Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo suotyypistä. Muut merkitykset löytyvät täsmennyssivulta.
Lettoa Ruotsissa. Etualalla jauhoesikko (Primula farinosa).

Letto on Suomessa kehitettyyn metsätyyppioppiin kuuluva runsasravinteinen puuton suotyyppi eli ravinteinen avosuo.

SyntyminenMuokkaa

Letto muodostuu runsasravinteiselle kalkkipitoiselle paikalle. Jos letto kuivuu, paikalle tulee yleensä lehtomaista kangasta tai lehtoa. Jos taas leton turvekerrokset pääsevät kasvamaan liikaa, sen ravinteisuus köyhtyy, lettolajit väistyvät ja tilalle kasvaa räme.

Esiintyminen ja tyypitMuokkaa

Lettoja tavataan Suomessa lähinnä pohjoisessa, aapasoiden yhteydessä.

Varsinainen letto (VL)Muokkaa

Varsinaiset letot ovat vähärimpisiä. Ne voidaan jakaa edelleen alatyyppeihin vallitsevan sammallajin mukaan.

Rimpiletto (RiL)Muokkaa

Rimpiletot ovat erittäin märkiä, rimpien osuus pinta-alasta on yli puolet. Lettolierosammal, lettoväkäsammal ja keräpäärahkasammal ovat rimpilettojen tunnusomaisia sammalia. Kasvilajeja on kuitenkin yleensä vähemmän kuin varsinaisissa letoissa.

  • Scorpidium-rimpiletto (ScRiL) eli mustarimpiletto
  • Subsecundum-rimpiletto (SubRiL) eli kalvasrimpiletto

KasvillisuusMuokkaa

Letoissa esiintyy rehevää kasvillisuutta, esimerkiksi kämmeköitä ja suovehkaa. Valtalajina pohjakerroksessa ovat ruskosammalet. Kasvualusta on ravinteikas ja usein vain lievästi hapan, jopa neutraali tai emäksinen. Rahkasammalista esiintyy sellaisia vaateliaita lajeja kuin lettorahkasammal. Varpuja on hyvin vähän mutta ruohoja runsaasti kuten nevoilla. Metsä- ja niittykasveista tavanomaisia ovat muun muassa kielo, oravanmarja, nurmitatar sekä ojakellukka. Myös lettosaraa ja äimäsaraa esiintyy yleisesti.

LähteetMuokkaa

  • Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 28-30.