Kelo

pystyyn kuollut puu
Tämä artikkeli käsittelee kuivunutta puuta. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Kelo on pystyyn kuivunut vanha puu, joka on pudottanut kuorensa. Kelo on lähes aina kierteinen, yleensä vastapäivään.[1] Yleensä kelo on Suomessa mänty.[2]

Kelon elinkaariMuokkaa

 
Keloutumisen vaiheet.

Mänty voi elää Suomessa noin 500-vuotiaaksi, ja sen keloutuminen kestää noin 35–50 vuotta. Mänty voi Suomessa seisoa kelona noin 250–700 vuotta, kunnes sen juuret ja sitten tyvi lopulta vettyvät ja lahoavat ja puu kaatuu. Myös haapa voi joskus keloutua, jos se sijaitsee avoimella paikalla. Metsässä sen tyvi lahoaa nopeammin. Haapakelo voi esimerkiksi hakkuuaukealla seistä vuosikymmeniä.[2]

Kelojen eliöyhteisöjäMuokkaa

Mäntykelo vastustaa lahoamista hyvin, mutta kun puu kaatuu, sen valtaavat kelopuuhun erikoistuneet lahottajasienet. Pystykelossa sienet eivät kasva, vain sen pinnalla on rupijäkäliä. Palokärjen keloihin tekemissä koloissa asuvat myös monet kolopesijälinnnut ja näätä. Myös hevosmuurahainen voi nakertaa pesänsä keloutuneeseen mäntyyn, ja sitä seuraa uhanalainen saloihrakuoriainen. Haapakelo on yleensä aina ontto ja haavankäävän lahottama. Etenkin lahoava haapa tarjoaa elinympäristön suurelle määrälle lahopuussa eläviä hyönteislajeja. Luonnontilaisissa boreaalisissa metsissä keloja on paljon, talousmetsissä vähän.[2]

 
Kelo Taalainmaalla. Vuosirenkaista on laskettu puun eläneen vuosina 1320–1709.

LähteetMuokkaa

  1. Tietoa kelosta Huliswood Oy. Viitattu 14.11.2020.
  2. a b c Kivipelto, Arja: Kelo on luonnon kaunein vainaja – Mänty elää satoja vuosia, mutta seisoo kuolleena veistoksena vielä pidempään. Helsingin Sanomat, 22.3.2017. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.5.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.