Insuliini

hormoni, joka säätelee pääasiassa glukoosin aineenvaihduntaa

Insuliini on hormoni, joka säätelee veren sokeripitoisuutta käskyttämällä lihas ja rasvasoluja poistamaan sokeria verestä. Jos elimistössä ei ole kalorivajetta, insuliini käskyttää maksaa muuntamaan verensokeria glykogeeni-nimiseksi varastomuodoksi.[1] Verenkiertoon vapautuva insuliini säätelee siten vireyttä ja rasvakudoksen määrää[2].

Insuliinin rakenne – punainen hiiltä, vihreä happea, sininen typpeä, vaaleanpunainen rikkiä

Veren liiallinen insuliinipitoisuus tuottaa glykatoituneita lopputuotteita, jotka aikaansaavat tulehdusta ja vahingoittavat kudoksia[3]. Veren liiallinen insuliinipitoisuus voi johtaa myös kakkostyypin diabetekseen ja syöpäriskin lisääntymiseen[4] sekä siihen, ettei insuliinia hajottavaa entsyymiä (IDE) riitä aivojen beta-amyloidiplakkien riittävään hajotukseen[5]

Insuliinia käytetään diabeteksen hoidossa, ja sitä käytettiin aiemmin myös psykoosipotilaiden koomahoidossa[6].

Insuliinia tuottavat haiman Langerhansin saarekkeissa sijaitsevat beetasolut.[7] Rakenteeltaan insuliini on monimutkainen aminohappoketju, jonka aminohappojärjestyksessä on eri eläinlajien välillä pieniä eroja. Insuliinin vastavaikuttajia ovat glukagoni ja adrenaliini.

Insuliini ohjaa insuliinireseptoreiden säätelemää glukoosin kulkua rasva- ja lihassolujen solukalvon läpi. Insuliinitasojen ohjaamana insuliinireseptorit säätelevät glukoosin varastoitumista glykogeeniksi ja rasvahapoiksi, sekä mahdollistavat glukoosista syntyvien aineenvaihduntatuotteiden käyttöä sitruunahappokierrossa ja elektroninsiirtoketjussa. Insuliinin eritystä haimasta lisäävät pääasiassa pohjukaissuolen seinämästä verenkiertoon erittyvä GIP-hormoni, parasympaattinen hermosto sekä glukoosin määrä veressä.

Eri ruoka-aineet saavat elimistön tuottamaan eri määriä insuliinia. Insuliini-indeksiä käytetään kuvaamaan ruokailua seuraavan kahden tunnin aikana tapahtuvia veren insuliinipitoisuuden muutoksia. Siinä vertaillaan eri ruoka-aineista koostuvia joko 250 kilokalorin tai 1 000 kilojoulen suuruisia ruoka-annoksia. Insuliini-indeksi täydentää glykeemistä indeksiä, jossa ei huomioida sitä, että esimerkiksi liha ja kala nostavat veren insuliinpitoisuutta, vaikka eivät sisälläkään hiilihydraattia[8]. Lisäksi joillain matalan glykeemisen indeksin ruoka-aineilla kuten nestemäisillä maitotuotteilla on korkea insuliini-indeksi[9].

Paljon hiilihydraattia sisältävä ateria keskimäärin kymmenkertaistaa terveiden ja normaalivartaloisten ihmisten veren insuliinipitoisuuden. Eri ihmisten insuliiniherkkyydessä esiintyy kuitenkin niin suuria geneettisiä eroja, että veren insuliinipitoisuus kolminkertaistuu herkimmillä, mutta jopa 50-kertaistuu niillä, joilla on voimakkain insuliiniresistenssi.[10] Myös tyydyttymätön rasva nostaa veren insuliinipitoisuutta, kun taas tyydyttynyt rasva laskee sitä lähes kaikilla[11].

