Avaa päävalikko
Wikipedia

Salla

kunta Lapin maakunnassa
Tämä artikkeli kertoo Sallan kunnasta. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Salla (vuoteen 1936 asti Kuolajärvi) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan itäosassa. Kunnassa asuu 3 493 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 5 872,69 km2, josta 143,03 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 0,61 asukasta/km2.

Salla
Salla.vaakuna.svg Salla.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Kotijärvi, Salmivaara, Salla - panoramio.jpg
Sijainti 66°50′N, 028°40′E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Itä-Lapin seutukunta
Kuntanumero 732
Hallinnollinen keskus Sallan kirkonkylä
Perustettu 1857
Kokonaispinta-ala 5 872,69 km²
7:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 5 729,66 km²
– sisävesi 143,03 km²
Väkiluku 3 493
208:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys 0,61 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 9,6 %
– 15–64-v. 55,1 %
– yli 64-v. 35,2 %
Äidinkieli 2016 [4]
– suomenkielisiä 98,3 %
– ruotsinkielisiä 0,3 %
– saamenkielisiä 0,1 %
– muut 1,2 %
Kunnallisvero 20,50 %
207:nneksi suurin 2019 [5]
Kunnanjohtaja Erkki Parkkinen[6]
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Vas.
 • SDP
 • Ps.
11
4
3
3
www.salla.fi
Kuva Karhutunturilta.
Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari, jonka nimi oli Suomen baarien pisin, oli jo lopettanut toimintansa kuvan ottohetkellä 2006.

Sallan naapurikunnat ovat Kemijärvi, Kuusamo, Pelkosenniemi, Posio ja Savukoski.

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Kunnan keskustaajama on Sallan kirkonkylä, jossa asuu 1 677 ihmistä (31.12.2016) [8]. Kirkonkylältä on matkaa Kemijärvelle 67 kilometriä, Kuusamoon 115 kilometriä ja Rovaniemelle noin 150 kilometriä. Venäjän Kantalahteen kirkonkylältä kertyy matkaa 214 kilometriä.

Suurimpia kyliä ovat Kursu, Salmivaara ja Saija, jotka olivat aikaisemmin taajamia. Kelloselässä sijaitsee Sallan kansainvälinen rajanylityspaikka. Salla on tunnettu matkailupaikkakuntana, mutta myös korkean työttömyyden alueena. Sallassa sijaitsee Sallatunturien matkailukeskus ja Poropuisto. Kunnan alueella sijaitsevat myös Oulangan kansallispuisto, joka ulottuu myös Kuusamon puolelle sekä Värriön luonnonpuisto, joka jatkuu Savukosken puolelle. Sallan alueen kautta kulkee myös valtakunnallinen UKK-retkeilyreitti.

Pääosa Sallan alueesta kuuluu Kemijoen vesialueeseen. Kunnan pohjoisosasta alkaa Vienanmereen laskeva Tuntsajoki. Sallan eteläosasta alkavat niin ikään Vienanmereen laskevan Oulankajoen latvapurot.

KylätMuokkaa

Aatsinki, Aholanvaara, Ahvenselkä, Hautajärvi, Hietajärvi, Hirvasvaara, Isohalme, Kallunki, Kelloselkä, kirkonkylä, Kotala, Koutelo, Kursu, Käsmä, Naruska, Niemelä, Oulanka, Onkamo, Pahkakumpu, Paloperä, Saija, Salmivaara, Selkälä, Tuohikylä, Vallovaara, Varvikko, Vittikko.

Luovutetun alueen kylätMuokkaa

Alakurtti, Korja, Kuolajärvi. Kuolajärvi (kirkonkylä), Lampela, Sallansuu, Sovajärvi, Tuutijärvi, Vuorijärvi, Vuosnajärvi, Yläkurtti

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Sallassa oli 3 575 asukasta, joista 1 645 asui taajamissa, 1 890 haja-asutusalueilla ja 40 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Sallan taajama-aste on 46,5 %.[9] Sallan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Sallan kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 645 asukasta.[10]

HistoriaMuokkaa

Kuolajärvi oli turkisaluetta. Siellä oli 19 kotakuntaa vuonna 1555. Suuren Pohjan sodan jälkeen uudisasutus laajeni. Kuolajärvi kuului vuodesta 1776 osaksi Kemijärveä, vaikka oli aikaisemmin kuulunut Kuusamoon. Hankalien ja pitkien yhteyksien vuoksi kuolajärveläiset rakensivat oman kappelin 1828 ja anoivat 1824 oikeutta Kemijärven alaiseen kappeliseurakuntaan, mikä vahvistettiin vuonna 1857. Tätä itsenäisen seurakunnan alkamista pidetään kunnan perustamisvuotena.[11]

