Wikipedia

Hangon rata

Suomen rataverkon rataosuus
(Ohjattu sivulta Karjaa–Hanko-rata)

Hangon rata on Karjaan ja Hangon välinen rataosuus Suomen rataverkosta. Sen liikenne koostuu pääasiassa Hangon tavarajunista ja liikenne- ja viestintäministeriön rahoittamista taajamajunista. Hangon radan eteläisin raide, jonka sijainti on vaihdellut sataman laajennuksien myötä, on ollut radan rakentamisesta asti Suomen rataverkon eteläisin piste.[4]

Hangon rata
Perustiedot
Reitti Karjaa–Hanko asema
Rakennettu useissa osissa
Avattu 1873
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR
Henkilöjunia / vrk 14
Tavarajunia / vrk 20
Tekniset tiedot
Pituus 49,3 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys kyllä[1]
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä 120 km/h
 • tavaraliikenteessä 120 km/h
Tasoristeykset 20 (2023)[2]
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Karjaa–(Hanko)[3]
Ohjauskeskus Helsinki (Pasila)
Suojastus kyllä
Kulunvalvonta JKV

( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan

Km   Lyh. Liikennepaikat
 Hyvinkäälle
 Helsinkiin
0,0 Kr Karjaa
 Turkuun
Seututien 111 ylitys
4,2 Kaskimaa
9,1 Raasepori
13,4 Dra Dragsvik
Valtatie 25:n ylitys
16,2 Tms Tammisaari
16,5 Sataman sivuraide
Pohjanlahti (silta)
19,0 Trollböle
22,3 Kisa
27,0 Sgy Skogby
sivuraide (SSAB)
31,9 Lpo Lappohja
Koverharin sivuraide
36,0 Krogars
39,1 Sta Santala
41,4 Dmv Dynamiittivaihde
45,8 Kop Koppnäs
48,2 Hkp Hanko-Pohjoinen
48,6 Hnkt Hanko tavara
49,3 Hnk Hanko asema
51,8 Tulliniemen raiteet
Merkkien selitykset

Historia muokkaa

Radan rakentamisesta ensimmäiseen maailmansotaan muokkaa

Hangon rata on alkuaan osa Hyvinkään ja Hangon välistä rataa. Se on Suomen ensimmäinen yksityisin varoin rakennettu rautatie. Rata valmistui vuonna 1873, ja sen rakentamisen rahoittivat pietarilaiset liikemiehet. Suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi rakentajiksi palkattiin venäläisiä ympäri keisarikuntaa.[5] Hankkeen etuna nähtiin Hangon edullinen sijainti talvisatamana, joka pysyi Pietaria pidempään jäätymättömänä ja mahdollisti siten ulkomaankaupan talviaikanakin. Toiminta osoittautui kuitenkin tappiolliseksi ja rata päätyi valtion omistukseen kahden vuoden kuluttua.[6] Venäjältä tuleva tavaraliikenne ei toteutunut kaavaillun laajuisena, sillä Suomen rataverkko ei ollut liitettynä Venäjän rataverkkoon Pietarissa ennen vuotta 1913.

Ympärivuotisen ulkomaanliikenteen johdosta satama muodostui maan merkittävimmäksi siirtolaisten lähtösatamaksi, ja laivoille tultiin junilla. Myös matkailu kehittyi Hangon aurinkoisen sään ja hiekkarantojen vuoksi, ja tämä vaikutti osaltaan matkustajaliikenteen kasvuun radalla. Tavaraliikenne alkoi kasvaa sataman ja ratayhteyden houkutteleman teollistumisen myötä. Teollisuutta ilmaantui kaupungin pohjoispuolelle radanvarteen ja uusia raiteita rakennettiin laitureille sataman laajenemisen myötä.

Radan liikenne oli pääosin Hanko-vetoista alkuvuosikymmeninä, joskin Tammisaaren kaupunki pääsi radan myötä kasvun ja teollistumisen uralle ja Lappohjaan rakennettiin satamarata jo vuonna 1876. Lappohjaan muodostui asutusta radan ja sataman väliin ja taajamasta kaavailtiin 1900-luvun alussa taajaväkistä yhdyskuntaa.[7]

Ensimmäisestä maailmansodasta vuokra-alueaikaan muokkaa

Ensimmäinen maailmansota vähensi liikennettä merkittävästi merenkulun kärsiessä Saksan sotatoimista Itämerellä. Venäläiset räjäyttivät vuonna 1914 Hangon rautatiekonepajan ja veturitallin saksalaisten maihinnousun pelossa[8]. Saksalaiset nousivat maihin Hangon satamassa huhtikuussa 1918 ja etenivät rataa pitkin Karjaalle osana Suomen sisällissotaa.

Kun siirtolaisuus väheni Yhdysvaltojen asettamien kiintiöiden takia 1920-luvulla, matkustajaliikenne Hangon radalla väheni. Tavaraliikenteen puolella radalta rakennettiin Forcit-yhtiön tehtaalle leveäraiteinen haararata vuonna 1937, jolla korvattiin aiempi kapearaiteinen tehdasrata.[9]

Vuokra-ajasta nykypäivään muokkaa

Talvisotaa seuranneen Moskovan rauhansopimuksen nojalla Hankoniemi vuokrattiin Neuvostoliitolle 30 vuodeksi, ja rata katkesi Lappohjan aseman pohjoispuolelta. Matkustajajunien pääteasemaksi tuli Tammisaari ja tavaraliikenteen Skogby, jonne rakennettiin ympäriajoraide. Neuvostoliittolaiset joukot alkoivat rakentaa niemelle tykkiratoja ja vaativat kauttakulkua junille Suomen kautta heinäkuussa 1940. Sopimukseen kauttakulusta päästiin 6. syyskuuta, ja ensimmäinen juna Neuvostoliitosta Hankoon kulki 25. syyskuuta. Liikenne oli vilkasta, ja junia kulki keskimäärin joka toinen päivä. Viimeinen juna kulki 22 kesäkuuta 1941.

Jatkosodan aikana neuvostoliittolaiset evakuoivat Hangon joulukuun alussa 1941 ja tuhosivat rataa, satamalaitteita sekä Hangon ja Lappohjan asemat. Suomalaiset palasivat Hankoon 4. joulukuuta 1941, ja ensimmäinen juna Hankoon saapui 12. tammikuuta 1942. Junassa oli etummaisena hiekalla lastattuja vaunuja, jotta niiden paino räjäyttäisi mahdolliset miinat.[10]

Venäläisten rakentamat tykkiradat purettiin sodan jälkeen, mutta niemelle rakennettiin useita muita pistoraiteita Hangon seudun teollistuessa sotien jälkeen. 2000-luvulle tultaessa teollisuusraiteet ovat jääneet vähäiselle käytölle teollisuuden poistuessa Hangosta. Vuosina 1975–1998 Hangon satamasta liikennöi junalautta Saksaan.[8]

Radan kiskopaino oli alhainen 30 kg/m aina vuosiin 1970–1971 asti[10]. Nykyään rata kuuluu rataverkon parhaaseen D-luokkaan ja on kiskotettu 60 kg/m kiskoilla[11]. Höyryveturikauden jälkeen matkustajaliikennettä hoidettiin lättähatuilla, veturivetoisilla junilla ja ennen sähköistystä Dm12-kiskobusseilla. Tavaraliikennettä ja veturivetoisia matkustajajunia liikennöitiin dieselkauden alkuaikoina Dv15- ja Dr12-vetureilla, mutta viime vuosikymmeninä nämä liikennetarpeet on hoidettu Dv12-vetureilla[12].

Nykypäivä muokkaa

Hangon ja Karjaan liikennöi arkisin seitsemän ja viikonloppuisin kuusi lähijunavuoroa H-tunnuksin molempiin suuntiin.[13] Yksi iltavuoro ajetaan kolme kertaa viikossa Karjaalta edelleen Helsinkiin.[13] Radan asemat ovat Hangon rautatieaseman jälkeen Hanko-Pohjoinen, Santala, Lappohja, Skogby, Tammisaari, Dragsvik ja Karjaa. Tavaraliikenne koostuu Lohjalla sijaitsevien metsäteollisuuden tehtaiden kuljetuksistalähde? ja Hyvinkään kautta muualle Suomeen kulkevasta sataman kautta kulkevasta tavarasta.

Radan henkilöliikenteessä tehdään vuosittain noin 95 000–105 000 matkaa. Määrä on ollut 2000-luvulla laskusuhdantainen, sillä vielä vuonna 2004 matkoja tehtiin noin 140 000.[14]

Sähköistys muokkaa

Vuonna 2020 Väylävirasto aloitti suunnitelmat radan sähköistämisestä ja tasoristeyksien parantamisesta. Ratasuunnitelma jaettiin hyväksyntää varten osiin. Traficom hyväksyi helmikuussa 2021 ratasuunnitelman ensimmäisen osan, joka sisältää Hyvinkää–Hanko-yhteysvälin sähköistyksen kokonaisuudessaan sekä seuraavat tasoristeyskohteet;

  • Hyvinkäällä: Hyvinkään asema, Backman, Nopontie
  • Nurmijärvellä: Hyvämäentie, Malkamäki, Kallio, Peräkorventie, Korpi, Åby
  • Vihdissä: Haimoo, Korkeakalliontie, Jättölä, Yli-Lankila, Laakus, Hemmilä, Toimila, Kuoppanummentie, Mäyrääntie
  • Lohjalla: Nummenkylä, Lieviö, Kaivurinkatu, Braskintie, Tynninharjuntie, Peter Forsströmintie, Kivelä, Honkaniementie (Gustavsberg)
  • Raaseporissa: Bålaby, Bredvikintie, Linderintie, Trollböle, Rödgrundet, Leksvall, Helmström, Kisa seisake, Skogby, Skogbyn seisake ja Predium sekä
  • Hangossa: Santala seisake, Santala ja Kirkkotie.

Ensimmäisen osan hyväksymisen jälkeen hyväksymättä ovat vielä Hyvinkäällä Alanoppo; Nurmijärvellä Laakso, Aalto ja Nykop; Vihdissä Kurkela ja Katinhäntä sekä Raaseporissa Sannäs ja Näseudd. Sähköistys valmistuu vuonna 2024.[15]

Sivuraiteet muokkaa

 
Hangon rataa Tammisaaressa.

Tammisaaren satamarata muokkaa

Tammisaareen rakennettiin vuosina 1911–1912 satamarata asemalta Pohjoissatamaan.[9] Rata purettiin vuonna 1996 ja Tammisaaren ratapiha kolme vuotta myöhemmin. Tammisaaressa on nykyään vain läpiajoraide eikä enää tavaraliikennettä.[16]

Rautaruukin/SSAB:n rata muokkaa

Tämä 2,1 km pitkä raide johtaa Lappohjan ratapihalta SSAB:n tehtaalle. Raide on rakennettu vuonna 1986 silloiselle Rautaruukin tehtaalle.[9] Raiteen tulevaisuus on epävarma SSAB:n ilmoitettua tehtaan sulkemisesta vuonna 2018.[17]

Lappohjan satamarata muokkaa

Tämä 2,95 kilometriä pitkä raide johti Lappohjan asemalta mainitun paikkakunnan satamaan. Raide avattiin vuonna 1876 ja venäläiset purkivat sen vuosina 1940–1941.[9]

Koverharin rata muokkaa

Tämä nykyisellään noin 2 kilometriä pitkä raide rakennettiin Koverharin terästehtaan tarpeisiin vuonna 1961[9]. Tehdas lakkautettiin vuonna 2012. Radalla ei ole välitöntä purku-uhkaa, sillä Hangon kaupunki kehittää Koverharin alueesta uutta satamaa ja teollisuusaluetta, jossa tuleville toimijoille tarjotaan raideyhteys.[18]

 
Dynamiittivaihde ratapihoineen.

Dynamiittitehtaan rata muokkaa

Vuonna 1893 Hankoniemelle perustettiin räjähdysainetehdas syrjäiseen paikkaan räjähteiden aiheuttaman vaaran vuoksi. Tehtaalta rakennettiin vuonna 1914 kapearaiteinen rautatie Hangon radalle, joka korvattiin 2,5 kilometriä pitkällä leveäraiteisella raiteella vuonna 1937. Vaihde, jolla raide liittyy päärataan, on nimeltään Dynamiittivaihde ja sillä oli henkilöliikenteen pysähdyksiä vuoteen 1977 asti.[19]

Koneen rata muokkaa

Tämä 4 kilometriä pitkä raide johti Kone Oyj:n tehtaalle Stormossen-nimisen suon ja jäteaseman luota. Raide avattiin vuonna 1970.[9] Nykyään linjavaihde ja radan alkuosa on purettu. Loppuosa on jäljellä kasvillisuuden keskellä.

Tykkiradat muokkaa

Neuvostoliiton joukot rakensivat Hankoniemelle kaksi tykkirataa vuosina 1940–1941. Toinen sijaitsi Hangon radan pohjoispuolella Stormossenin luona ja koostui ratapihasta ilman pitkiä linjaosuuksia. Radan eteläpuolella ollut tykkirata alkoi Hanko-Pohjoisen liikennepaikalta ja jatkui Tvärminneen asti. Rakenteilla oli yhteys Lappohjan suuntaan, mutta se jäi kesken Jatkosodan puhjettua. Ratojen pituus oli yhteensä 23 kilometriä. Suomen läpi tuotiin syksyllä 1940 kolme 305 mm ja neljä 180 mm rautatietykkiä. 305 mm tykit operoivat eteläisellä radalla ja 180 mm tykit pohjoisella radalla. Tykit jäivät suomalaisten saaliiksi Hangon evakuoinnin yhteydessä. Molemmat tykkiradat purettiin sodan päätettyä vuonna 1945, ja tykit palautettiin Neuvostoliittoon[10].

Tunnelit ja sillat muokkaa

Radalla ei ole tunneleita Hankoniemen tasaisen maaston vuoksi ja merkittäviä siltoja on vain yksi, Tammisaaren keskustan kupeessa olevat Pohjanpitäjänlahden sillat. Siltoja on kaksi, sillä Kråkholmen-niminen saari jakaa ylityksen kahteen osaan. Alkuperäiset sillat olivat heikkorakenteisia ja ne korvattiin vuosina 1910–1914 uusilla silloilla. Elokuussa 1915 salama räjäytti uuden sillan pilarissa sotatilan takia valmiudessa olleet räjähteet ja liikenne jouduttiin korjaustöiden ajaksi palauttamaan vanhoille silloille.

Vuonna 1941 sillat vaurioituvat tykkitulessa ja pommituksissa. Sillat uusittiin vuosina 1970–1972 ja laivaväylä siirrettiin itäisestä salmesta läntiseen, johon tuli kääntösilta. Töiden ajaksi oli rakennettu väliaikainen pukkisilta. Vanhaa kääntösiltaa poistettaessa tapahtui onnettomuus 18. tammikuuta 1972, jossa ponttonit pettivät ja kääntösilta kaatui[20].

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Tiainen, Paula: Lukuisia vaarallisia tasoristeyksiä poistuu Hangon ja Hyvinkään väliltä, kun rata sähköistyy – Näin muutos vaikuttaa asukkaiden arkeen Yle Uutiset. 30.8.2021. Viitattu 30.10.2021.
  2. ↑ Suomen Väylät (Tasoristeykset esitetään karttatasossa ”Kaikki tasoristeykset”) Tasoristeys.fi -karttapalvelu. Väylävirasto. Viitattu 30.5.2023.
  3. ↑ F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 1.2.2010.
  4. ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 97. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  5. ↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 345. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.
  6. ↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 39. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.
  7. ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 96-98. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  8. ↑ a b Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 99. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  9. ↑ a b c d e f Nummelin, Markku: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 14. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.
  10. ↑ a b c Nummelin, Markku: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 12-13. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.
  11. ↑ Rautateiden verkkoselostus 2018 2016. Liikennevirasto. Arkistoitu 2.6.2019. Viitattu 2.6.2019.
  12. ↑ Nummelin, Markku: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 8-13. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.
  13. ↑ a b VR Kaukoliikenteen aikataulut 10.12.2023–30.3.2024, taulu 1 (Helsinki–Hanko/Turku satama), viitattu 23.1.2024.
  14. ↑ Espoo–Salo-oikorata | Hankearviointi (s. 26) 2022. Väylävirasto. Viitattu 11.12.2022.
  15. ↑ Lukkari, Esko: Hyvinkää–Hanko-ratavälin sähköistys alkamassa Osto & logistiikka. 19.8.2021. Viitattu 30.10.2021.
  16. ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 94. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  17. ↑ Teräsyhtiö SSAB sulkee Hangon putkitehtaansa 5.10.2018. Yle. Viitattu 2.6.2019.
  18. ↑ Koverhar Business Port Hangon kaupunki. Viitattu 2.6.2019.
  19. ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella, s. 96. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  20. ↑ Nummelin, Markku: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 16. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hangon_rata&oldid=22142717”