Hätäravinto

Hätäravinto tarkoittaa elintarvikkeita, joita käytetään ravinnoksi yksinomaan poikkeusoloissa tai köyhyyden vuoksi. Normaalioloissa hätäravintoaineita tavataan hyljeksiä heikon ravitsemusarvon, hankalan käytettävyyden tai epämiellyttävän maun vuoksi. Hätäruokastatus riippuu usein kulttuurista, esimerkiksi äyriäiset ja hevosenliha ovat joillain alueilla arvostettua ruokaa, toisaalla taas hätäravintoa.

Hätäravinnon mahdollisuuksia on tarkasteltu katovuosina julkaistuna kansanvalistuksena, maanpuolustukseen liittyen sekä osana varautumis- ja survivalismikulttuuria ja retkeilytaitoja

Katovuosina leipään lisättiin olkea tai männyn kuoriosista valmistettua pettujauhoja. Suomalaisessa lehdistössä propagoitiin vuosikymmeniä myös jäkälän syönnin puolesta, vaikka tutkimukset olivat osoittaneet, ettei ihmisen elimistö juuri kykene hyödyntämään jäkälän sisältämää energiaa. Jäkälässä olevat myrkylliset jäkälähapot saattoivat liikaa käytettynä jopa tappaa nälkiintyneen ihmisen. Nälkävuosien jäkäläleipää on epäilty jopa osasyyksi asukkaiden suureen kuolleisuuteen.

Lähteet

• Aulio, Olli: Suuri retkeilykirja, s. 326. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-5862-6.
• Karosto, Pasi & Karppinen, Sanna: Suomalainen selviytymisopas : suunnittele, ennakoi, varaudu. Jyväskylä: Docendo, 2011. ISBN 978-951-0-38005-5 (sidottu).
• Lönnrot, Elias: Neuvoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruuassa. Valitut teokset 4 : Ohjeita ja runoelmia (toim. Raija Majamaa), s. 51-55. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992 (alkuteos 1867). ISBN 951-717-705-4.
• Mahdollisuuksista tukeutua luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin ruoanlähteinä: IV osa. Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta. A ; 1979, 5.. Helsinki: Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, 1979. ISBN 951-25-0153-8.
• Newby, Andrew G.: Finland's Great Famine, 1856-68, s. 69-100. Cham: Palgrave, 2023. ISBN 978-3-031 19473-3.