Kirjanpainaja

kovakuoriaislaji
Tämä artikkeli käsittelee hyönteistä. Kirjanpainotaidosta kertoo artikkeli Painaminen.

Kirjanpainaja (Ips typographus) on noin puolen sentin mittainen kaarnakuoriainen. Se on taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava runkotuholainen.[1] Tuulenkaadoissa ja heikentyneissä pystypuissa lisääntyvät kirjanpainajat parveilevat touko-kesäkuussa, jolloin koiraat iskeytyvät puun paksun kaarnan alle ja houkuttelevat paikalle naaraita. Naaraat kaivertavat emokäytävänsä ja laskevat munat käytävän reunoille. Munista kuoriutuu toukkia, jotka nakertavat käytäviä ja lopulta koteloituvat. Koteloista kuoriutuvat aikuiset kirjanpainajat.

Kirjanpainaja
Ips.typographus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Kärsäkäsmäiset Curculionoidea
Heimo: Kärsäkkäät Curculionidae
Alaheimo: Kaarnakuoriaiset Scolytinae
Suku: Kirjanpainajat Ips
Laji: typographus
Kaksiosainen nimi

Ips typographus
Linnaeus, 1758

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kirjanpainaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kirjanpainaja Commonsissa

Kirjanpainajat saavat aikaan puiden nestevirtausten katkeamisen ja siten puiden heikkenemisen. Jos syömäkuvioita on laajasti puun rungon ympäri asti, puut kuolevat. Kirjanpainajien mukana puihin tulee myös sinistäjäsieniä, jotka osallistuvat yhdessä hyönteisen kanssa puun tappamiseen.

Keskeinen kirjanpainajien torjuntakeino on tuoreen, kuorellisen kuusipuutavaran ja tuulenkaatojen kuljettaminen metsästä pois ajoissa ennen hyönteisten lisääntymistä. Ellei puiden poistaminen ole mahdollista tulisi puutavara käsitellä kasvinsuojeluaineilla tai kuoria, peittää tai sadettaa kahden kuukauden ajan kesäkuun alusta lukien.

Kirjanpainajien saalistajia luonnossa ovat ainakin seuraavat: kennovaleskorpioni (Chernes cimicoides), Epuraea pygmaea, Medetera breviseta, Medetera dendrobaena, Medetera signaticornis, Nemosoma elongatum, kaitapehkiäinen (Nemozoma elongatum), hukkakartukas (Nudobius lentus), aitoliskokuntikas (Quedius plagiatus), havukaarniainen (Rhizophagus dispar), ruostekaarniainen (Rhizophagus ferrugineus), kämäräpihkalude (Scoloposcelis pulchella) ja isomuurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius).

LähteetMuokkaa

  1. Hannula, Eeva: Kanta-Häme pelkää kaarnakuoriaisepidemiaa Yle Uutiset. 16.5.2014. Viitattu 11.5.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa