Avaa päävalikko

Saamelaiskielet

uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva ryhmä kieliä

Saamelaiskielet, aikaisemmin lappalaiskielet, ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieliryhmä, joita saamelaiset puhuvat. Akkalansaamen hiljattain sammuttua nykyään eläviä saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, joista kuudella on oma kirjakielensä. Ryhmä jaetaan edelleen länsi- ja itäsaamelaisiin kieliin, joihin kumpaankin luetaan viisi kieltä (tosin vain neljää itäsaamelaista puhutaan yhä). Kielet muodostavat osittain murrejatkumon, jossa vierekkäiset kielimuodot ovat keskenään melko hyvin ymmärrettäviä. Eräiden kielten välillä on kuitenkin jyrkkä kieliraja. Saamelaiskielten yhteinen kantakieli on kantasaame. Ne eivät kuulu itämerensuomalaisiin kieliin kuten suomi ja viro, mutta ovat niille selvästi kaukaisempaa sukua. Saamen kielillä on noin 20 000–30 000 puhujaa. Suomen alueella puhutaan kolmea saamelaiskieltä, joista puhujamäärältään selvästi suurin on pohjoissaame.[1] Suomen lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää saamea asioidessaan viranomaisten kanssa (katso osa tilanne Suomessa).

Saamelaiskielet
Oma nimi Saami, Sámi
Tiedot
Alue Lappi
Virallinen kieli tunnustettu vähemmistökieleksi Norjassa sekä eräissä Ruotsin ja Suomen kunnissa.
Puhujia 20 000–30 000
Kirjaimisto latinalainen, kyrillinen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Suomi)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 se
ISO 639-2 sma, sme, smi, smj, smn, sms

LuokitteluMuokkaa

 
Saamelaiskielten entinen levinneisyys,
tummemmalla nykyalue:
1. eteläsaame 2. uumajansaame 3. piitimensaame 4. luulajansaame 5. pohjoissaame 6. koltansaame 7. inarinsaame 8. kiltinänsaame 9. turjansaame
  1. eteläsaame (noin 600 puhujaa; puolet Ruotsissa ja puolet Norjassa[2])
  2. uumajansaame (noin 20 puhujaa[3])
  3. piitimensaame (noin 20 puhujaa[4])
  4. luulajansaame (yhteensä noin 2 000 puhujaa Ruotsissa ja Norjassa[5])
  5. pohjoissaame (norjansaame, tunturisaame) on kielistä ylivoimaisesti suurin: sillä on noin 20 700 puhujaa[6], joista arviolta 2 000 Suomessa. Jaetaan tornionsaamen, ruijansaamen ja merisaamen murteisiin.[6]
  6. koltansaame (sääʹmǩiõll), Suomessa noin 300 puhujaa Sevettijärven alueella,[7] myös Venäjän puolella arviolta 20–30 puhujaa
  7. inarinsaame (anarâškielâ), Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärven ja Utsjoen ympäristössä;[8] inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa.
  8. kiltinänsaame (самь кӣлл; noin 350 puhujaa[9])
  9. turjansaame (2 puhujaa[10][11])

Sammuneet kieletMuokkaa

  1. keminsaame (sammunut 1800-luvulla, ainoastaan muutamia kielinäytteitä on säilynyt.)
  2. akkalansaame (sammunut, viimeinen puhuja kuoli v. 2003[12])

Lisäksi joissakin lähteissä mainitaan kainuunsaame, jolla tarkoitetaan 1500–1700-luvulle asti eläneiden metsäsaamelaisten kieltä. He elivät nykyisen saamelaisalueen eteläpuolella nykyisessä Keski-Suomessa ja Karjalan alueella.lähde?

