Sydän- ja verisuonitauti

Sydän- ja verisuonitaudit eli verenkiertoelinten sairaudet ovat laaja joukko sairauksia, jotka syntyvät useilla eri mekanismeilla. Osa verisuonitaudeista, kuten ateroskleroosi, ovat hyvin yleisiä. Osa, kuten vaskuliitit, ovat taas harvinaisia sairauksia.

Sydän ja verisuoniperäisten kuolemien suhteellinen osuus kaikista kuolemista on vähentynyt Suomessa tasaiseen tahtiin vuodesta 1971 alkaen siten, että naisten ja miesten ikävakioitu sydän- ja verisuonikuolleisuus oli vuonna 1971 lähes viisinkertainen ja miesten lähes nelinkertainen vuoteen 2018 verrattuna[1]. Ne aiheuttavat silti edelleen lähes puolet työikäisten kuolemista.[2] Syyksi sydän- ja verisuonisairastavuuden vähenemiselle on esitetty tupakoinnin ja stressin vähentymistä, ravinnon monipuolistumista sekä työn muuttumista fyysisesti kevyemmäksi[3].

Alla on lueteltuna eräitä näistä sairauksista. Luettelo ei ole täydellinen.

RiskitekijätMuokkaa

Sydän- ja verisuonisairauksien suurimmat riskitekijät ovat vuonna 2004 julkaistun laajan epidemiologisen INTERHEART tutkimuksen mukaan tärkeysjärjestyksessä seuraavat: tupakointi, psyykkinen pahoinvointi, diabetes, kohonnut verenpaine sekä veren korkea apoB/apoA1-lipoproteiinisuhde[6]. Veren apoB/apoA1-lipoproteiinisuhde kertoo sydän ja verisuonitautien riskiä lisäävien pienten LDL-hiukkasten osuuden LDL-hiukkasten sisältämän kolesterolin määrästä ja kyseinen suhde on suoraan verrannollinen sydän- ja verisuonitautien riskiin siten että riski kasvaa ApoB-hiukkasten osuuden kasvaessa[7]. INTERHEART-tutkimukseen osallistui 15 152 sydänkohtauspotilasta ja 14820 verrokkia 52 eri maasta, jotka kattoivat maapallon kaikki asutut mantereet[6].

Myös herkällä CRP-verikokeella todettava elimistön matala-asteinen eli lievä tulehdus (engl. low-grade inflammation) lisää sydän ja verisuonitautien riskiä silloin kun tulehdusarvo on yli 1 CRP milligrammaa litrassa[8]. Matala-asteista tulehdusta ja valtimotaudin solumuutoksia kuvastavien keramidi-lipidien[9] sekä hapettuneen LDL-kolesterolin (LDLox) suuri määrä lisää niin ikään sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuutta[10].

Euroopan ateroskleroosiyhdistyksen konsensuspaneeli esitti vuonna 2017, että veren kohonnut LDL-kolesterolipitoisuus lisää ateroskleroosin riskiä[11][12][13]. Pienet tiheät LDL -hiukkaset (small dence LDL, lyh. sdLDL) hapettuvat helpoiten,[14] minkä vuoksi ne kuvastavat parhaiten sydän- ja verisuonitaudin riskin lisääntymistä[12].

Liian vähäinen nukkuminen ja huono unenlaatu lisävät merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin[15]. Myös liikalihavuus, liikkumaton elämäntapa ja epäterveellinen ruokavalio lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä[16]. Ruokavalion osalta sairastumisriskiin vaikuttavat esimerkiksi ravinnon rasvapitoisuus ja ravintorasvan laatu[17].

Sairastumisriski kohoaa iän myötä. Miehillä on naisia korkeampi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.[17] Myös perinnöllinen alttius lisää riskiä.[16]

EhkäisyMuokkaa

Vuonna 2011 julkaistun noin 114 000 henkilöä kattaneen tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan eniten kaakaota sisältäviä ruokia ja juomia nauttivilla esiintyy 37 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia ja 29 prosenttia vähemmän aivohalvauksia kuin vähiten nauttivilla. Ensin mainittu ryhmä nautti suklaata keskimäärin 7,5 grammaa päivässä tai kaakaota sisältäviä tuotteita tutkimuksesta riippuen vähintään kerran viikossa tai useammin kuin kerran viikossa tai yli viisi tai seitsemän kertaa viikossa. Jälkimmäinen ryhmä nautti suklaata keskimäärin 1,7 grammaa päivässä tai ei nauttinut lainkaan kaakaopitoisia elintarvikkeita tai nautti niitä harvemmin kuin kerran viikossa.[18] Näiden sairauksien ilmaantuvuuden väheneminen saattaa johtua kaakaopapujen sisältämistä flavonoideista, joiden on havaittu muun muassa parantavan verisuonten toimintaa ja laskevan verenpainetta etenkin korkeasta verenpaineesta kärsivillä[19].

Korkean verenpaineen hoito lääkkeillä tai liikunnalla on erityisten tärkeää sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Säännöllinen liikunta laskee sekä veren ylä- että alapainetta jopa neljä yksikköä eli lähes saman verran kuin yksi verenpainelääke. Liikunnan, ravitsemusmuutosten ja alkoholin liikakäytön välttämisen yhdistelmä voi pitää lievästi kohonneen verenpaineen niin hyvin kurissa, ettei verenpainelääkkeitä tarvita lainkaan.[20] Verenpaineen nousua voi välttää myös vähentämällä ylipainoa sekä suolan käyttöä.[17]

HoitoMuokkaa

Sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen elintapahoitona on tupakoinnin lopettaminen, riittävä liikunta ja terveellinen ravinto. Myös ylipainon välttäminen on tärkeää. Sydän- ja verisuonisairauksia on mahdollista hoitaa sairaudesta riippuen lääkkeillä, katetrihoidolla, leikkauksilla ja sydämentahdistimilla.[21]

HistoriaaMuokkaa

Angina pectorista kutsuttiin 1800-luvulla sydänneuroosiksi. Roomalainen Giovanni Maria Lancisi osoitti vuonna 1707, että moni äkkikuolema johtuu sydänsairaudesta. Englantilainen Thomas Lauder Brunton keksi vuonna 1867, että angina pectorista voidaan hoitaa amyylinitriitillä eli nitrolla. Chicagolainen James Bryan Herrick esitti vuonna 1912 ruumiinavaushavaintojen perusteella, että sydäninfarktin aiheuttajana on ateroskleroosin ahtauttaman sepelvaltimon tukkiva veritulppa. Osa tutkijoista kiisti Herricki teorian vedoten toiseen tutkimukseen, jossa vain alle kolmanneksella sydäninfarktiin kuolleista potilailla oli havaittu trombin aiheuttama sepelvaltomotukos. Kiista päättyi vasta vuonna 1980, jolloin M.R. deWoodin kykeni osoittamaan, että suurimmalta osalta potilaita löytyy valtimon tukkeava trombi, jos heidän sydämestään otetaan varjoaineröntgenkuva infarktin akuutissa vaiheessa.[22]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kati Taskinen: Tilastokeskus - www.stat.fi. Viitattu 12.5.2021.
  2. K Malmberg: Hengenvaarallisen valtimotaudin oireet voivat olla salakavalat – Lääkäri kertoo merkeistä, joita moni ei yhdistä sairauteen Helsingin Sanomat. 17.12.2019. Viitattu 19.12.2019.
  3. Miksi yhä varoitetaan rasvan vaaroista? Suomalaiset hylkäävät viralliset ravintosuositukset Suomenkuvalehti.fi. 2.11.2011. Viitattu 12.11.2020.
  4. Sydän- ja verisuonitaudit 10.3.2015. THL. Viitattu 18.10.2016.
  5. Paul N. Hopkins: Molecular Biology of Atherosclerosis. Physiological Reviews, 1.7.2013, 93. vsk, nro 3, s. 1317–1542. American Physiological Society. PubMed:23899566. doi:10.1152/physrev.00004.2012. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.1.2021. englanniksi
  6. a b Salim Yusuf, Steven Hawken, Stephanie Ôunpuu, Tony Dans, Alvaro Avezum, Fernando Lanas: Effect of potentially modifiable risk factors associated with myocardial infarction in 52 countries (the INTERHEART study): case-control study. The Lancet, 11.9.2004, nro 9438, s. 937–952. PubMed:15364185. doi:10.1016/S0140-6736(04)17018-9. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio. English
  7. HUSlab. Tutkimusohjekirja. Viitattu 22.1.2020. https://huslab.fi/ohjekirja/20705.html
  8. Mistä herkkä CRP-tutkimus kertoo? (päivitetty 2020) Puhti. 21.6.2018. Viitattu 7.8.2020.
  9. Sydän- ja diabetesriskitesti www.mehilainen.fi. Viitattu 25.12.2020.
  10. Hapettunut LDL-kolesteroli (10069 S –LDLox) – SYNLAB | laboratorio www2.synlab.fi. Viitattu 11.8.2020.
  11. Brian A. Ference, Henry N. Ginsberg, Ian Graham, Kausik K. Ray, Chris J. Packard, Eric Bruckert: Low-density lipoproteins cause atherosclerotic cardiovascular disease. 1. Evidence from genetic, epidemiologic, and clinical studies. A consensus statement from the European Atherosclerosis Society Consensus Panel. European Heart Journal, 21.8.2017, nro 38, s. 2459–2472. doi:10.1093/eurheartj/ehx144. ISSN 0195-668X. Artikkelin verkkoversio.
  12. a b Ikezaki Hiroaki, Lim Elise, Cupples L. Adrienne, Liu Ching‐Ti, Asztalos Bela F., Schaefer Ernst J.: Small Dense Low‐Density Lipoprotein Cholesterol Is the Most Atherogenic Lipoprotein Parameter in the Prospective Framingham Offspring Study. Journal of the American Heart Association, 2.3.2021, nro 5, s. e019140. doi:10.1161/JAHA.120.019140. Artikkelin verkkoversio.
  13. Jan Borén, M John Chapman, Ronald M Krauss, Chris J Packard, Jacob F Bentzon, Christoph J Binder: Low-density lipoproteins cause atherosclerotic cardiovascular disease: pathophysiological, genetic, and therapeutic insights: a consensus statement from the European Atherosclerosis Society Consensus Panel. European Heart Journal, 21.6.2020, nro 41, s. 2313–2330. doi:10.1093/eurheartj/ehz962. ISSN 0195-668X. Artikkelin verkkoversio.
  14. Understand How Oxidized LDL Cholesterol Affects the Body Verywell Health. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  15. Sleep Gap Increases Premature Death Risk in Low Income Communities www.colorlines.com. 9.8.2021. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
  16. a b R Hajar: risk factors for coronary artery disease: historical perspectives. Heart View, 2017, 18. vsk, nro 3, s. 109–114. PubMed:29184622. doi:10.4103/HEARTVIEWS.HEARTVIEWS_106_17. ISSN 1995-705X. Artikkelin verkkoversio.
  17. a b c Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ja ehkäisy 8.4.2016. THL. Viitattu 18.10.2016.
  18. A Buitrago-Lopez et al: Chocolate consumption and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis. BMJ, 2011, 343. vsk. PubMed:21875885. doi:10.1136/bmj.d4488. ISSN 0959-8138. Artikkelin verkkoversio.
  19. L Hooper et al: Effects of chocolate, cocoa, and flavan-3-ols on cardiovascular health: a systematic review and meta-analysis of randomized trials. The American Journal of Clinical Nutrition, 2012, 95. vsk, nro 3, s. 740–751. doi:10.3945/ajcn.111.023457. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio.
  20. K Kukkonen-Harjula: Liikunta ja kohonnut verenpaine terveyskirjasto.fi. 21.5.2018. Viitattu 19.12.2019.
  21. Sydän- ja verisuonitautien hoito 26.9.2014. THL. Viitattu 18.10.2016.
  22. KARDIOLOGIA JA SYDÄNKIRURGIA SUOMESSA. SUOMEN KARDIOLOGINEN SEURA 1998. https://www.fincardio.fi/site/assets/files/1382/sks_30vuotis_historiikki.pdf

Aiheesta muuallaMuokkaa