Kalkki
kemiallinen yhdiste
Kalkki eli kalsiumoksidi (CaO), josta käytetään myös nimiä poltettu kalkki tai sammuttamaton kalkki, on valkoinen emäksinen kiteinen yhdiste. Kalkkia saadaan kalkkikivestä eli kalsiumkarbonaatista kuumentamalla kalkkiuunissa noin 1 000 °C:n lämpötilassa, jolloin siitä lohkeaa hiilidioksidia. Kalsiumoksidia muodostuu myös eräiden muiden kalsiumyhdisteiden, kuten kalsiumnitraatin kuumentamisen yhteydessä.[1]
| Kalkki | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1305-78-8 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CaO |
| Moolimassa | 56,08 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiinteä aine |
| Sulamispiste | 2 572 °C |
| Kiehumispiste | 2 850 °C |
| Tiheys | 3,35 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 1,19 g/l (25 °C) |
CaCO3 → CaO + CO2.
Kalkkia käytetään sementin ja laastin valmistukseen sekä maataloudessa peltojen kalkitsemiseen. Se reagoi herkästi veden kanssa, jolloin syntyy kalsiumhydroksidia[1], jota sanotaan myös sammutetuksi kalkiksi. Reaktio on tällöin seuraava:
CaO + H2O → Ca(OH)2.
Kalkin pH-arvo on 13.
Merkittävimmät esiintymisalueetMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 200. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.