HistoriaMuokkaa

Todennäköisesti ennen uralilaisen kielen omaksumista saamelaiset puhuivat paleoeurooppalaista kieltä (tai kieliä), jonka vaikutus edelleenkin näkyy substraattina nykysaamelaiskielten sanastossa.[13][14]Kielitieteilijä Ante Aikio on esittänyt, että kantasaame on eriytynyt omaksi kielekseen joko Etelä-Suomessa tai Karjalan alueella ja levittäytynyt pohjoiseen Fennoskandiaan esiroomalaisella rautakaudella (500 eaa. – 0).[13][15]Kielitietelijä Jaakko Häkkinen ajoittaa saamen leviämisen Lappiin ajanlaskun alkuun (0–200 jaa.).[16] Kielitieteilijä Knut Bergslandin mukaan keskisestä Skandinaviasta tuli saamenkielinen keskisellä rautakaudella, noin 500-luvulla jaa.[17] Ensimmäiset saamen kielellä kirjoitetut kirjat julkaistiin vuonna 1619, mutta niiden teksti ei vastaa nykyisiä saamen kielten kirjakieliä.[18] Siksi ne eivät soveltuneet käyttöön kaikkialla Ruotsissa.[18] Tuolloin ehdotettiin myös käännösten tekemistä eri saamen kielille, mutta ehdotus ei toteutunut. Muutamat papit yrittivät 1700-luvun alussa tukea saamen kielen käyttöä katekismuksen opetuksessa, mutta Kemin Lapin papisto kielsi tämän 1760-luvulla.[18]

Saamenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen kehittyi sangen hitaasti ja katkonaisesti. Suomessa ensimmäiset saamenkieliset kirjat ilmestyivät vasta vuonna 1825. Samaan aikaan kun suomenkielinen kirjallisuus kehittyi huomattavasti 1800-luvun mittaan, saamenkielisen kirjakulttuurin kehittymiselle ei ollut tukea. Vain harvat kirkonmiehet puolustivat sitä.[18]

Saamenkielinen kirjakulttuuri alkoi kehittyä vasta uusien liikkeiden ja aatteiden voimistuessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Fennomaanit lisäsivät kannatustaan, ja samalla kehitettiin uusia tutkimusalueita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustettiin vuonna 1831 ja Suomalais–ugrilainen Seura vuonna 1883. Ne molemmat edesauttoivat omalla tavallaan saamen kirjakulttuurin kehitystä. Pian käynnistyi kotiseutututkimus 1890-luvulla ja kehittyi edelleen 1900-luvun alussa.[18]

KirjaimistoMuokkaa

Saamen kielet pohjoismaissa käyttävät latinalaista aakkostoa, joka on täydennetty Unicode Latin Extended-A -kokoelman merkeillä.

Konsonantit Q, W ja X eivät kuulu kirjaimistoon, kuten eivät myöskään suomen ja ruotsin vokaalit Yy, Åå, Ää ja Öö, jollei niitä ole erikseen mainittu. Latinalaiseen aakkostoon lisätään kunkin saamen kielen kohdalla seuraavat kirjaimet:

Pohjoissaame: Áá Čč Đđ Ŋŋ Šš Ŧŧ Žž
Inarinsaame: Áá Ââ Ää Čč Đđ Ŋŋ Šš Žž
Koltansaame: Áá Ââ Čč Ʒʒ Ǯǯ Đđ Ǧǧ Ǥǥ Ǩǩ Ŋŋ Õõ Šš Žž Åå Ää (+pehmennysmerkkinä ′)
Luulajansaame Ruotsissa: Áá Åå Ńń Ää
Luulajansaame Norjassa: Áá Åå Ńń Ææ
Eteläsaame Ruotsissa: Ää Öö Åå
Eteläsaame Norjassa: Ææ Øø Åå

Huomaa: kirjain Đ on latinalainen suuraakkonen D ja poikkiviiva (Unicode U+0110), ei islannissa, fäärissä tai muinaisenglannissa käytettävä iso eth (Ð; U+00D0), joka on ulkonäöltään lähes sama.

