Salla

Salla (vuoteen 1936 Kuolajärvi) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan itäosassa. Kunnassa asuu 3 429 ihmistä ja sen pinta-ala on 5 872,41 km², josta 142,76 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 0,6 asukasta/km².

Salla
vaakuna	sijainti
Sijainti	66°50′N, 028°40′E
Maakunta	Lapin maakunta
Seutukunta	Itä-Lapin seutukunta
Kuntanumero	732
Hallinnollinen keskus	Sallan kirkonkylä
Perustettu	1857
Kokonaispinta-ala	5 872,41 km² 7:nneksi suurin 2021
– maa	5 729,65 km²
– sisävesi	142,76 km²
Väkiluku	3 429 207:nneksi suurin 30.6.2021
– väestötiheys	0,60 as./km² (30.6.2021)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	8,7 %
– 15–64-v.	52,0 %
– yli 64-v.	39,3 %
Äidinkieli	2020
– suomenkielisiä	97,6 %
– ruotsinkielisiä	0,3 %
– saamenkielisiä	0,1 %
– muut	2,0 %
Kunnallisvero	20,25 % 250:nneksi suurin 2021
Kunnanjohtaja	Erkki Parkkinen
Kunnanvaltuusto	21 paikkaa
2017–2021  • Kesk.  • Vas.  • SDP  • Ps.	11 4 3 3
www.salla.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Kuva Karhutunturilta.

Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari, jonka nimi oli Suomen baarien pisin, oli jo lopettanut toimintansa kuvan ottohetkellä 2006.

Sallan naapurikunnat ovat Kemijärvi, Kuusamo, Pelkosenniemi, Posio ja Savukoski.

Maantiede

Kunnan keskustaajama on Sallan kirkonkylä, jossa asuu 1 622 ihmistä (31.12.2019). Kirkonkylältä on matkaa Kemijärvelle 67 kilometriä, Kuusamoon 115 kilometriä ja Rovaniemelle noin 150 kilometriä. Venäjän Kantalahteen kirkonkylältä kertyy matkaa 214 kilometriä.

Suurimpia kyliä ovat Kursu, Salmivaara ja Saija, jotka olivat aikaisemmin taajamia. Kelloselässä sijaitsee Sallan kansainvälinen rajanylityspaikka. Salla on tunnettu matkailupaikkakuntana, mutta myös korkean työttömyyden alueena. Sallassa sijaitsee Sallatunturien matkailukeskus ja Poropuisto. Kunnan alueella sijaitsevat myös Oulangan kansallispuisto, joka ulottuu myös Kuusamon puolelle sekä Värriön luonnonpuisto, joka jatkuu Savukosken puolelle. Sallan alueen kautta kulkee myös valtakunnallinen UKK-retkeilyreitti.

Pääosa Sallan alueesta kuuluu Kemijoen vesialueeseen. Kunnan pohjoisosasta alkaa Vienanmereen laskeva Tuntsajoki. Sallan eteläosasta alkavat niin ikään Vienanmereen laskevan Oulankajoen latvapurot.

Sallassa on yli 800 vähintään hehtaarin laajuista järveä. Suurimmat järvet ovat Onkamojärvi, Karhujärvi, Isojärvi, Kallunkijärvi ja Kieskisjärvi.

Kylät

Aatsinki, Aholanvaara, Ahvenselkä, Hautajärvi, Hietajärvi, Hirvasvaara, Isohalme, Kallunki, Kelloselkä, kirkonkylä, Kotala, Koutelo, Mälävaara, Kursu, Käsmä, Naruska, Niemelä, Oulanka, Onkamo, Pahkakumpu, Paloperä, Saija, Salmivaara, Selkälä, Tuohikylä, Vallovaara, Varvikko, Vittikko.

Sallasta 1940-luvulla luovutetun alueen kylät

Alakurtti, Korja, Kuolajärvi, Lampela, Sallansuu, Sovajärvi, Tuutijärvi, Vuorijärvi, Vuosnajärvi, Yläkurtti

Taajamat

Vuoden 2019 lopussa Sallassa oli 3 400 asukasta, joista 1 622 asui taajamassa. Sallan taajama-aste on 47,7 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Sallan kirkonkylä.

Luonto

Syyspakkasilla Sallassa voi kuunnella ja nähdä revontulia. Sallassa on mitattu 1900-luvun sen aikainen pakkasennätys, mikä oli −50 °C. Ennätys mitattiin vuoden 1985 loppiaisena Sallan kylässä Naruskassa.

Sallan merkittävimmät luontokohteet ovat Oulangan kansallispuisto ja Tuntsan erämaa. Oulankajoen varressa lähellä Aholanvaaraa sijaitsevat Aholanvaaran hiidenkirnut. Aatsingin kylässä sijaitsee Petservaaran näköalatorni, mikä on moottorikelkkareitin varrella.

Historia

Kuolajärvi oli turkisaluetta. Siellä oli 19 kotakuntaa vuonna 1555. Suuren Pohjan sodan jälkeen uudisasutus laajeni. Kuolajärvi kuului vuodesta 1776 osaksi Kemijärveä, vaikka oli aikaisemmin kuulunut Kuusamoon. Hankalien ja pitkien yhteyksien vuoksi kuolajärveläiset rakensivat oman kappelin 1828 ja anoivat 1824 oikeutta Kemijärven alaiseen kappeliseurakuntaan, mikä vahvistettiin vuonna 1857. Tätä itsenäisen seurakunnan alkamista pidetään kunnan perustamisvuotena.

Metsäteollisuus ja tukinajo toivat Kuolajärvelle sosialismin ajatuksen ja paikkakunnalla oli 1906 tukkityöläisten lakkoja. Muurmannin rata paransi Venäjän pohjois–etelä-yhteyksiä, minkä vuoksi Kuolajärvestä tuli sotatarvikkeiden kuljetusreitti Venäjälle. Vuonna 1922 Kuolajärvellä tapahtui Neuvostoliittoon siirtyneiden suomalaisten kommunistien järjestämä niin sanottu läskikapina.

Kunnan nimi muutettiin 1936 Sallaksi. Väkiluku lisääntyi niin, että vuoden 1860 asukasmäärä 1 479 kasvoi sadassa vuodessa lähes kymmenkertaiseksi: vuonna 1964 asukkaita oli 10 389.

1930-luvun mittaan Sallassa tehtiin niin sanottuja ”autosavottoja”, koska suuria ja hyvälaatuisia metsiä oli vedenjakajan itäpuolellakin. Savotoilta ajettiin tukit kuorma-autoilla Kemijoen vesistöön kuuluvien uomien varteen, josta ne uitettiin edelleen.

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 enemmistö siihenastisen Sallan alueesta pysyi Suomessa, mutta pinta-alaltaan suuri itäpuolisko (Vanha Salla) siirtyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Kodittomaksi jäänyt osa sallalaisista asutettiin toimintaansa jatkaneen kunnan alueelle, jossa Märkäjärven kylästä tehtiin uusi kirkonkylä ja kuntakeskus. Sellaiseksi harkittiin myös Kursua, jota saksalaiset eivät olleet polttaneet, mutta Märkäjärven katsottiin sijaitsevan keskemmällä kuntaa.

Kunta eli vahvaa nousukautta aina 1960-luvun loppuun saakka, johon asti väkiluku kasvoi ja syntyvyys oli omaa luokkaansa. Sen jälkeen alkoi suuri muuttoliike enimmäkseen Ruotsiin. Vuonna 1966 kunnassa asui yli 11 000 ihmistä. Kiihkeimmän muuton vuosina monet kylät menettivät jopa puolet asukkaistaan ja kunnan väkiluku laski rajusti, lähes puolittuen muutaman vuoden kuluessa. Monissa kylissä asukasmäärä puolittui muutamassa vuodessa. Kunnan väkiluku on laskenut vuosi toisensa jälkeen siitä lähtien. Toinen suuren muuton aalto tuli 1990-luvulla, jolloin väkiluku myös jatkoi voimakasta laskuaan. Huomattavaa on se, että esimerkiksi Kemijärven väkiluku on ollut suuren muuton ajoista noususuuntainen joinain vuosina.

