Häkli, Lallukka ja Kumpp.
Häkli, Lallukka ja Kumppanit Osakeyhtiö oli Viipurissa vuonna 1891 perustettu tukkuliike, joka harjoitti myös vähittäiskauppaa. Se oli maan ensimmäinen kokonaan suomalaisten omistama tukkukauppaliike,[1] jonka perustaminen liittyi aikakauden suomalaisuusaatteeseen. Yritys kohosi nopeasti yhdeksi suurimmista Viipurin ja Kaakkois-Suomen tukkuliikkeistä ja toimi esikuvana myös muille suomenkielisille liikkeenharjoittajille.[2] Yhtiön perustajia olivat karjalaiset kauppiaat Jaakko Häkli, Juho Lallukka ja Vilhelm Paischeff.
Historia
muokkaaYritys sai alkunsa, kun Sortavalan ja Käkisalmen alueilla vaikuttaneet kauppiaat Jaakko Häkli, Juho Lallukka ja Vilhelm Paischeff alkoivat vuonna 1886 pidetyn Sortavalan kauppiaskokouksen jälkeen suunnittelemaan uuden kokonaan suomalaisen tukkuliikkeen perustamista Viipuriin. Sen nimeksi päätettiin ottaa Häkli, Lallukka ja Kumpp.[3] Häklillä ja Lallukalla oli samansuuntaisia ajatuksia suomenkielisen liiketoiminnan kehittämisestä sekä myös aikakauden kansallisesta heräämisestä. Viipurin kaupallinen toiminta oli tuolloin lähes kokonaan venäläis-, saksalais- ja ruotsalaistaustaisten kauppiaiden hallussa, eikä esimerkiksi suomenkielistä palvelua juurikaan saanut.[2] Kolmikko sai tuekseen kaupungin suomenkielisiä pankkimiehiä, jotka turvasivat yrityksen taloudellisen taustan.[3]
Kauppaliike aloitti toimintansa 13. elokuuta 1891 Viipurin keskustassa osoitteessa Torkkelinkatu 8.[4] Yrityksen valtteina olivat laadukkaat koti- ja ulkomaiset tuotteet, sekä erityisesti suomenkielinen palvelu. Tukkuliike harjoitti muun muassa viljan ja muiden maataloustuotteiden, puutavaran, erilaisten siirtomaatavaroiden sekä kotimaisten tehdastuotteiden, kuten maatalouskoneiden kauppaa. Häkli, Lallukka ja Kumpp. nousi nopeasti tasavertaiseksi kilpailijaksi kaupungin muiden tukkuliikkeiden kanssa ja avasi myöhemmin myös teekaupan ja -pakkaamon Helsingin Pohjoisesplanadille ns. Argoksen taloon. Vaikka tee oli myyntiartikkelina pieni, sai sillä kuitenkin paljon näkyvyyttä eri puolilla maata.[3] Häkli, Lallukka ja Kumppanien kehittyminen suuryritykseksi aloitti samalla suomenkielisten murtautumisen myös kaupan alalle.[2]
Paischeffin kuoltua vuonna 1899, jatkoivat Häkli ja Lallukka yrityksen toimintaa kahdestaan, kunnes Häklin kuoleman jälkeen 1902 se siirtyi kokonaan Lallukan haltuun. Huhtikuussa 1912 hän myi tukkukaupan Häkli, Lallukka ja Kumpp. -nimiselle osakeyhtiölle, jonka enemmistöosakas Lallukka kuitenkin oli. Muita osakkaita olivat hänen puolisonsa Maria Lallukka sekä heidän lähimmät apulaisensa. Juho Lallukka toimi myös johtokunnan puheenjohtajana sekä koko osakeyhtiön pääjohtajana kuolemaansa 1913 saakka.[2] Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi nousi Maria Lallukka,[5] josta tuli samalla yksi Suomen ensimmäisistä naisjohtajista.[6] Yhtiön toimitusjohtajana puolestaan oli vuodet 1914–1930 kauppaneuvos Eemil Tanninen.[7] Maria Lallukan kuoltua vuonna 1923, yritys jatkoi toimintaansa Viipurissa jatkosodan päättymiseen 1944, jolloin kaupunki siirtyi Neuvostoliiton haltuun. Tämän jälkeen Häkli, Lallukka ja Kumpp. toimi vielä Helsingissä 1950-luvulle saakka.[6] Kaupparekisteristä se poistettiin kuitenkin vasta vuonna 1981.[5]
Liikerakennus
muokkaa- Pääartikkeli: Lallukan talo
Häkli, Lallukka ja Kumpp. toimi aluksi Viipurin pääkadulla Torkkelinkadulla,[3] kunnes uusi liiketalo valmistui vuonna 1906 Repolan kaupunginosaan Repolankadun ja silloisen Viskaalinkadun (myöh. Lallukankatu) kulmaukseen. Punagraniitista rakennetun talon suunnitteli arkkitehti Allan Schulman. Kauppaliike toimi rakennuksen katutasossa ja muut kolme kerrosta oli tarkoitettu asuinhuoneistoiksi. Lallukan perhe asui itse toisen kerroksen kulmahuoneistossa. Komean talon julkisivussa oli kuvanveistäjä Eemil Halosen veistämiä reliefejä ja sisäpihalle johtavaa porttia koristivat hänen tekemänsä veistokset. Sisätiloissa puolestaan oli lukuisten suomalaisten taidemaalarien teoksia.[2] Nykyään rakennuksessa toimii muun muassa suomalaisena taiteilijaresidenssinä.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ Tietosanakirja 3 Projekt Runeberg. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b c d e Juho ja Maria Lallukka Räisälä. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b c d Juho Lallukan elämäntarina (s. 3) Härskeensaaren Haikoset. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Markkanen, Erkki: Juho Lallukka: karjalainen elämäntarina, s. 78. Jyväskylä: Gummerus, 1976. ISBN 951-20-1251-0.
- ↑ a b Arkistonmuodostaja: Häkli, Lallukka ja Kumppanit Oy Kansallisarkisto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ a b Mie maksan! Lallukan perintö (video) 18.10.2015. Yle Areena. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Tanja Hellsten: Kauppaneuvos Eemil Tanninen (1870–1942). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 11.2.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.10.2015
- ↑ Suomalainen taiteilijaresidenssi Viipuriin 1.2.2007. Suomen Kuvalehti. Viitattu 21.10.2015.