Kiltinänsaame käyttää laajennettua kyrillistä aakkostoa: Аа Ӓӓ Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Ӣӣ Кк Лл Ӆӆ Мм Ӎӎ Нн Ӊӊ Ӈӈ Оо Пп Рр Ҏҏ Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ҍҍ Ээ Ӭӭ Юю Яя Јј Ѣѣ ʼ. Kiltinänsaame käyttää myös pituusmerkkejä eli makroneita, joiden esittäminen esimerkiksi Internetissä on teknisistä syistä hankalaa. Koltansaamessa käytetään em. kirjainten lisäksi ˊ-merkkiä (U+02CA), joka käytännön teknisistä syistä korvataan usein merkillä ´ (U+00B4).

Kielitieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa pohjoissaamen kielenainekset on perinteisesti esitetty ja esitetään usein vieläkin[19] niin sanotulla Nielsenin ortografialla eli oikeinkirjoitusjärjestelmällä, jota tutkija Konrad Nielsen käytti 1900-luvun alkupuolella.

NykytilanneMuokkaa

Tilanne SuomessaMuokkaa

Vuonna 2008 saamea puhui Suomessa äidinkielenään 1 778 henkilöä.[20] Suomessa saamen kielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuoden 1992 alusta voimaan tulleella kielilailla, josta laadittiin uudistettu versio vuonna 2003. Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja. Ongelmana on vähäinen rahoitus, joka kunnille on varattu kielilain toteuttamiseksi.lähde? Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi.lähde? Saamelaiskielten aseman muodostuminen kaavailtujen tavoitteiden mukaiseksi on siis vielä kesken, mutta sitä tavoitellaan määrätietoisesti.

Koulutus SuomessaMuokkaa

Kotiseutualueella (Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa) on lapsilla oikeus opiskella peruskoulussa ja lukiossa saamea äidinkielenä, valinnaisena tai vapaaehtoisena aineena. Tämän lisäksi kieltä opetetaan kotiseutualueen ulkopuolella Oulussa, Rovaniemellä ja Sodankylän kirkonkylällä. Saamen voi suorittaa myös ylioppilastutkinnossa äidinkielenä. Ensimmäiset saamen äidinkielenään kirjoittaneet valmistuivat vuonna 1994. Äidinkieleltään saamelaiset ovat vähintään kaksikielisiä eli puhuvat saamen lisäksi kunkin maan valtakieltä. Opetettavina kielinä ovat pohjoissaamen lisäksi myös koltan- ja inarinsaame, vaikkakin valtaosa opetuksesta on pohjoissaamea. Saamenkieliseen opetuksen piirissä on Suomessa viitisensataa oppilasta, joista 150:ä opetetaan (pohjois-, koltan- tai inarin)saameksi.[21] Pääosa opetuksesta tapahtuu vuosiluokilla 1–6.

Kolme yliopistoa Suomessa tarjoaa saamen kielen opetusta. Oulun yliopiston Giellagas-instituutti on tärkein saamea opettava taho yliopistotasolla. Sivuaineena saamea voi opiskella Helsingin yliopistossa sekä Lapin yliopistossa, jonne ollaan perustamassa saamen kielen opintokokonaisuutta.

Tilanne NorjassaMuokkaa

Norjassa säädettiin laki saamelaiskielten asemasta vuonna 1990. Se määräsi kuusi Pohjois-Norjan kuntaa virallisesti kaksikielisiksi. Kunnat ovat Finnmarkin läänin Uuniemi, Teno (Deatnu, norjaksi Tana), Kaarasjoki (Karasjoki, Kárášjohka), Porsanki (Porsáŋgu, norjaksi Porsanger) ja Koutokeino (Kautokeino, Guovdageaidnu) sekä Tromssan läänin Kaivuono. Näistä neljässä saamelaiset ovat enemmistönä: Koutokeinossa 96 %, Kaarasjoella 94 %, Uuniemellä 75 % ja Tenossa 53 %.[21] Lakia on kritisoitu siitä, että se ei vaikuta muualla asuviin saamelaisiin kuten eteläsaamen puhujiin.

Tilanne RuotsissaMuokkaa

Ruotsissa saamelaiskielet tunnustettiin maan virallisiksi vähemmistökieliksi vuonna 2000. Maan vähemmistökielilaki antaa oikeuden käyttää virastoissa ja tuomioistuimissa asioitaessa saamelaiskieliä tietyissä kunnissa. Mikäli virkailija ei osaa saamea, paikalla on oltava tulkki. Laki ei ole toistaiseksi toiminut ongelmitta. Ruotsin aiemman kielipolitiikan takia osa saamelaisista hallitsee omaa saamen kieltään liian puutteellisesti asioidakseen sitä käyttäen virastoissa. Jotkut virkailijat ovat suhtautuneet nihkeästi tulkin hankkimiseen,lähde? sillä asioivat saamelaiset osaavat myös ruotsia.

Vuoden 2010 alusta lähtien saamen kieltä on ollut oikeus käyttää seuraavissa 17:ssä saamen kielen hallintoalueen kunnassa:

Tilanne VenäjälläMuokkaa

Kiltinänsaamea opetetaan vähäisissä määrin kouluissa vieraana kielenä. Muuten tukea saamelaiskielille ei ole. Akkalansaame on jo sammunut.


Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Saamen kielet Oikeusministeriö. Viitattu 29.4.2019.
  2. Ethnologue: Saami, South (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  3. Ethnologue: Saami, Ume (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  4. Ethnologue: Saami, Pite (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  5. Ethnologue: Saami, Lule (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  6. a b Ethnologue: Saami, North (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  7. Ethnologue: Saami, Skolt (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  8. Ethnologue: Saami, Inari (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  9. Ethnologue: Saami, Kildin (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  10. Ethnologue: Saami, Ter (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  11. Barents Observer (englanniksi) Viitattu 20.10.2014.
  12. Ethnologue: Saami, Akkala (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  13. a b Aikio, Ante (2004). "An essay on substrate studies and the origin of Saami". In Hyvärinen, Irma; Kallio, Petri; Korhonen, Jarmo. Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki: Société Néophilologique. pp. 5–34.
  14. Aikio, A. (2006). On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. Journal de la Société Finno-Ougrienne 91: 9–55.
  15. Ante Aikio: The Study of Saami Substrate Toponyms in Finland http://mnytud.arts.klte.hu/onomural/kotetek/ou4/08aikio.pdf
  16. Jaakko Häkkinen: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (osa 2) 2010 http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf
  17. Knut Bergsland: Bidrag til sydsamenes historie, Senter for Samiske Studier Universitet i Tromsø 1996
  18. a b c d e Väitös: 17.2.2017: Suomen saamenkielinen kirjahistoria melko nuorta (Capdeville) — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Viitattu 5.6.2017.
  19. Esimerkiksi: Suomen Sanojen Alkuperä. Etymologinen sanakirja. Helsinki, 1992–2000
  20. Tilastokeskus – väestörakenne
  21. a b peda.net

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Aikio, Ante: An essay on Saami ethnolinguistic prehistory. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, 2012, nro 266, s. 63–117. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen seura. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
  • Aikio, Marjut: Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä: Kielisosiologinen tutkimus viiden saamelaiskylän kielenvaihdosta 1910–1980. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988. ISBN 951-717-476-4.
  • Aikio-Puoskari, Ulla: Saamen kielen ja saamenkielinen opetus Pohjoismaissa: Tutkimus saamelaisten kielellisistä ihmisoikeuksista Pohjoismaiden kouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2001. ISBN 951-634-762-2.
  • Korhonen, Mikko: Johdatus lapin kielen historiaan. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1981. ISBN 951-717-248-6.

Aiheesta muuallaMuokkaa