kiiltävä, mutta kostuessaan se muuttuu limaiseksi ja tahmeaksi. Sienen jalka ja heltat ovat väriltään kellertävät. Lyhyen ja tukevan jalan pinnalla on kuoppamaisia laikkuja. Malto on raakana polttavan kirpeää. Maitiaisneste on aluksi väriltään valkoista, mutta joutuessaan ilman kanssa tekemisiin se muuttuu rikinkeltaiseksi.[2]

Samankaltaiset lajit muokkaa

Isovoirouskun kaltaisia voirouskuja ovat myös korpivoirousku (L. tuomikoskii), vihervoirousku (L. olivinus) ja villavoirousku (L. leonis), jotka kelpaavat myös samoin syötäväksi.[2]

Kasvuaika ja -paikka muokkaa

Suomessa koivurouskua tavataan harvinaisena elokuusta lokakuuhun, Etelä-Suomesta Lappiin. Se kasvaa kosteissa kuusimetsissä ja puronvarsinotkoissa kalkkialustalla.[2]

Käyttö ravinnoksi muokkaa

Isovoirousku on ryöpättävä ennen käyttöä. Se voidaan käyttää esimerkiksi paistettuna tai suolasienenä.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
  2. a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 95. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.

Aiheesta muualla muokkaa