Metsäteollisuus ja tukinajo toivat Kuolajärvelle sosialismin ajatuksen ja paikkakunnalla oli 1906 tukkityöläisten lakkoja. Muurmannin rata paransi Venäjän pohjois-etelä-yhteyksiä, minkä vuoksi Kuolajärvestä tuli sotatarvikkeiden kuljetusreitti Venäjälle. Vuonna 1922 Kuolajärvellä tapahtui Neuvostoliittoon siirtyneiden suomalaisten kommunistien järjestämä niin sanottu läskikapina.[12]

Kunnan nimi muutettiin 1936 Sallaksi. Väkiluku lisääntyi niin, että vuoden 1860 asukasmäärä 1 479 kasvoi sadassa vuodessa lähes kymmenkertaiseksi: vuonna 1964 asukkaita oli 10 389.[11]

1930-luvun mittaan Sallassa tehtiin niin sanottuja "autosavottoja", koska suuria ja hyvälaatuisia metsiä oli vedenjakajan itäpuolellakin. Savotoilta ajettiin tukit kuorma-autoilla Kemijoen vesistöön kuuluvien uomien varteen, josta ne uitettiin edelleen.[13]

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 enemmistö siihenastisen Sallan alueesta pysyi Suomessa, mutta pinta-alaltaan suuri itäosa (Vanha Salla) siirtyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Kodittomaksi jäänyt osa sallalaisista asutettiin toimintaansa jatkaneen kunnan alueelle, jossa Märkäjärven kylästä tuli uusi kuntakeskus ja kirkonkylä. Keskukseksi harkittiin myös Kursua, jota saksalaiset eivät olleet polttaneet, mutta Märkäjärvi sijaitsee keskemmällä kuntaa.[14]

Kunta eli vahvaa nousukautta aina 1960-luvun loppuun saakka, johon asti väkiluku kasvoi ja syntyvyys oli omaa luokkaansa. Sen jälkeen alkoi suuri muuttoliike enimmäkseen Ruotsiin. Vuonna 1966 kunnassa asui yli 11 000 ihmistä. Kiihkeimmän muuton vuosina monet kylät menettivät jopa puolet asukkaistaan ja kunnan väkiluku laski rajusti, lähes puolittuen muutaman vuoden kuluessa. Monissa kylissä asukasmäärä puolittui muutamassa vuodessa. Kunnan väkiluku on laskenut vuosi toisensa jälkeen siitä lähtien. Toinen suuren muuton aalto tuli 1990-luvulla, jolloin väkiluku myös jatkoi voimakasta laskuaan. Huomattavaa on se, että esimerkiksi Kemijärven väkiluku on ollut suuren muuton ajoista noususuuntainen joinain vuosina.

HallintoMuokkaa

Sallan kunnanjohtaja vuodesta 2014 on Erkki Parkkinen.[6] Valtuustossa on 21 paikkaa, joista vuoden 2017-2021 valtuustossa yksitoista on keskustan hallussa.[7]

TalousMuokkaa

Vuonna 2015 kunnassa oli 1097 työpaikkaa. Niistä 16 prosenttia oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 75 prosenttia palveluissa ja 8 prosenttia jalostuksessa. Työttömien osuus työvoimasta oli 22,8 prosenttia.[15]

Sallassa naisten mediaanipalkka oli vuoden 2017 verotuksessa 1,48-kertainen miesten mediaanipalkkaan verrattuna, syinä miesvaltainen porotalous ja naisten suuri osuus korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa.[16]

Eniten yhteisöveroa kunnassa maksavat yhteismetsät ja Sallan Osuuspankki.[17]

Väkiluvun kehitysMuokkaa

Sallan kunnan väestökehitys on ollut 1960-luvulta lähtien laskeva. Vuonna 1970 kunnassa asui 8 840 ihmistä. Väkiluku painui alle 4 000:n marraskuussa 2012. [18]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Sallan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 7 256
1985
  
 6 875
1990
  
 6 269
1995
  
 5 812
2000
  
 5 142
2005
  
 4 571
2010
  
 4 162
2015
  
 3 727
Lähde: Tilastokeskus.[19]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Sallassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sallan alueella toimii Lapin ortodoksinen seurakunta.[21]

PalvelutMuokkaa

Sallan kirkonkylän koulukeskuksessa on sekä Kirkonkylän koulu vuosiluokille 1-6, Sallatunturin koulu luokille 7-9 että Sallan lukio.[22] Lukiota on 2010-luvulla käynyt myös joukko venäläisiä oppilaita, mikä auttaa siihen että koulua kannattaa pitää näin pienessä kunnassa. 1960-luvulla Sallassa oli yli kymmenen tuhatta asukasta ja neljäkymmentä kyläkoulua.[23]

NähtävyyksiäMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ a b Torikka, Raimo: Sallan uuden kunnanjohtajan palkka lähes 7000 euroa 11.12.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 18.1.2015.
  7. ↑ a b Kuntavaalit 2017, Salla Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2018.
  9. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  10. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  11. ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 448. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  12. ↑ Vanhat läskikapinalliset muistelevat Yle. 2013. Viitattu 19.5.2018.
  13. ↑ Harri Antilan esitelmä: Karhujärven kyläpäivät Karhujärvi. 2006. Viitattu 19.5.2018.
  14. ↑ Kursua suunniteltiin Sallan kirkonkyläksi Kursun Työväen- Ja Pienviljelijäin yhdistys R.y.. Viitattu 19.5.2018.
  15. ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 19.5.2018.
  16. ↑ Vihavainen, Suvi ym.: Tässä Suomen kunnassa naisen euro on 218 senttiä – Katso, millaiset tuloerot kotikuntasi miehillä ja naisilla on Helsingin Sanomat. 14.5.2019. Viitattu 14.5.2019. (Tilaajille.)
  17. ↑ Alueen Salla yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 19.5.2018.
  18. ↑ http://vrk.fi/default.aspx?docid=6832&site=3&id=0
  19. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2018.
  20. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  21. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/lapin-ortodoksinen-seurakunta
  22. ↑ Perusopetuspalvelut Sallan kunta. Viitattu 19.5.2018.
  23. ↑ Venäläiset oppilaat pelastavat Sallan lukion Yle. 2016. Viitattu 19.5.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Sallan kylät

Aatsinki | Aholanvaara | Ahvenselkä | Hautajärvi | Hietajärvi | Hirvasvaara | Kallunki | Kelloselkä | Kirkonkylä | Kotala | Koutelo | Kursu | Käsmä | Naruska | Niemelä | Onkamo | Pahkakumpu | Paloperä | Saija | Salmivaara | Selkälä | Tuohikylä | Vallovaara | Varvikko | Vittikko

Sallasta 1940 luovutetut kylät
Alakurtti | Korja | Kuolajärvi | Kuolajärvi (kirkonkylä) | Lampela | Sallansuu | Sovajärvi | Tuutijärvi | Vuorijärvi | Yläkurtti
Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat[1]
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa[2] | Petsamo[3] | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sittemmin lakkautetut[4]

Jääski[5] | Korpiselkä[6] | Pälkjärvi[6] | Säkkijärvi[6] | Vahviala[6]

toimintaansa jatkaneet[7]

Ilomantsi | Inari[8] | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko[9]

osin

Bromarv[9] | Degerby[10][11] | Espoo[10] | Inkoo[10] | Kirkkonummi[10] | Siuntio[10]

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

  1. ↑ Lakkautuivat kuntina maantieteellisesti 1940 (paitsi Petsamo), lakkautettiin hallintoyksikköinä 1948
  2. ↑ Muolaaseen liitettiin Kyyrölän kunta vuonna 1934
  3. ↑ Petsamon koillisosa luovutettiin 1940 (alue linjalle Kuavlajärven länsipuoli - Pieni Tšerdekaisi - Hukkalahti Maattivuonon Punaisessalahdessa, johon kuului myös Kalastajasaarennon luoteisosa ja Keskisaarennon suurempi osa, ilman edustan Heinäsaaria). Petsamo lakkautui kuntana maantieteellisesti 1944
  4. ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa ja jotka lakkautettiin 1948
  5. ↑ Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntiin 1948, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
  6. ↑ a b c d Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntaan/kuntiin 1946, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
  7. ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa mutta kuntaa ei lakkautettu 1948
  8. ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
  9. ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940-1944 (palautui käytännössä 1941)
  10. ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944-1956
  11. ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946 (vuokra-alueella ollut osa käytännössä 1957)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salla&oldid=18150154”