Salla

kunta Lapin maakunnassa
Tämä artikkeli kertoo Sallan kunnasta. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Salla (vuoteen 1936 Kuolajärvi) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan itäosassa. Kunnassa asuu 3 429 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 5 872,41 km2, josta 142,76 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 0,6 asukasta/km2.

Salla
Salla.vaakuna.svg Salla sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Kotijärvi, Salmivaara, Salla - panoramio.jpg
Sijainti 66°50′N, 028°40′E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Itä-Lapin seutukunta
Kuntanumero 732
Hallinnollinen keskus Sallan kirkonkylä
Perustettu 1857
Kokonaispinta-ala 5 872,41 km²
7:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 5 729,65 km²
– sisävesi 142,76 km²
Väkiluku 3 429
207:nneksi suurin 30.6.2021 [2]
väestötiheys 0,60 as./km² (30.6.2021)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 8,7 %
– 15–64-v. 52,0 %
– yli 64-v. 39,3 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 97,6 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
saamenkielisiä 0,1 %
– muut 2,0 %
Kunnallisvero 20,25 %
250:nneksi suurin 2021 [5]
Kunnanjohtaja Erkki Parkkinen[6]
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Vas.
 • SDP
 • Ps.

11
4
3
3
www.salla.fi
Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari, jonka nimi oli Suomen baarien pisin, oli jo lopettanut toimintansa kuvan ottohetkellä 2006.

Sallan naapurikunnat ovat Kemijärvi, Kuusamo, Pelkosenniemi, Posio ja Savukoski.

MaantiedeMuokkaa

Kunnan keskustaajama on Sallan kirkonkylä, jossa asuu 1 622 ihmistä (31.12.2019)[8]. Kirkonkylältä on matkaa Kemijärvelle 67 kilometriä, Kuusamoon 115 kilometriä ja Rovaniemelle noin 150 kilometriä. Venäjän Kantalahteen kirkonkylältä kertyy matkaa 214 kilometriä.

Suurimpia kyliä ovat Kursu, Salmivaara ja Saija, jotka olivat aikaisemmin taajamia. Kelloselässä sijaitsee Sallan kansainvälinen rajanylityspaikka. Salla on tunnettu matkailupaikkakuntana, mutta myös korkean työttömyyden alueena. Sallassa sijaitsee Sallatunturien matkailukeskus ja Poropuisto. Kunnan alueella sijaitsevat myös Oulangan kansallispuisto, joka ulottuu myös Kuusamon puolelle sekä Värriön luonnonpuisto, joka jatkuu Savukosken puolelle. Sallan alueen kautta kulkee myös valtakunnallinen UKK-retkeilyreitti.

Pääosa Sallan alueesta kuuluu Kemijoen vesialueeseen. Kunnan pohjoisosasta alkaa Vienanmereen laskeva Tuntsajoki. Sallan eteläosasta alkavat niin ikään Vienanmereen laskevan Oulankajoen latvapurot.

Sallassa on yli 800 vähintään hehtaarin laajuista järveä. Suurimmat järvet ovat Onkamojärvi, Karhujärvi, Isojärvi, Kallunkijärvi ja Kieskisjärvi.[9]

KylätMuokkaa

Aatsinki, Aholanvaara, Ahvenselkä, Hautajärvi, Hietajärvi, Hirvasvaara, Isohalme, Kallunki, Kelloselkä, kirkonkylä, Kotala, Koutelo, Mälävaara, Kursu, Käsmä, Naruska, Niemelä, Oulanka, Onkamo, Pahkakumpu, Paloperä, Saija, Salmivaara, Selkälä, Tuohikylä, Vallovaara, Varvikko, Vittikko.

Sallasta 1940-luvulla luovutetun alueen kylätMuokkaa

Alakurtti, Korja, Kuolajärvi, Lampela, Sallansuu, Sovajärvi, Tuutijärvi, Vuorijärvi, Vuosnajärvi, Yläkurtti

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2019 lopussa Sallassa oli 3 400 asukasta, joista 1 622 asui taajamassa. Sallan taajama-aste on 47,7 %.[8] Kunnassa on vain yksi taajama, Sallan kirkonkylä.