Insuliiniresistenssi tarkoittaa insuliinin heikentynyttä vaikutusta kudoksissa[12]. Insuliiniresistenssi johtaa alkuvaiheessaan veren insuliinipitoisuuden nousuun ja loppuvaiheessaan sen laskuun, jolloin verensokeri jää koholle ja ihminen sairastuu diabetekseen[13] tai esidiabetekseen.

Ihmisen insuliinin kemiallinen kaava on (C257H383N65O77S6), moolimassa 5807,61 g/mol ja CAS-numero 11061-68-0.

Insuliinin rakenneMuokkaa

Insuliini sisältää kaksi melko lyhyttä aminohapoista koostuvaa peptidiketjua[14]. Toisessa ketjussa on 30 aminohappoa, toisessa 21. Nämä ketjut yhdistyvät toisiinsa kysteiini-aminohappojen rikkiatomien kovalenttisilla sidoksilla.

DiabetesMuokkaa

Pääartikkeli: Diabetes

Insuliinin puutoksesta tai insuliinin käsittelyn heikkenemisestä elimistössä johtuvaa sairautta nimitetään diabetekseksi. Veren insuliinitaso alkaa kohota jo ennen diabeteksen puhkeamista[15]. Diabetesta hoidetaan insuliinipistoksilla esimerkiksi insuliinikynällä, insuliinipumpulla tai insuliinin käyttöä tehostavilla lääkkeillä. Aiemmin hoitoon käytettiin eläinten haimoista uutettua insuliinia. Nykyisin käytetään pääasiassa bioteknisesti tuotettua ihmisinsuliinia.

Ihmisen luontaisen insuliinin kanssa samanlaisen ihmisinsuliinin lisäksi diabeteksen hoitoon on kehitetty insuliinianalogeja, joissa insuliinimolekyylin ominaisuuksia on muutettu. Muutoksilla nopeutetaan tai hidastetaan insuliinin vaikutusta elimistössä, ja näin tasoitetaan diabetesta sairastavan henkilön veren glukoosipitoisuuden vaihteluita.

Lispro on nopeavaikutteinen insuliinianalogi, jossa lysiinin ja proliinin paikkaa aminohappoketjussa on vaihdettu. Hidasvaikutteisia analogeja ovat glargiini ja detemir. Glargiinissa aminohappoketjuun on lisätty glysiini ja kaksi arginiinimolekyyliä. Detemirissä insuliinimolekyylin rasvahapposivuketjua on muutettu siten, että se sitoutuu verenkierrossa albumiiniin ja näin tasoittaa insuliinin imeytymistä.

Insuliinin terveysvaikutuksetMuokkaa

Insuliinin on havaittu kiihdyttävän etenkin eräiden syöpäsolujen kasvua[16].

Insuliini lääkkeenäMuokkaa

Pitkävaikutteinen insuliiniMuokkaa

Pitkävaikutteisen insuliinin ohjeellinen vaikutus kestää selvästi muita insuliinityyppejä pidempään. Vaikutus alkaa usein vasta tuntien kuluttua pistoksesta ja huippu saavutetaan esimerkiksi 4–12 tunnin kuluttua. Vaikutus kestää insuliinista riippuen 8–24 tuntia. Näin pyritään simuloimaan haiman omaa perusinsuliinin tuotantoa ja varsinaiset aterioista johtuvat verensokerin muutokset pyritään kumoamaan pikainsuliinilla tai (nykyään vähemmässä määrin) lyhytvaikutteisella insuliinilla.

Lyhytvaikutteinen insuliiniMuokkaa

Lyhytvaikutteisen insuliinin avulla pyritään kumoamaan aterian hiilihydraattien aiheuttamaa verensokerin nousemista samoin kuin pikavaikutteisilla insuliineilla. Ominaista analogityypille on se, että insuliini tulee pistää oikean suuruisena jo noin 30 minuuttia ennen aterioinnin aloittamista. Tämän vuoksi päivittäisessä käytössä useimmat 1-tyypin diabeetikot ovat siirtyneet käyttämään ateriainsuliinina pikavaikutteisia insuliineja.

PikainsuliiniMuokkaa

Ateriainsuliini jota otetaan sen mukaan paljonko ateria on sisältänyt hiilihydraattia. Insuliini voidaan annostella joko ennen ateriaa, sen aikana tai jopa heti sen jälkeen. Tyypillinen insuliinianalogin vaikutushuippu saavutetaan noin 1,5 tunnin kuluttua pistoksesta ja vaikutus jatkuu noin 4–6 tuntia.

LähteetMuokkaa

  1. Editor: Insulin Diabetes. 12.3.2019. Viitattu 2.10.2021. (englanniksi)
  2. Insuliinin mittaus Puhti. Viitattu 22.3.2020.
  3. The Hidden Epidemic: Insulin Resistance ZENERGY SUN VALLEY. 15.12.2020. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
  4. Biagio Arcidiacono, Stefania Iiritano, Aurora Nocera, Katiuscia Possidente, Maria T. Nevolo, Valeria Ventura: Insulin Resistance and Cancer Risk: An Overview of the Pathogenetic Mechanisms. Experimental Diabetes Research, 4.6.2012, nro 2012, s. e789174. doi:10.1155/2012/789174. ISSN 2314-6745. Artikkelin verkkoversio. en
  5. Melissa A. Schilling: Unraveling Alzheimer’s: Making Sense of the Relationship between Diabetes and Alzheimer’s Disease 1. Journal of Alzheimer's Disease, 1.1.2016, nro 4, s. 961–977. doi:10.3233/JAD-150980. ISSN 1387-2877. Artikkelin verkkoversio. en
  6. Insuliinisokkihoidossa potilas tainnutettiin koomaan kymmeniä kertoja. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/26/insuliinisokkihoidossa-potilas-tainnutettiin-koomaan-kymmenia-kertoja
  7. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  8. Aninsulinindex of foods: the insulindemand generated by 1000-kJ portions of common foods. tinyurl.com/tb276arn
  9. Elin M. Östman, Helena GM Liljeberg Elmståhl, Inger ME Björck: Inconsistency between glycemic and insulinemic responses to regular and fermented milk products. The American Journal of Clinical Nutrition, 1.7.2001, nro 1, s. 96–100. doi:10.1093/ajcn/74.1.96. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio. en
  10. British JournalofAnaesthesia85 (1):69-79(2000)Insulin: understanding its action in health and disease. Sivu 73. https://bjanaesthesia.org/article/S0007-0912(17)37337-3/pdf
  11. Minä väitän | Yleinen ravitsemussuositus ei ole paras mahdollinen kaikille – Ihmiset reagoivat samoihin ruoka-aineisiin yllättävän yksilöllisesti, sanoo asiantuntija Helsingin Sanomat. 29.9.2021. Viitattu 6.10.2021.
  12. Diabeetikon suun terveyden edistäminen. https://core.ac.uk/download/pdf/37992513.pdf
  13. Metabolinen oireyhtymä Diabetesliitto. Viitattu 13.10.2021.
  14. Mary K. Campbell, Biochemistry, International edition, Second edition, Saunders college publishing, 1991, ISBN 0-03-001872-2, Luku Origins of Life 1.2, sivu 17
  15. Julia Sieppi: Sylki paljastaa pian syömiset, stressin ja diabetesriskin – vaihtoehto verikokeelle? YLE Uutiset. 30.9.2019. Viitattu 20.1.2020.
  16. R. Vigneri, L. Sciacca, P. Vigneri: Rethinking the Relationship between Insulin and Cancer. Trends in Endocrinology & Metabolism, 1.8.2020, nro 8, s. 551–560. PubMed:32600959. doi:10.1016/j.tem.2020.05.004. ISSN 1043-2760. Artikkelin verkkoversio. English

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Insuliini.