Hallinto

Sallan kunnanjohtaja vuodesta 2014 on Erkki Parkkinen. Valtuustossa on 21 paikkaa, joista vuoden 2017–2021 valtuustossa yksitoista on keskustan hallussa.

Talous

Vuonna 2019 kunnassa oli 1067 työpaikkaa. Niistä 16 prosenttia oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 75 prosenttia palveluissa ja 8 prosenttia jalostuksessa. Työttömien osuus työvoimasta 2018 oli 14,9 prosenttia.

Sallassa naisten mediaanipalkka oli vuoden 2017 verotuksessa 1,48-kertainen miesten mediaanipalkkaan verrattuna, syinä miesvaltainen porotalous ja naisten suuri osuus korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa.

Eniten yhteisöveroa kunnassa maksavat yhteismetsät ja Sallan Osuuspankki.

Väkiluvun kehitys

Sallan kunnan väestökehitys on ollut 1960-luvulta lähtien laskeva. Vuonna 1970 kunnassa asui 8 840 ihmistä. Väkiluku painui alle 4 000:n marraskuussa 2012.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Sallan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			7 256
1985			6 875
1990			6 269
1995			5 812
2000			5 142
2005			4 571
2010			4 162
2015			3 727
2020			3 398
Lähde: Tilastokeskus.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Sallassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Sallan seurakunta (ent. Kuolajärven seurakunta)

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Sallassa toimii Sallan helluntaiseurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sallan alueella toimii Lapin ortodoksinen seurakunta.

Palvelut

Sallan kirkonkylän koulukeskuksessa on sekä Kirkonkylän koulu vuosiluokille 1–6, Sallatunturin koulu luokille 7–9 että Sallan lukio. Lukiota on 2010-luvulla käynyt myös joukko venäläisiä oppilaita, mikä auttaa siihen että koulua kannattaa pitää näin pienessä kunnassa. 1960-luvulla Sallassa oli yli kymmenen tuhatta asukasta ja neljäkymmentä kyläkoulua.

Sallan sosiaali- ja terveyskeskus (Jungintie 3) tarjoaa arkipäivisin terveyskeskuspalveluja. Iltaisin ja viikonloppuisin kiireellistä lääkäripäivystystä tarjotaan Kemijärvellä Hyvinvointikeskus Lapponiassa, ja öisin kello 21–08 Rovaniemellä Lapin keskussairaalan päivystyksessä.

Salla on ilmoittanut sitaateissa hakevansa vuoden 2032 kesäolympialaisia, minkä ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ilmastonmuutoksen torjunta kunnan imagon lisäksi.

Nähtävyyksiä

• Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo
• Aholanvaaran hiidenkirnut
• Oulangan kansallispuisto

Katso myös

• Luettelo Sallan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Kirjallisuutta

• Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma, s. 42-44.. Suomen ympäristö 31 / 2012. Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-11-4066-2 (pdf). Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salla Wikimedia Commonsissa

• Sallan kunnan kotisivut
• Tilastokeskus - Sallan avainluvut
• Lapajärven kotisivut
• Kursun kyläsivut
• Esky, Etelä-Sallan KehittämisYhdistys
• Kyläreitti Sallan kunnassa matkusteleville
• Sallan matkailun kotisivut
• Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo

Sallan kylät

Aatsinki | Aholanvaara | Ahvenselkä | Hautajärvi | Hietajärvi | Hirvasvaara | Kallunki | Kelloselkä | Kirkonkylä | Kotala | Koutelo | Kursu | Käsmä | Naruska | Niemelä | Onkamo | Pahkakumpu | Paloperä | Saija | Salmivaara | Selkälä | Tuohikylä | Vallovaara | Varvikko | Vittikko

Sallasta 1940 luovutetut kylät

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet