Suovehka

putkilokasvilaji

Suovehka [2] eli vehka (Calla palustris) on kosteiden paikkojen kasvi, joka on myös sukunsa ainoa laji. Viherkasviharrastajat kutsuvat joskus monia muitakin vehkakasvien heimon jäseniä vehkoiksi, joten tätä lajia on syytä kutsua suovehkaksi.

Suovehka
Calla palustris2.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Vehkat Calla
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi

Calla palustris
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Suovehka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suovehka Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Suovehkan lehdet ovat meheviä, sydämenmuotoisia ja noin 10 cm pitkiä. Suomessa vehka kukkii kesäkuussa muualla paitsi napapiirin pohjoispuolella, missä se kukkii vasta heinäkuun alussa. Kukkimisen tekee näkyväksi sisäpinnaltaan vitivalkoisen suojuslehden laskostuminen levälleen kehittyvien kukintojen ympäriltä. Kukinto on 3–4 cm pitkä tiivis vihertävän valkea tähkä. Lehdet kellastuvat pian ja kukinnot muuttuvat kirkkaanpunaisten käpyjen kaltaisiksi.[3][4]

Kukinnoista kehittyvät marjat ovat kulmikkaita ja kirkkaan punaisia. Ne leviävät kellumalla veden pinnalla. Kasvin kaikki osat ovat myrkyllisiä.[5][4]

LevinneisyysMuokkaa

Suovehka kasvaa Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa: Alaskassa, Kanadassa sekä Yhdysvaltojen koillisosassa.[6]

ElinympäristöMuokkaa

Suovehka kasvaa upottavassa maassa, kuten soilla sekä lampien ja järvien rannoilla. Sen yleisiä seuralaisia ovat kurjenjalka ja raate.[7][4]

Käyttö hätäravintonaMuokkaa

Suovehkan juurakko sisältää runsaasti tärkkelystä, ja sillä saattaa olla varsin hyvä ravintoarvo. Sitä onkin petun ohella käytetty hätäravintona nälkä­vuosina sekä muulloinkin sianruokana. Juurakko on kuitenkin myrkyllinen, kuten kasvin muutkin osat, mutta keitettäessä tai kuivattaessa ainakin suuri osa sen sisältämistä myrkyistä hajoaa vaarattomiksi aineiksi. Näin käsiteltynäkin se on silti erittäin pistävän makuinen, ja esimerkiksi Carl von Linné ihmettelikin, kuinka sitä on edes nälkä­vuosina voitu syödä.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Lansdown, R.V.: Calla palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.10.2016. (englanniksi)
  2. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
  3. Huovinen, Synnöve: Suovehka – Calla palustris Taivalkosken kasvisto. Taivalkosken lukio. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 26.2.2008.
  4. a b c Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 162-163. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0.
  5. a b Mirkka Lappalainen: ”Nälän arki, hätäruuista parhaat”, Jumalan vihan ruoska, Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697, s. 108. Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2012. 978-952-234-140-2.
  6. Norra halvklotet (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 26.2.2008. (ruotsiksi)
  7. Missne Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 26.2.2008. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.