Karukkokangas

Karukkokangas on kangasmetsä, jonka maaperä on erittäin karua eikä tarjoa hyvää kasvualustaa männylle. Kalliomaiden ja hietikoiden kasvillisuus muistuttaa karukkokankaita.

Karukkokankaita esiintyy koko Suomessa. Karukkokankaassa humus on ohut ja hapan, pH on noin 3,6. Maannoksessa on lahonnutta jäkälää. Kivennäispitoisissa maissa on vähän tai ei lainkaan hienojakoista maa-ainesta. Jäkäliä on karukkokankailla melko runsaasti. Yleisiä jäkäliä ovat poronjäkälät. Sammalet eivät menesty, mutta kynsisammalta esiintyy. Heiniä ja ruohoja on karukkokankailla vähän, ja ne ovat pääasiassa valoisilla hiekkamailla menestyviä lajeja. Varpuja on harvassa eikä varsinaista pensaskerrosta ole. Puuston muodostavat matalat männyt.^[1]

Cajanderin metsätyyppioppiin liittyen karukkokankaiden metsätyyppi on jäkälätyyppi (Cladina-tyyppi, ClT) Etelä-Suomessa, Pohjanmaa-Kainuussa, Peräpohjolassa sekä Metsä-Lapissa. Se luetaan joskus myös kuivaksi kankaaksi. Tunturi-Lapin koivikoissa esiintyy lisäksi harvinaisena variksenmarja-jäkälätyyppi (EClT).^[2]

Lähteet

↑ Henry Väre, Jukka Laine: Metsäkasvio, s. 11. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2
↑ tunnistaminen/toteutus Kasvupaikkatyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 13.8.2023.^{[vanhentunut linkki]}

Metsätyyppiopin mukaiset Suomen metsien kasvupaikkatyypit, suotyypit ja suoyhdistymätyypit

Lehtometsätyypit	lehto
Kangasmetsätyypit	lehtomainen kangas \| tuore kangas \| kuivahko kangas \| kuiva kangas \| karukkokangas
Suotyypit	suometsät (korpi \| luhta \| räme) ja avosuot (neva \| letto)
Suoyhdistymätyypit	keidassuo \| aapasuo \| palsasuo

[1] Henry Väre, Jukka Laine: Metsäkasvio, s. 11. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2

[2] tunnistaminen/toteutus Kasvupaikkatyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 13.8.2023.^{[vanhentunut linkki]}

[1]

[2]