Avaa päävalikko

Harsuuntuminen tarkoittaa puiden neulas- tai lehtikatoa, joka aiheutuu esimerkiksi taudeista, happamoittavista päästöistä, muista ilmansaasteista, puiden ikääntymisestä ja sääoloista.

Hapan laskeuma voi haitata puiden neulasia tai lehtiä ja näin vaarantaa puun puolustuskyvyn. Hapan laskeuma voi esimerkiksi männyllä vahingoittaa neulasten pintakerrosta, minkä seurauksena puu altistuu vieraille aineille, tuholaisille ja kuivumiselle. Neulasten vahakerros voi vahingoittua, jolloin veden haihtuminen lisääntyy ja myrkylliset aineet pääsevät helpommin neulasten sisälle, jolloin neulasten elinikä lyhenee. Rikkidioksidi voi soluihin tunkeutuessaan tuhota viherhiukkasia ja näin haitata fotosynteesiä.

Hapan laskeuma voi olla joko kuivalaskeumaa tai märkälaskeumaa ja happamoittavat yhdisteet voivat kulkeutua ilman mukana jopa tuhansia kilometrejä lähtöpaikastaan. Suomen omista päästöistä suurin osa tulee Etelä-Suomesta ja kulkeutuu muualle (esim. Pohjois-Suomeen) ja Suomeen kulkeutuu myös laskeumaa muista maista.[1]

Harsuuntumista määriteltäessä tarkastellaan etenkin puiden latvuksia.

LähteetMuokkaa

  • Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 3: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 951-0-27631-6.

ViitteetMuokkaa

  1. Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: ”10”, Bios 3: Ympäristöekologia, s. 109–114. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-27631-0. Suomi
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.