Kurkijoki

entinen Suomen kunta luovutetussa Karjalassa
Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Karjalan tasavallan kuntaa käsittelee artikkeli Kurkijoki (Karjalan tasavalta).

Kurkijoki (ruots. Kronoborg) on entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa Neuvostoliitolle 1940 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 536 km² ja asukasluku 10 032 (1939). Nykyisin Kurkijoen alue kuuluu Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piiriin, jossa sen alue jakaantuu Kurkijoen ja Elisenvaaran kuntien kesken.

Kurkijoki
Kronoborg
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Kurkijoen kihlakunta
Kuntanumero 302
Perustettu
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 539,50 km²  [1]
(12.3.1940)
– maa 536,00 km²
– sisävesi 3,50 km²
Väkiluku 10 032  [2]
(31.12.1939)
väestötiheys 18,7 as./km²

Talvisodan ja Jatkosodan johdosta Kurkijoen väestöä asutettiin muun muassa Varsinais-Suomessa sijaitseviin Loimaan kauppalaan[3] sekä Oripään kuntaan.[4] Nykyisin Loimaalla toimii Kurkijokimuseo, joka esittelee ja tallentaa Kurkijoen pitäjän historiaa ja vaiheita.[5] Museota ylläpitää Kurkijoki-Säätiö, joka julkaisee Kurkijokelainen -lehteä. Lisäksi Loimaalla Hulmin kaupunginosassa sijaitsevat Kurkijoenpuisto, Kurkijoensilta[6] sekä Kurkijoen evakkojen muistokivi.[7]

Historia

muokkaa
 
Kurkijoki Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.
 
Kurkijoen kunnallislautakunnan sinetti.
 
Kurkijoen epävirallinen perinnevaakuna.

Kurkijoki mainitaan ensimmäisen kerran venäläisissä kronikoissa vuonna 1396. Se mainitaan myös tuohikirjeessä numero 248, joka on löytynyt Novgorodista vuosien 1396–1422 välille ajoitetusta kerroksesta. Kurkijokea on pidetty myös saagoissa mainittuna Karjalanpohjana, jossa muun muassa Skånen tarunomaisen kuninkaan Ivar Vidfamnen kerrotaan kuolleen 700-luvulla.[8]

Kylät

muokkaa
 
Kurkijoen kylänraittia toukokuussa 2016.
 
Kurkijoen kylänraittia toukokuussa 2016.

Alho, Aromäki, Elisenvaara, Haapavaara, Haavikko, Huutomäki, Hämeenlahti, Ihojärvi, Kannansaari, Korpisaari, Kuuppala, Lapinlahti, Lepousmäki, Levonpelto, Lopotti (Kauppakylä, Kirkonkylä), Luhovaara, Marianvaara, Metsikko-Jokiranta, Mikrilä, Oksentiinmäki, Otsanlahti, Pohjii (Pohjiinkylä), Rahola, Riekkala, Rummunsuo (Rungonsuo), Räihävaara, Saares, Savii (Saviinkylä), Savoja, Sillankorva, Sorjo, Soskua, Särkijärvi, Tervu, Titto, Uusikylä, Vätikkä.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 19 koulupiiriin, joista 18 oli suomenkielisiä ja yksi oli ruotsinkielinen.[9]

Elisenvaaran asemakylässä toimi Elisenvaaran yhteiskoulu, joka toisen maailmansodan jälkeen jatkoi toimintaansa Karinaisten Kyrön asemakylässä Varsinais-Suomessa.

 
Panoraamakuva Kurkijoelle

Väestö

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kurkijoen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Kurkijoen väestönkehitys 1880–1940
Vuosi Asukkaita
1880
  
5 244
1890
  
6 528
1900
  
7 705
1910
  
8 788
1920
  
9 702
1930
  
9 934
1940
  
8 925
Lähde: Tilastokeskus.[10]

Kurkijoen kirkko

muokkaa

Kurkijoella ehti olla kaikkiaan kolme luterilaista kirkkoa. Niistä viimeisin puurakenteinen valmistui vuonna 1880. Kirkko jäi talvisodan jälkeen ehjänä paikalleen, ja esineistöä pelastettiin huomattava määrä. Esimerkiksi kirkon kellot ovat käytössä sotien jälkeen rakennetussa Suomussalmen kirkossa. Kun alue vallattiin takaisin jatkosodan alussa, venäläisten huomattiin muuttaneen kirkon elokuvateatteriksi ja tanssipaikaksi. Kirkko kunnostettiin, ja keväällä 1944 arkkipiispa Ilmari Salomies vihki sen uudelleen. Kirkko jäi uusitussa asussaan neuvostoliittolaisille, jotka muuttivat sen viljavarastoksi.

Vuonna 1991 Neuvostoliiton murentuessa saivat entiset kurkijokelaiset luvan palata muisteluretkelle. He löysivät kirkkonsa tyhjillään, koska paikallisen sovhoosin mentyä konkurssiin ei viljavarastoa enää tarvittu. Kirkko oli eräs parhaiten väärässä käytössä säilyneistä puukirkoista ja lajissaan muutenkin harvinaisuus. Suomalaiset alkoivat kunnostaa kirkkoa, mutta tulipalo tuhosi sen. Kirkonmäellä ovat säilyneet suomalaisten pystyttämät muistomerkit, ja hiukan syrjemmällä alueella on kaatuneiden puna-armeijalaisten muistomerkki.

Kuuluisia kurkijokelaisia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  2. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. Loimaan Seudun Karjalaseura ry - Karjalan Liitto www.karjalanliitto.fi. Viitattu 15.8.2021.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
  5. Kurkijoki-museo www.museot.fi. Viitattu 15.8.2021.
  6. Kaukolämpöyhtiö maksaa puolet Loimaan puusillasta ts.fi. 11.4.2007. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 15.8.2021.
  7. Loimaan kaupunki: Kulttuurikasvatussuunnitelma loimaa.fi. Arkistoitu 27.8.2021. Viitattu 15.8.2021.
  8. Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 185. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  9. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  10. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa