Avaa päävalikko

Sudenmarja (Paris quadrifolia) on tuoreissa metsissä ja lehdoissa kasvava monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Siitä käytetään myös kansanomaisia nimityksiä karhunmarja, kuolemanmarja ja käärmeenmarja. Sudenmarja on myrkyllinen.

Sudenmarja
Paris quadrifolia 2011 G2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Liliales
Heimo: Sudenmarjakasvit Melanthiaceae
Suku: Sudenmarjat Paris
Laji: quadrifolia
Kaksiosainen nimi

Paris quadrifolia
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sudenmarja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sudenmarja Commonsissa

KuvausMuokkaa

Sudenmarja kasvaa 10–35 cm korkeaksi. Sillä on neljä soikeaa, ehytreunaista lehteä kiehkurana varren yläosassa.[1] Kasvin tieteellinen lajinimi quadrifolia viittaa nelilehtisyyteen. Joskus lehtiä on kuitenkin viisi tai useampia.

Sudenmarja kukkii toukokuun ja kesäkuun vaihteessa. Sen kukka koostuu neljästä verho- ja terälehdestä, kahdeksasta heteestä ja yhdestä emiöstä. Kukasta kehittyy myöhemmin heinäkuussa myrkyllinen, hämäävästi mustikan näköinen marja. Myrkytystapaukset ovat kuitenkin olleet harvinaisia, sillä marjoja on vain yksi kasvia kohti ja sen maku on vastenmielinen.

LevinneisyysMuokkaa

Sudenmarjaa tavataan Euroopassa pohjoisesta aina Välimeren pohjoisrannalle asti sekä harvinaisempana Aasian puolella.[2] Suomessa se esiintyy koko maassa.

KäyttöMuokkaa

Huolimatta myrkyllisyydestä sudenmarjaa on aiemmin käytetty lääkekasvina: Koko kasvia on käytetty ulkoisesti haavojen ja paiseiden hoidossa, myös silmälääkkeenä.[2]

KulttuurissaMuokkaa

Akseli Gallen-Kallelan symbolistisessa maalauksessa Lemminkäisen äiti esiintyy kalman kukkina tyyliteltyjä sudenmarjoja.

LähteetMuokkaa

  1. Oksa S.: Lehtokasviopas 2006. UPM Metsä. Viitattu 2.6.2009.
  2. a b Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.6.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa