Juho Lallukka
Johan (Juho) Lallukka (3. helmikuuta 1852 Räisälä – 1. joulukuuta 1913 Viipuri) oli suomalainen liikemies, kauppaneuvos, vanhasuomalaisen puolueen kansanedustaja ja kirjallisuuden, taiteen sekä kansan sivistystyön tukija.[1]
| Juho Lallukka | |
|---|---|
 Juho Lallukka. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. helmikuuta 1852 Räisälä |
| Kuollut | 1. joulukuuta 1913 (61 vuotta) Viipuri |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | liikemies |
| Vanhemmat | Juhani Lallukka ja Maria o.s. Haikonen |
| Puoliso | Maria o.s. Jääskeläinen |
Räisälän Humalaisten kylässä syntyneen Lallukan vanhemmat olivat Juhani Lallukka (s. 1814) ja Maria o.s. Haikonen (s. 1821). Perheessä oli viisi poikaa Martti (s. 1844), Matti (s. 1846), Antti (s. 1849), Johan eli Juho (s. 1852) ja Aatami (s. 1855).[2] Pienviljelystä harjoittaneella, Juhon isoisän nimissä olleella kotitilalla oli Juhon syntymävuonna kirjoilla kaikkiaan 20 henkeä ja toimeentulo niukkaa.[2] Juho aloitti työelämän isänsä kehotuksesta räätälin oppipoikana, mutta siirtyi äitinsä kuoltua Käkisalmeen kauppa-apulaiseksi alkuvuodesta 1870. Lallukan ura ennestään tuntemansa kauppias Kanninin palveluksessa alkoi samaan aikaan ja tapaan kuin toinen myöhemmin tunnettu kauppias, Herman Saastamoinen, aloitti omansa Savossa.[3]
Apulaisesta kauppakirjuriksi
muokkaaLallukka työskenteli kauppias Kanninin sekatavarakaupassa vuodet 1870–1875. Hän oli aluksi kauppa-apulainen, myöhemmin kauppakirjuri (handelsbokhhållare).[4] Keväällä 1875 hän siirtyi edistyksellisemmän kauppias Karmasinin palvelukseen ja pääsi esimiestehtäviin. Hän pääsi tekemään myös ostosmatkoja Viipuriin. Eräs hänen havaintojaan matkoilta oli suomalaisten puuttuminen Viipurin puolensadan kauppiaan joukosta.[5]
Maakauppias Räisälässä
muokkaaJuho Lallukka palasi Räisälään vuoden 1877 lopulla ja aloitti maaseudulla käytävää kauppaa koskevien säännösten alaisena maakauppiaana. Ensimmäinen liike toimi Siirlahden kestikievarin entisessä riihessä. Räisälässä toimi tuolloin kaksi muuta kauppiasta.[6] Räisälässä ollessaan Lallukka avioitui Marian (o.s. Jääskeläinen) kanssa. He muuttivat Käkisalmeen 1879. Lallukka osti kaupparakennuksen ja varaston kauppias Andrejeffilta ja sai kaupunkikauppiaan oikeudet.[7]
Käkisalmeen ja Viipuriin
muokkaaKauppiaiden keskinäinen yhteistoiminta oli tiivistymässä Käkisalmessa Lallukoiden siirtyessä sinne. Yhteistyön keskeinen osa oli suolakaupan kiintiöjärjestelmä. Suomalaisten osuus kauppiaiden joukossa lisääntyi 1880-luvun kuluessa. Liiketoiminta monipuolistui ja tarve yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen lisääntyi. Lallukalle tärkeää oli muun muassa vapaapalokunta ja siihen liittyvä kulttuuritoiminta. Vapaapalokunta piti esimerkiksi kirjastoa. Vuoteen 1887 tultaessa hän oli Käkisalmen merkittävin kauppias ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Näitä rooleja hän tuki myös toimimalla Laatokka-lehden avustajana ja pitämällä yhteyksiä valtiopäiväedustajiin, kuten K. E. F. Ignatiukseen ja Jaakko Häkliin.[8] Yhteistyö Käkisalmessa toimivan kauppiaan ja valtiopäiväedustajan Jaakko Häklin kanssa sekä opintomatkat ulkomaille johtivat suunnitelmiin käydä kauppaa Viipurissa.
Kauppa-apulaisena aloittaneella Lallukalla oli lopulta johdossaan hyvin menestyvä tukkukauppa Häkli, Lallukka ja Kumpp., jonka hän perusti vuonna 1891 yhdessä Jaakko Häklin ja Vilhelm Paischeffin kanssa. Häkli ja Lallukka lunastivat Paischeffin osuuden tämän kuoltua 1899 ja Lallukka puolestaan Häklin osuuden tämän 1902 tapahtuneen kuoleman jälkeen.[9] Liikkeen nimestä alettiin käyttää muotoa Häkli, Lallukka ja Kumpp., omistaa Juho Lallukka.[10] Kauppaneuvoksen arvonimi Lallukalle myönnettiin 28. huhtikuuta 1908.[11]
Varallisuuttaan Juho Lallukka käytti erityisesti Viipurin teatterin tukemiseen. Hän perusti myös Räisälän kansanopiston vuonna 1908 ja lahjoitti sille toimitilat hankkimastaan Pudorian kartanosta.[12]
Kauppaneuvoksen kuolema
muokkaaKauppaneuvos Lallukka kuoli keuhkokuumeeseen 1. joulukuuta 1913.[13] Maria Lallukka otti liikkeen johtoonsa ensimmäisen maailmansodan lähestyessä. Hänen lisäkseen johtokuntaan kuuluivat Emil Tanninen varapuheenjohtajana sekä prokuristi Vilho Aalto ja Ernst Hämäläinen.[14] Jalmari Finne oli Maria Lallukan merkittävä uskottu.[15]
Kauppaneuvoksen ja hänen puolisonsa yhteinen testamentti astui voimaan Maria Lallukan kuoltua 4. kesäkuuta 1923. Lapseton pariskunta jätti pääosan omaisuuttaan Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakotisäätiölle, joka ylläpitää vuonna 1933 valmistunutta Lallukan taiteilijakotia Töölössä, Helsingissä.[1][16]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Markkanen, Erkki: Juho Lallukka: karjalainen elämäntarina. Jyväskylä: Gummerus, 1976. ISBN 951-20-1251-0
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 280–281. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b Markkanen 1976, s. 13.
- ↑ Markkanen 1976, s. 19.
- ↑ Markkanen 1976, s. 21–22.
- ↑ Markkanen 1976, s. 23–25.
- ↑ Markkanen 1976, s. 29.
- ↑ Markkanen 1976, s. 33, 36.
- ↑ Markkanen 1976, s. 37–39, 46–48.
- ↑ Markkanen 1976, s. 130.
- ↑ Markkanen 1976, s. 131.
- ↑ Markkanen 1976, s. 84, 133.
- ↑ Markkanen 1976, s. 145.
- ↑ Markkanen 1976, s. 190.
- ↑ Markkanen 1976, s. 200.
- ↑ Markkanen 1976, s. 197.
- ↑ Markkanen 1976, s. 220.
Aiheesta muualla
muokkaa- Juho Lallukka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Lallukan taiteilijakotisäätiön kotisivut