LuontoMuokkaa

Syyspakkasilla Sallassa voi kuunnella ja nähdä revontulia.[10] Sallassa on mitattu 1900-luvun sen aikainen pakkasennätys, mikä oli −50 °C. Ennätys mitattiin vuoden 1985 loppiaisena Sallan kylässä Naruskassa.[11]

Sallan merkittävimmät luontokohteet ovat Oulangan kansallispuisto ja Tuntsan erämaa.[12] Oulankajoen varressa lähellä Aholanvaaraa sijaitsevat Aholanvaaran hiidenkirnut.[13] Aatsingin kylässä sijaitsee Petservaaran näköalatorni, mikä on moottorikelkkareitin varrella.[14][15]

HistoriaMuokkaa

Kuolajärvi oli turkisaluetta. Siellä oli 19 kotakuntaa vuonna 1555. Suuren Pohjan sodan jälkeen uudisasutus laajeni. Kuolajärvi kuului vuodesta 1776 osaksi Kemijärveä, vaikka oli aikaisemmin kuulunut Kuusamoon. Hankalien ja pitkien yhteyksien vuoksi kuolajärveläiset rakensivat oman kappelin 1828 ja anoivat 1824 oikeutta Kemijärven alaiseen kappeliseurakuntaan, mikä vahvistettiin vuonna 1857. Tätä itsenäisen seurakunnan alkamista pidetään kunnan perustamisvuotena.[16]

Metsäteollisuus ja tukinajo toivat Kuolajärvelle sosialismin ajatuksen ja paikkakunnalla oli 1906 tukkityöläisten lakkoja. Muurmannin rata paransi Venäjän pohjois–etelä-yhteyksiä, minkä vuoksi Kuolajärvestä tuli sotatarvikkeiden kuljetusreitti Venäjälle. Vuonna 1922 Kuolajärvellä tapahtui Neuvostoliittoon siirtyneiden suomalaisten kommunistien järjestämä niin sanottu läskikapina.[17]

Kunnan nimi muutettiin 1936 Sallaksi. Väkiluku lisääntyi niin, että vuoden 1860 asukasmäärä 1 479 kasvoi sadassa vuodessa lähes kymmenkertaiseksi: vuonna 1964 asukkaita oli 10 389.[16]

1930-luvun mittaan Sallassa tehtiin niin sanottuja ”autosavottoja”, koska suuria ja hyvälaatuisia metsiä oli vedenjakajan itäpuolellakin. Savotoilta ajettiin tukit kuorma-autoilla Kemijoen vesistöön kuuluvien uomien varteen, josta ne uitettiin edelleen.[18]

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 enemmistö siihenastisen Sallan alueesta pysyi Suomessa, mutta pinta-alaltaan suuri itäpuolisko (Vanha Salla) siirtyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Kodittomaksi jäänyt osa sallalaisista asutettiin toimintaansa jatkaneen kunnan alueelle, jossa Märkäjärven kylästä tehtiin uusi kirkonkylä ja kuntakeskus. Sellaiseksi harkittiin myös Kursua, jota saksalaiset eivät olleet polttaneet, mutta Märkäjärven katsottiin sijaitsevan keskemmällä kuntaa.[19]

Kunta eli vahvaa nousukautta aina 1960-luvun loppuun saakka, johon asti väkiluku kasvoi ja syntyvyys oli omaa luokkaansa. Sen jälkeen alkoi suuri muuttoliike enimmäkseen Ruotsiin. Vuonna 1966 kunnassa asui yli 11 000 ihmistä. Kiihkeimmän muuton vuosina monet kylät menettivät jopa puolet asukkaistaan ja kunnan väkiluku laski rajusti, lähes puolittuen muutaman vuoden kuluessa. Monissa kylissä asukasmäärä puolittui muutamassa vuodessa. Kunnan väkiluku on laskenut vuosi toisensa jälkeen siitä lähtien. Toinen suuren muuton aalto tuli 1990-luvulla, jolloin väkiluku myös jatkoi voimakasta laskuaan. Huomattavaa on se, että esimerkiksi Kemijärven väkiluku on ollut suuren muuton ajoista noususuuntainen joinain vuosina.

HallintoMuokkaa

Sallan kunnanjohtaja vuodesta 2014 on Erkki Parkkinen.[6] Valtuustossa on 21 paikkaa, joista vuoden 2017–2021 valtuustossa yksitoista on keskustan hallussa.[7]

TalousMuokkaa

Vuonna 2019 kunnassa oli 1067 työpaikkaa. Niistä 16 prosenttia oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 75 prosenttia palveluissa ja 8 prosenttia jalostuksessa. Työttömien osuus työvoimasta 2018 oli 14,9 prosenttia.[8]

Sallassa naisten mediaanipalkka oli vuoden 2017 verotuksessa 1,48-kertainen miesten mediaanipalkkaan verrattuna, syinä miesvaltainen porotalous ja naisten suuri osuus korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa.[20]

Eniten yhteisöveroa kunnassa maksavat yhteismetsät ja Sallan Osuuspankki.[21]

