Glukoosi eli rypälesokeri (C6H12O6), on yksi yleisimmistä sokereista. Se on monosakkaridi[1] ja kuuluu aldooseihin sisältämänsä aldehydiryhmän vuoksi. Glukoosi taipuu vesiliuoksessa rengasmaiseksi rakenteeksi, jossa aldehydiryhmän happi liittyy toiseksi viimeisen hiilen OH-ryhmään. D-glukoosista käytetään usein nimeä dekstroosi.

Glukoosi
Tunnisteet
CAS-numero
SMILES C(C1C(C(C(C(O1)O)O)O)O)O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H12O6
Moolimassa 180,156 g/mol
Sulamispiste 146–150 °C
Tiheys 1,54
Liukoisuus veteen Veteen 910 g/l

Glukoosilla on erilaisia isomeerejä. L-glukoosissa asymmetriseen hiiliatomiin kiinnittyvä hydroksyyliryhmä on vasemmalla puolella, D-glukoosissa oikealla. Rengasrakenteisessa glukoosissa ensimmäisen hiiliatomin hydroksyyliryhmä voi olla joko α- tai β-asennossa.

Glukoosi on osana monissa muissa sokereissa kuten sakkaroosissa ja laktoosissa sekä varasto- että rakennepolysakkarideissa (glukaanit) kuten tärkkelys, glykogeeni, selluloosa ja kalloosi.

Glukoosi on kasvien yhteyttämisen tärkein lopputuote ja useimpien eliöiden soluhengityksen raaka-aine.[2]

Glukoosi on ihmisen elimistössä elintärkeä sokeri. Kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan glykogeeniksi maksaan ja lihaksiin.

Glukoosi ja sen fosfaatit ovat keskeisessä asemassa energialähteenä soluaineenvaihdunnassa, jossa se metaboloituu glykolyysissä ja sitruunahappokierrossa vedeksi ja hiilidioksidiksi, tuloksena adenosiinitrifosfaatti (ATP). Yhdestä glukoosista vapautuu energiaa normaalisti 26–38 ATP-molekyylin verran.[1]

Glukoosin moolimassa on 180,2 g/mol, sulamispiste 146 °C, tiheys 1,56 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 50-99-7.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 177. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
  2. http://oppiminen.yle.fi/solubiologia/mika-on-solu/fotosynteesi-tuottaa-sokeria-happea

Aiheesta muualla

muokkaa