Pietari Suuri

Venäjän tsaari (1682–1721) ja ensimmäinen keisari (1721–1725)

Pietari I Suuri (ven. Пётр I, Пётр Великий, Pjotr I, Pjotr Veliki; Pjotr Aleksejevitš Romanov, ven. Пётр Алексеевич Романов); (9. kesäkuuta (J: 30. toukokuuta) 1672 Moskovan Kreml, Moskova, Moskovan Venäjä8. helmikuuta (J: 28. tammikuuta) 1725 Talvipalatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän valtakunnan hallitsija vuosina 1682–1725, ensin tsaarina ja 2. marraskuuta 1721 alkaen Uudenkaupungin rauhan juhlistamiseksi Venäjän keisarikunnan keisarina (Imperator).

Pietari Suuri
Tuntematon maalari, Jean-Marc Nattierin mukaan 1717, Eremitaašin taidemuseo, Pietari
Venäjän keisari
Valtakausi 2. marraskuuta 1721 – 8. helmikuuta 1725
Edeltäjä Pietari Suuri (tsaarina)
Seuraaja Katariina I
Venäjän tsaari
Valtakausi 7. toukokuuta 1682 – 2. marraskuuta 1721
Kruunajaiset 25. kesäkuuta 1682
Edeltäjä Fjodor III
Seuraaja Pietari Suuri (keisarina)
Sijaishallitsija Sofia Aleksejevna (1682–1689)
Syntynyt 9. kesäkuuta (J: 30. toukokuuta) 1672
Moskovan Kreml, Moskova, Moskovan Venäjä
Kuollut 8. helmikuuta (J: 28. tammikuuta) 1725 (52 vuotta)
Talvipalatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta
Puoliso Eudoksia Fjodorovna Lopuhina
Katariina I
Lapset Aleksei
Anna
Elisabet
Suku Romanov
Isä Aleksei I
Äiti Natalja Naryškina
Uskonto Venäjän ortodoksinen kirkko
Nimikirjoitus
Pietari Suuri I:n keisarillinen monogrammi.

Hän länsimaisti Venäjän hallintoa, ja hänen aikanaan Venäjästä tuli eurooppalainen suurvalta.[1] Pietari Suuren johdolla Venäjällä aloitettiin 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä tieteellinen opetus, valtion hallintoa uudistettiin kovalla kädellä ja Venäjä rakensi Euroopan valtioiden esimerkkiä seuraten vahvan laivaston.[2] Pietari Suuren valtakaudella Venäjään liitettiin alueita Itämeren ja Asovanmeren rannikoilta, millä oli valtava merkitys Venäjän laivaston kehityksessä ja Ruotsin suurvalta-ajan lopettamisessa.

Suku ja nuoruus

muokkaa

Pietari syntyi Moskovassa Aleksei I Mihailovitšin ja tämän toisen vaimon Natalja Naryškinan esikoisena. Ensimmäisestä liitosta puolalaisyntyisen pajarintyttären Maria Miloslavskajan kanssa Alekseilla oli viisi poikaa ja kahdeksan tytärtä, joista viisi kuoli jo lapsina. Pietarin syntyessä elossa oli enää vain kaksi pojista: Iivana ja Fjodor. Aleksei I:n kuoltua vuonna 1676 hänen vanhimmasta elossa olleesta pojastaan tuli hallitsija Fjodor III.

Pietarin opetti lukemaan hänen äitinsä kolmivuotiaana. Poika sai koulutuksensa viisivuotiaasta lähtien isänsä Aleksis Mihailovitsin määräämiltä opettajilta, joita olivat alkeisopetuksessa, uskonnossa sekä laulussa kreivi, vaatimaton kirkon virkamies Nikita Zotov; skotlantilaistaustainen amiraali Patrick Gordon ja skotlantilainen sotilas, diplomaatti Paul Menesius. Vuoden 1683 paikkeilla 11-vuotias poika ei ollut vielä oppinut kaikkia kirjaimia eikä koko loppuelämänsä aikana piitannut kieliopista ja oikeinkirjoituksesta.[3] Poika oli kiinnostunein matematiikasta, linnoitusopista ja navigaatiosta.[4]

Pietari vietti nuoruutensa elämällä vapaata elämää Preobraženskojen kylässä Moskovan lähellä äitinsä kanssa, jonne hänelle oli rakennettu palatsi. Hän pääsi tutustumaan ulkomaalaisiin lähistöllä sijaitsevan saksalaissiirtokunnan eli nemetskaja slobodan ansioista. Häntä kiinnostivat rajut ulkoleikit, sotilasmanööverit, puusepän työt, puuliitosten tekeminen, sepäntyöt sekä painamistyö.[5][4]

