Uusikirkko
Uusikirkko (vuoteen 1936 Uusikirkko Vl, ruots. Nykyrka) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksen Suomenlahden puoleisella rannikolla Etelä-Karjalassa Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 604,6 km² ja asukkaita 11 110 (1939). Uudenkirkon naapurikuntia olivat Kuolemajärvi, Muolaa, Kanneljärvi, Kivennapa ja Terijoki.
| Uusikirkko Nykyrka |
|
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Rannan kihlakunta |
| Kuntanumero | 897 |
| Perustettu 1 | 1445 |
| – emäpitäjä | Muolaa |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala |
641,70 km² [1] (12.3.1940) |
| – maa | 604,60 km² |
| – sisävesi | 37,10 km² |
| Väkiluku |
11 110 [2] (31.12.1939) |
| – väestötiheys | 18,4 as./km² |
|
1Seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran |
|
Alueelta oli hyvät kulkuyhteydet mm. Viipuriin, Terijoelle ja Pietariin. Alueella oli 1930-luvun lopussa jo merkittävää turismia merenrannikolla.
Uudenkirkon kirkonkylän paikalla on nykyisin Poljanyn (ven. Поляны) maalaiskunnan keskustaajama. Poljany kuuluu Leningradin alueen Viipurin piiriin.
Historia
muokkaa
Löytöjen perusteella Uudellakirkolla on ollut pysyvää asutusta jo kivikaudella. Itsenäisenä seurakuntana nimi mainitaan ensimmäisen kerran v. 1445, jolloin se oli eronnut Muolaan eli Pyhän Ristin seurakunnasta. Pitäjän ensimmäinen kirkko oli todennäköisesti Kaukjärven kylän Piritanniemellä sijainnut Pyhän Birgitan kappeli[3]
Elokuussa 1911 keisari Nikolai II antoi lakiehdotuksen Kivennavan ja Uudenkirkon kuntien liittämisestä Pietarin kuvernementtiin. Yhtenä perusteluna asialle oli (silloin vielä Kivennavan kuntaan kuuluneen) Terijoen huvilayhdyskunnan runsas venäläisväestö. Ehdotus annettiin myös Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi, mutta sai Suomessa osakseen ankaraa vastustusta ja jäi toteuttamatta.[4] Näin ollen myös Uusikirkko jäi vielä silloin Suomelle. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920 Tarton rauhassa vahvistettiin vanha suuriruhtinaskunnan raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliseksi rajaksi. Uudenkirkon alueesta erotettiin itsenäiseksi pitäjiksi myöhemmin Kuolemajärvi (1871) ja Kanneljärvi (1925). Tyrisevän kylä siirrettiin osaksi Terijoen kuntaa 1927.
Talvisodassa Uusikirkko joutui Neuvostoliiton haltuun 4. joulukuuta 1939.[5]
Uudenkirkon väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen Salon seudulle seuraaviin kuntiin: Angelniemi, Halikko, Karuna, Koski Tl, Marttila, Perniö, Sauvo ja Somero.[6]
Kylät
muokkaaAirikkala, Anterola, Anttonala, Elinälä, Haapala, Halila, Halola, Harju, Himottula, Hyttilä, Hälkölä, Häme, Hänniloja, Hännilä, Hötsölä, Iivattala, Inonkylä, Jaakkovala, Jokela (Lohela), Jorola, Jäppilä, Järmilä, Kaipiala (Lampaala), Kalliola, Kanneljärvi, Kauppola, Kelola, Keppola, Kirjavala, Kirkkojärvi (kirkonkylä), Kirstinälä, Kiskola, Kitula, Kokkola, Kunttila, Kuujärvi, Kuuterselkä, Lahdenperä, Leistilä, Leistola, Lempiälä, Liikola, Makula, Mesterjärvi, Metsäkylä, Myttyniemi, Mäkienmäki, Neuvola, Peippola, Putrola, Päätilä, Ritarila, Rumpula (Piispala), Sinkkola, Sortavala, Sykiälä, Taamala, Talpola, Tarkkala, Tirttula, Toivola, Tommila, Tyrisevä, Uimola, Uiskola, Uskila, Vammelsuu, Vohnala, Vihmala, Villikkala, Vitikkala
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 20 koulupiiriin.[7]
Neuvolan taiteilijakylä
muokkaaVenäläisen huvilakauden aikana hyvistä näköaloistaan tunnetussa Neuvolan kylässä oli kesäisin runsaasti vieraita, jotka lähes poikkeuksetta olivat kirjailijoita, taiteilijoita ja sanomalehtimiehiä. Maksim Gorki asui pitkään Neuvolassa, joskus talvenkin aikana. Leonid Andrejev muutti Neuvolaan Kuokkalasta kesällä 1919 kun englantilaiset torpedoveneet pommittivat Kronstadtia ja Yhinmäkeä. Andrejev kuoli Neuvolassa ja hänet haudattiin väliaikaisesti Neuvolanmäen laella sijainneeseen Langin hautakappeliin. Ruumis haudattiin kuuden vuoden kuluttua olojen rauhoituttua Uudenkirkon Vammeljoelle. Venäläiskauden lopulla Neuvolan kylään alettiin rakentaa suurta mielisairastoipilasten hoitolaa. Suomen itsenäistymisen jälkeen Neuvolan kylän lähellä, ensin Lempiälässä ja sitten Kirjavalassa, vietti kesiään italialainen oopperalaulaja, professori Eugenio Giraldoni. Giraldoni tuli aina keväisin Italiasta ja palasi sinne syksyisin. Monet Suomalaisen Oopperan taiteilijat saivat kesän aikana opetusta Giraldonilta täällä.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Ester Kähönen: Vanha Äyräpää I. Entisen Äyräpään kihlakunnan historiatoimikunta, Helsinki 1959.
- ↑ Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo: ”Karjalan kannaksen kysymys”, Karjalan kansan historia, s. 277-291. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19204-X
- ↑ Rautu, Valkjärvi ja Uusikirkko joutuvat vihollisen käsiin Talvisota 1939-1940, Sähkeitä talvisodan jokaiselta päivältä. Suomen puolustusvoimat. Arkistoitu 1.11.2008. Viitattu 1.1.2010.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950. ISBN 951-1-06776-1
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Paavo Montonen : Eräs taiteilijakylä Kannaksella, Helsingin Sanomat, 16.09.1934, nro 249, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 30.06.2024
Aiheesta muualla
muokkaa- Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät: Uusikirkko
- Luovutetun Karjalan linkit (Arkistoitu – Internet Archive)
- Uusikirkko-seura r.y.
- Luovutettu Karjala, pitäjät, Uusikirkko