Avaa päävalikko

Ytimennävertäjät (Tomicus) on kovakuoriaisten lahkoon kuuluva suku. Ytimennävertäjät lukeutuvat Suomessa pahimpiin mäntyjen hyönteistuholaisiin. Ytimennävertäjät katkovat mäntyjen latvakasvaimia tunkeutumalla versojen ytimiin ja aiheuttavat näin kasvutappioita. Tästä ytimiin tunkeutumisesta juontuu myös suvun nimi. Ytimennävertäjät eivät pysty tappamaan terveitä puita. Ytimennävertäjien työstä seuraa puiden latvojen harsuuntuminen ja latvat saattavat kuivua kokonaan, jos tuhot jatkuvat vuodesta toiseen. Näin käy useasti sahojen ja pysyvien varastopaikkojen lähellä.[2][3]

Ytimennävertäjät
Pystynävertäjä ja vaakanävertäjä
Pystynävertäjä ja vaakanävertäjä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Kärsäkäsmäiset Curculionoidea
Heimo: Kärsäkkäät Curculionidae
Alaheimo: Kaarnakuoriaiset Scolytinae
Tribus: Tomicini
Suku: Ytimennävertäjät
Tomicus
Latreille, 1803[1]
Lajit
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ytimennävertäjät Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ytimennävertäjät Commonsissa

Laki määrää, että tuore mäntypuutavara on kuljetettava metsistä ja metsävarastoista pois heinäkuun alkuun mennessä. Tämä johtuu ytimennävertäjien aiheuttamista suurista kasvutappioista.[3]

Sisällysluettelo

LisääntyminenMuokkaa

Ytimennävertäjät lisääntyvät metsässä yli keskikesän olleessa mäntypuutavarassa. Juhannuksen jälkeen uudet ytimennävertäjät kuoriutuvat, jonka jälkeen lentävät mäntyjen latvoihin. Latvuksissa uusi sukupolvi tunkeutuu vuosikasvaimiin. Syksyn kuluessa kasvaimet karisevat kuolleina maahan. Joskus ytimennävertäjät saattavat lisääntyä ilman metsään jätettyä puutavaraa. Esimerkiksi lumi voi katkoa etenkin nuoria mäntyjä, jonka jälkeen metsässä on paljon lisääntymismateriaalia ytimennävertäjille.[3]

LajitMuokkaa

[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Tomicus Fauna Europaea. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  2. a b Väkevä, J.; Kankaanhuhta, V.: Ytimennävertäjät Metla. Viitattu 5.3.2010.
  3. a b c Kleemola, Jussi et al.: ”Eläintuhot metsissä”, Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 176–177. Kauhajoki-seura ry, 1999. ISBN 9789529114269. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.3.2010).

Aiheesta muuallaMuokkaa