Väkiluvun kehitysMuokkaa

Sallan kunnan väestökehitys on ollut 1960-luvulta lähtien laskeva. Vuonna 1970 kunnassa asui 8 840 ihmistä. Väkiluku painui alle 4 000:n marraskuussa 2012.[22]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Sallan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 256
1985
  
6 875
1990
  
6 269
1995
  
5 812
2000
  
5 142
2005
  
4 571
2010
  
4 162
2015
  
3 727
2020
  
3 398
Lähde: Tilastokeskus.[23]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Sallassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[24]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Sallassa toimii Sallan helluntaiseurakunta.[25]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sallan alueella toimii Lapin ortodoksinen seurakunta.[26]

PalvelutMuokkaa

Sallan kirkonkylän koulukeskuksessa on sekä Kirkonkylän koulu vuosiluokille 1–6, Sallatunturin koulu luokille 7–9 että Sallan lukio.[27] Lukiota on 2010-luvulla käynyt myös joukko venäläisiä oppilaita, mikä auttaa siihen että koulua kannattaa pitää näin pienessä kunnassa. 1960-luvulla Sallassa oli yli kymmenen tuhatta asukasta ja neljäkymmentä kyläkoulua.[28]

Sallan sosiaali- ja terveyskeskus (Jungintie 3) tarjoaa arkipäivisin terveyskeskuspalveluja. Iltaisin ja viikonloppuisin kiireellistä lääkäripäivystystä tarjotaan Kemijärvellä Hyvinvointikeskus Lapponiassa, ja öisin kello 21–08 Rovaniemellä Lapin keskussairaalan päivystyksessä.[29]

Salla on ilmoittanut sitaateissa hakevansa vuoden 2032 kesäolympialaisia, minkä ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ilmastonmuutoksen torjunta kunnan imagon lisäksi.[30]

NähtävyyksiäMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2021M06* 30.6.2021. Tilastokeskus. Viitattu 4.8.2021.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
  6. a b Torikka, Raimo: Sallan uuden kunnanjohtajan palkka lähes 7000 euroa 11.12.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 18.1.2015.
  7. a b Kuntavaalit 2017, Salla Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. a b c Tilastokeskus Tilastokeskus. Viitattu 24.1.2021.
  9. Salla. Järviwiki. Viitattu 9.9.2021.
  10. Sallan luonto lumoaa geo-lehti.fi. Viitattu 1.12.2020.
  11. Vuosisadan talvi 1985 yle.fi. Viitattu 1.12.2020.
  12. Kimmo Kovalainen: Salla pähkinänkuoressa – ekologinen erämaakohde Visit Salla. Viitattu 1.12.2020.
  13. Kimmo Kovalainen: Aholanvaaran hiidenkirnut Visit Salla. 14.1.2020. Viitattu 1.12.2020.
  14. Kimmo Kovalainen: Petservaaran näköalapaikka Visit Salla. 5.12.2019. Viitattu 1.12.2020.
  15. https://retkipaikka.fi/kontion-jaljissa-sallan-ruskaa-hehkuvalla-petservaaralla/
  16. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 448. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  17. Vanhat läskikapinalliset muistelevat Yle. 2013. Viitattu 19.5.2018.
  18. Harri Antilan esitelmä: Karhujärven kyläpäivät Karhujärvi. 2006. Viitattu 19.5.2018.
  19. Kursua suunniteltiin Sallan kirkonkyläksi Kursun Työväen- Ja Pienviljelijäin yhdistys R.y.. Viitattu 19.5.2018.
  20. Vihavainen, Suvi ym.: Tässä Suomen kunnassa naisen euro on 218 senttiä – Katso, millaiset tuloerot kotikuntasi miehillä ja naisilla on Helsingin Sanomat. 14.5.2019. Viitattu 14.5.2019. (Tilaajille.)
  21. Alueen Salla yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 19.5.2018.
  22. http://vrk.fi/default.aspx?docid=6832&site=3&id=0
  23. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2018.
  24. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  25. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  26. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/lapin-ortodoksinen-seurakunta
  27. Perusopetuspalvelut Sallan kunta. Viitattu 19.5.2018.
  28. Venäläiset oppilaat pelastavat Sallan lukion Yle. 2016. Viitattu 19.5.2018.
  29. Hätätilanteet ja päivystys Sallan kunta, viitattu 23.7.2020
  30. Anni Saarela: Sallan kunta ”hakee” vuoden 2032 kesäolympialaisia – taustalla viesti ilmastonmuutoksesta: ”Jos Salla pelastuu, pelastuu maailmakin” Iltalehti. 28.1.2021. Viitattu 16.2.2021.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma, s. 42-44.. Suomen ympäristö 31 / 2012. Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-11-4066-2 (pdf). Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).

Aiheesta muuallaMuokkaa