Lahdenpohja

kaupunki Venäjällä

Lahdenpohja (ven. Лахденпо́хья) on kaupunki ja Lahdenpohjan piirin hallinnollinen keskus Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Laatokan Jaakkimansalmen pohjukkaan laskevan Aurajoen suussa[1] 331 kilometriä Petroskoista[2] länteen. Kaupungissa on 7 800 asukasta (vuonna 2010)[3].

Lahdenpohja
Лахденпохья
vaakuna
vaakuna

Lahdenpohja

Koordinaatit: 61°31′N, 30°12′E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Lahdenpohjan piiri
Kauppalaksi (Suomessa) 1924
Kaupungiksi (Neuvostoliitossa) 1945
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 262,5 km²
Väkiluku (2010) 7 800
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 18673x
Suuntanumero(t) +7 81450
Lahdenpohjan piirin hallintokeskus









Lahdenpohjan kaupunkikunta Lahdenpohjan piirin kartalla, Laatokan luoteisrannalla.
Ortodoksinen kappeli
Lahdenpohjan kylänraittia toukokuussa 2016
Lahdenpohjan kylänraittia toukokuussa 2016
Lahdenpohja
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Kurkijoen kihlakunta
Kuntanumero 397
Perustettu 1924
– emäpitäjä Jaakkima
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 5,41 km²  [4]
(12.3.1940)
– maa 5,34 km²
– sisävesi 0,07 km²
Väkiluku 1 959  [5]
(1939)
väestötiheys 369,6 as./km²
Lahdenpohjan epävirallinen perinnevaakuna.

Maantiede

muokkaa

Lahdenpohjan kunnan pinta-ala on 262,5 neliökilometriä. Se rajoittuu Lahdenpohjan piirin Miinalan sekä Laatokan kautta Sortavalan ja Pitkärannan piirin Salmin kuntiin.[6] Pinta-alasta 84,0 % on vesialuetta, 9,7 % asuinaluetta ja 4,4 % metsää[7]. Seudulle suunniteltiin pitkään Laatokan saariston kansallispuistoa.[8] Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan piireissa sijaitsevan kansallispuiston perustamisesta uutisoitiin tammikuussa 2018.[9]

Historia

muokkaa

Paikalla sijainnut Jaakkiman pitäjän Sieklahden kylä tunnetaan 1600-luvulta lähtien[1]. Vuonna 1924 siitä tuli itsenäinen kauppala. Lahdenpohjan kuuluessa Suomeen siellä oli vilkas satama sekä puunjalostusteollisuutta, muun muassa Laatokan Puu Oy.[10] 1930-luvun lopulla kauppalan asukasluku oli 1 959 henkeä[5]. Lukuvuonna 1937–1938 kauppalassa oli yksi koulupiiri.[11]

Talvi- ja jatkosodan jälkeen alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Lahdenpohjan pitäjä oli osa Laatokan Karjalaa.[12] Vuonna 1945 Lahdenpohjasta tuli kaupunki ja Kurkijoen (vuodesta 1970 Lahdenpohjan) piirin keskus.[1]

Liikenne, talous ja palvelut

muokkaa

Lahdenpohjan kautta kulkee Pietarin ja Sortavalan välinen maantie ja rautatie[2]. Jaakkiman asemalta haarautuu sivurata Lahdenpohjan vaneritehtaalle[13].

Kaupungin tärkein tuotantolaitos on Bumeks-yhtiön omistama Lahdenpohjan vaneritehdas. Lisäksi on muita puunhankinta- ja puunjalostusyrityksiä. Elintarviketeollisuutta edustavat lihanjalostamo ja alkoholitehdas.[14]

Julkisiin palveluihin kuuluvat keskikoulu, ammattikoulu, piirisairaala, lasten luomistyön keskus, lastenkoti ja kaksi kirjastoa[15].

Nähtävyydet

muokkaa

Lahdenpohjan rakennusmuistomerkkejä ovat vuonna 1851 rakennettu Jaakkiman kirkko sekä joukko 1900-luvun alun julkisia ja asuinrakennuksia. Kirkon lähellä on suomalaisten sotilaiden hautausmaa. Kaupungissa on myös kaksi neuvostosotilaiden hautapaikkaa.[16]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 142. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. a b Generalnyi plan, s. 8.
  3. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 26.4.2012. (venäjäksi)
  4. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  5. a b Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
  6. Generalnyi plan, s. 8, 14–15.
  7. Generalnyi plan, s. 24.
  8. Generalnyi plan, s. 22.
  9. Veikko Huotari: Arkistoitu kopio 15.1.2018. Karjalainen, karjalainen.fi. Arkistoitu 25.2.2018. Viitattu 25.2.2018.
  10. Uusi tietosanakirja, 11. osa, s. 1001–1002. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  11. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  12. Karjala – kieli, murre ja paikka Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.6.2024.
  13. Generalnyi plan, s. 61.
  14. Generalnyi plan, s. 18.
  15. Generalnyi plan, s. 35.
  16. Generalnyi plan, s. 8–9.

Aiheesta muualla

muokkaa