Fjodor kuoli ilman perillisiä, joten vuonna 1682 Pietarista tuli Venäjän tsaari yhdessä veljensä Iivana V:n kanssa. Kymmenvuotias Pietari todisti 16-vuotiaan veljensä kanssa kuinka heidän läheisiään ja sukulaisiaan heitettiin Fasettipalatsin ikkunoista ulos alhaalla pihalla odottaviin keihäänkärkiin. Tämä tapahtuma jätti pysyvät jäljet molempiin poikiin heidän loppuiäkseen.

Vallasta taisteli kuitenkin myös tytär Aleksein ensimmäisestä avioliitosta: Sofia Aleksejevna. Tsarevna Sofia oli Venäjän todellinen hallitsija vuoteen 1689, jolloin Pietari sulki hänet streltsien kapinoinnista syytettynä Novodevitšin nunnaluostariin. Kanssahallitsija Iivanan kuoltua vuonna 1696 Pietarista tuli ainoa hallitsija. Samaan aikaan Venäjä soti Turkkia vastaan ja onnistui valtaamaan Azovin kaupungin.[5]

Pietarin sisar Natalja Aleksejevna (1673–1716) oli kolmivuotias isänsä tsaari Aleksei Mihailovitšin kuollessa. Hän pysyi naimattomana ja läheisenä veljensä kanssa. Hän eli vastaperustetussa Pietarissa vuodesta 1708 lähtien, omassa palatsissaan vuodesta 1713 lähtien ja omisti Hatsinan palatsia edeltäneen asuinkartanon vuodesta 1712 lähtien. Suuriruhtinatar Natalja Aleksejevna perusti kotiinsa Moskovaan teatterin 1706–1707, järjesti teatteriesityksiä Pietarissa vuodesta 1710 lähtien, kirjoitti neljä näytelmää sekä perusti Pietarin kaupungin ensimmäisen sairaalan ja köyhäintalon.[6][7][8]

Pietarin äiti Natalja Naryškina valitsi 16-vuotialle pojalleen vuonna 1689 morsiameksi jalosukuisen Jevdokija Fjodorovna Lopuhinan (1669–1731), joka oli viimeinen venäläisyntyinen hallitsijan aviopuoliso Romanov-suvussa. Jevdokija Fjodorovna kruunattiin tsaarittareksi ja heille syntyi poika, suuriruhtinas Aleksei Petrovitš (1690-1718). Kaksi seuraavaa poikaa Aleksandr 1691 ja Pavel 1693, kuolivat jo pieninä. Vuonna 1691 Pietari hylkäsi vaimonsa ja aloitti suhteen hollantilaisen kaunottaren, viinikauppiaan tyttären Anna Monsin (1672–1714) kanssa[9], joka kesti 12 vuotta. Avioliitto epäonnistui lähinnä vaimon sukulaisten vuoksi, joita tuli hoviin jopa 30 hengen verran vaatimaan oikeuksiaan ja vuonna 1698 Pietari sai vaimonsa vihdoin menemään Suzdalin luostariin.[4]

Muutama vuosi Pietarin kuoleman jälkeen vuonna 1727 suuriruhtinatar Jevdokija Fjodorovna Lopuhina vapautettiin vankeudesta Pähkinänlinnan linnoituksesta, josta hän pääsi asumaan Kristuksen taivaaseenastumisen luostariin Moskovaan kolmeksi vuodeksi. Hän vietti viimeisen elinvuotensa Novodevitšin luostarissa.[10]

 
Pietari I:n perhe 1761-1717: Pietari, toinen vaimo Jekaterina Aleksejevna, heidän kaksi tytärtään Anna Petrovna ja Jelisaveta Petrovna sekä pikkupoika Pjotr (1715-1719); vanhin poika Aleksei Petrovits ensimmäisen vaimon Jevdokija Lopuhinan kanssa. Eremitaasin taidemuseo, Pietari.

Pietarin toinen avioliitto oli puolalaissyntyisen, sukutaustaltaan suhteellisen epämääräisen Marta Helena Skowrońska Crusen kanssa, Pietarissa loppuvuodesta 1707. Marta oli kuulunut marsalkka Boris Šeremetevin ja ruhtinas Aleksandr Menšikovin talouksiin Marienburgin valtauksen jälkeen Suuressa Pohjan sodassa.[11] Tarkkaa avioliiton solmimispäivämäärää ei tiedetä, koska mitään dokumenttia salassa suoritetusta vihkimisestä ei ole olemassa.

Ainoastaan Marta-Jekaterina pystyi rauhoittamaan Pietarin raivokohtauksia, joita tämä sai aina kun koki vastustusta, ja vaimo kutsuttiin paikalle aina kun niitä ilmaantui.[4] Pietari kärsi lapsuudessaan näkemiensä streltsi kapinan raakuuksien vuoksi tic-liikkeestä, joka aiheutti hänelle pahoja kasvo-oireita. Heille syntyi ainakin kahdeksan lasta, joista kaksi eli aikuisikään: suuriruhtinatar Anna Petrovna ja suuriruhtinatar Jelisaveta Petrovna (keisarinna Elisabet). Pietari ja Jekaterina menivät virallisesti naimisiin vuonna 1712 ja hänestä tuli myöhemmin keisarinna Katariina I.[11]

 
Venäjän tsaari Pietari I Suuri. Godfrey Knellerin Lontossa vuonna 1698 maalaama muotokuva oli lahja Vilhelm III Oranialaisellle.

Venäjän länsimaistaminen alkaa

muokkaa

Vuosina 1697–1699 Pietari matkusti Euroopassa suuressa diplomaattiseurueessa salanimellä Pjotr Mihailov, jolloin hän tutustui laivanrakennukseen Alankomaissa ja Englannissa, tuon ajan johtavissa merivalloissa. Saadakseen oikean kuvan telakkatyöstä hän otti neljän kuukauden pestin tavalliseksi työläiseksi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian laivanrakennustelakalla Zaandamissa ja Amsterdamissa. Hän vieraili sen jälkeen Englannissa; tutustumassa laivanrakentamiseen ja kaupunkirakentamiseen Greenwichissä, Oxfordissa, Deptfordissa ja Lontoossa, jossa tapasi Vilhelm III Oranialaisen; ja osallisui jopa parlamentin instuntoon;[4] sitten Leipzigissa, Dresdenissä, Prahassa, Wienissä ja tapasi August II:n ja Leopold I:n.[9]

Matkan päätarkoituksena oli muodostaa liittokunta Turkkia vastaan länsivaltojen avulla, sillä Pietari halusi laajentaa alueitaan Mustanmeren rannikolle, Ukrainaan ja Krimin niemimaalle.

Liittokunnan muodostaminen ei kuitenkaan onnistunut. Pietari joutui palaamaan Venäjälle, kun streltsit, Venäjän armeijan eliittijoukot, nousivat kapinaan. Kapina oli jo kukistettu tsaarin palatessa Moskovaan. Pietarin palattua yli tuhat kapinallista teloitettiin – osan Pietari tappoi omin käsin.

Suuri Pohjan sota

muokkaa

Turkin-vastaisen liittokunnan epäonnistuttua Pietari kokosi Ruotsin vastaisen liittokunnan, jossa Venäjän ohella olivat Puola-Liettua ja Tanska. Suuri Pohjan sota (1700–1721) alkoi Venäjän kannalta onnettomasti. Narvan taistelussa 20. marraskuuta 1700 ruotsalaiset löivät venäläiset joukot. Tämän jälkeen ruotsalaiset siirtyivät Puolan alueelle, jolloin Pietari sai aikaa uuden armeijan varustamiseen. 27. kesäkuuta 1709 Pultavan taistelussa venäläiset voittivat Kaarle XII:n ja tuhosivat hänen armeijansa. Ruotsin kuningas pakeni kuitenkin Osmanien valtakuntaan ja sai taivuteltua sulttaani Ahmed III:n julistamaan sodan Venäjälle. Venäjän–Turkin sodassa suurvisiiri Baltacı Mehmet paššan johtama armeija päihitti Pietari Suuren pienemmän armeijan Prutin taistelussa ja Pietari antautui kesken taistelun 23. heinäkuuta. Seuranneessa rauhansopimuksessa osmanit kuitenkin sallivat Pietarin pitää henkensä, vapautensa ja valtaistuimensa.

Venäläiset valloittivat Viron vuonna 1710 ja miehittivät Suomen aluetta vuosina 1714–1721 niin kutsutun isonvihan aikana. Sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721, jossa Venäjä sai Inkerin, osia Karjalasta sekä Ruotsin alueet Baltiassa. Käytännössä sota nosti Venäjän Pohjois-Euroopan johtavaksi suurvallaksi Ruotsin tilalle.

 
Tsaari Pietari I tarkastelee oikealla olevasta veneestä fregatti "Pieter en Paulia", jota hän oli mukana rakentamassa Amsterdamissa vuonna 1698.

Uusi pääkaupunki

muokkaa

Pietari I perusti Pietarin kaupungin Nevan suistoon 27. toukokuuta 1703.[12] Nimensä kaupunki sai Pietarin nimikkopyhimyksen, apostoli Pietarin mukaan. Tällöin alue kuului vielä virallisesti Ruotsiin, mutta oli Venäjän miehittämä. Ruotsin kuningaskunta luovutti alueen Venäjälle vasta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa. Pietari perustettiin symboloimaan uudistuksia ja juhlistamaan maallistuneen ja valistuneen Venäjän syntyä.

Venäjän pääkaupunki siirrettiin Moskovasta Pietariin vuonna 1712. Pietarhovin Suuri palatsi valmistui vuonna 1725 Pietarin kaupungin ulkopuolelle.[13]

Pietari I:n tekemät uudistukset

muokkaa
 
Pietari Suuren määräämä Venäjän kuvernementtijako 1708

Vuonna 1708 Pietari I organisoi Venäjän alueellista hallintoa määräämällä ukaasilla kuvernementtijaon. Lukuisille kihlakunnille kaivattiin ylemmän tasoista hallintoa. Aluksi kuvernementtejä perustettiin kahdeksan: Arkangelin, Azovin, Inkerin, Kazanin, Kiovan, Moskovan, Siperian ja Smolenskin kuvernementit.[14] Vuonna 1724 kuvernementtejä oli aluelaajennuksen ja täydennysten seurauksena 11 kappaletta. Kuvernementit oli jaettu sisäisesti provinsseihin.[4]

Pietari hajotti perinteisen Venäjän ortodoksisen kirkon hallintoelimen Moskovan patriarkaatin ja perusti sen tilalle vuonna 1721 valtiolle alisteisen Pyhän synodin. Pyhä synodi jäi kirkon johtoelimeksi seuraavaksi pariksi sadaksi vuodeksi. Kirkon oli ennen uusien luostarien avaamista kysyttävä lupa sekä synodilta että keisarilta.[4]

Pietari oli myös sitä mieltä, että venäläiset tuhlaavat aikaansa liiallisen pyhään työhön. Hän kielsi alle kolmekymmenvuotiaita miehiä ja maaorjia[4] ryhtymästä munkeiksi ja alle 50-vuotiaita naisia nunniksi. Pietari myös pakotti munkit viljelemään maata, opettelemaan käsiteollisuutta ja avaamaan kouluja ja sairaaloita.[15]

Hänen aikakaudellaan perustettiin Venäjän ensimmäinen yliopisto, Pietarin akatemia vuonna 1724. Aateliston 10-15 -vuotiaille lapsille (pojille) alettiin opettaa geometriaa ja matematiikkaa ja edistymistä valvottiin loppukokeella. Myöhemmin koulutusta laajennettiin myös sotilaitten, virkamiesten ja pappien lapsille.[4] Kokeen suorittaminen oikeutti opintomaksujen kompensoimiseen, avioitumisluvan saamiseen ja pääsyyn virka-uralle rankijärjestelmän kautta.[9]

Pajareitten pitkät parrat kiellettiin ja ajamattomasta parrasta piti maksaa 100 ruplaa veroa. Maailman luomisesta alkava vanha ajanlasku muutettiin juliaanisen kalenterin mukaiseksi 1. tammikuuta vuonna 1700. Ensimmäinen venäläinen sanomalehti Vedomosti ('Tiedonantoja') ilmestyi vuonna 1702. Vanha kirkkoslaavin kirjaimisto uudistettiin yksinkertaisemmaksi vuosina 1708–1710.[4]

Pietari yritti parantaa naisten asemaa venäläisessä yhteiskunnassa. Erikoissäädöksillä (vuosina 1700, 1702 ja 1724) hän kielsi järjestetyt ja pakkoavioliitot. Kihlauksen ja häiden välillä oli oltava vähintään kuusi viikkoa, "jotta morsian ja sulhanen oppisivat tuntemaan toisiaan". Asetuksessa sanottiin, että jos tänä aikana "sulhanen ei halua ottaa morsianta tai morsian ei halua mennä naimisiin sulhasen kanssa", niin riippumatta siitä, mitä mieltä vanhemmat ovat "on kummallekin annettava takaisin vapaus". Vuodesta 1702 lähtien morsiamelle itselleen (eikä vain hänen sukulaisilleen) annettiin muodollinen oikeus purkaa kihlaus ja peruuttaa sovittu avioliitto, eikä millään osapuolella ollut oikeutta "vaatia rangaistuksia". Vuosien 1696–1704 julkisia juhlia koskevissa lainsäädännöllisissä määräyksissä otettiin käyttöön kaikkien venäläisten, myös "naispuolisten" oikeus osallistua juhliin, tapahtumiin ja juhlallisuuksiin.[16]

Hän lakkautti vanhan perinteen, jossa yläluokan naiset eristettiin asumaan erillään kaikista yli 12-vuotiaista miehistä teremissä eli naistentiloissa, kuten hänen vanhimmat sisarensa olivat eläneet koko elämänsä Moskovan Kremlin Terem-palatsissa.[17]

 
Pietari I:lle kuuluneet paita ja kaftaani.

Hallitsijan luonteenominaisuudet

muokkaa

Pietari tunnettiin tarmokkaana hallitsijana, joka vei läpi huomattavia uudistuksia: uudisti sotavoimia, perusti Venäjälle laivaston ja loi siviilihallintoon uuden virka-aatelijärjestelmän. Pietari pyrki juurruttamaan maahansa länsieurooppalaisia tapoja, hänen aikanaan muun muassa hovi alkoi käyttää länsimaistyylisiä vaatteita ja ajaa pois pitkät partansa. Hän leikkasi henkilökohtaisesti pajareitten partoja ja lyhensi heidän pitkiä kaftaanejaan.[4]

Hän oli hyvin pitkä, joittenkin tietojen mukaan yli kaksimetrinen,[4] mutta suhteellisen hoikkarakenteinen. Hänellä oli pituuteensa nähden pieni pää, pienet jalat ja kädet. Hän pukeutui yksinkertaisesti, monesti kuluneisiin kenkiin ja vanhaan hattuun.[4] Eurooppalaiset kuninkaalliset joiden luona hän vieraili, kiinnittivät huomiota hänen töykeään ja sivistymättömään käytökseensä sekä pahoihin kasvonväänteisiin, jotka johtuivat tic-liikkeestä, lapsena koettujen raakuuksien aiheuttamina. Häntä pidettiin älykkäänä ja oppineena, hän oli nopea vastaamaan kysymyksiin.

Ulkomaanmatkoillaan Pietari I pelotti hienostuneita aristokraatteja töykeällä kommunikoinnillaan ja tapojensa alkeellisuudella. Sophie von der Pfalz, Hannoverin vaaliruhtinatar, kirjoitti Pietarista seuraavasti:

”Tsaari on pitkä, hänellä on kauniit piirteet ja jalo ryhti; hänen älynsä on erittäin terävä, hänen vastauksensa ovat nopeita ja oikeaan osuvia. Mutta kaikkien niitten hyveitten lisäksi, jotka luonto on hänelle antanut, olisi toivottavaa, että hänessä olisi vähemmän töykeyttä. Tämä hallitsija on erittäin hyvä ja samalla erittäin huono; tavoiltaan hän on maansa täydellinen edustaja. Jos hän olisi saanut paremman koulutuksen, hänestä olisi tullut täydellinen ihminen, koska hänellä on monia hyveitä ja poikkeuksellinen äly.

 
Pietari I vierailemassa Ludvig XV:n hovissa Versailles'issa vuonna 1717.

Vuonna 1717 Pariisissa, Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kirjoitti muistiin vaikutelmansa siellä Ludvig XV:n hovissa vierailleesta Pietarista:

"Hän oli hyvin pitkä, hyvävartaloinen, melko laiha, pyöreät kasvot, korkea otsa, hienot kulmakarvat; hänen nenänsä on melko lyhyt, mutta ei liian lyhyt, ja loppua kohti hieman paksu; huulet ovat melko suuret, iho punertava ja tumma, kauniit mustat silmät, suuret, eloisat, läpitunkevat, kauniin muotoiset; majesteettinen ja ystävällinen katse, kun hän tarkkailee ja hillitsee itsensä, muuten julma ja villi, ja kouristuksia kasvoissa, jotka eivät toistu usein, mutta vääristävät sekä silmiä että koko kasvot pelottaen kaikkia läsnä olevia. Kouristukset kestivät yleensä hetken, ja sitten hänen silmänsä muuttuivat oudoiksi, ikään kuin hämmentyneeksi, sitten palautui heti normaali ilme. Hänen koko ulkonäkönsä osoitti älykkyyttä, itsetutkiskelua ja suuruutta, eikä ollut vailla charmia."

 
Pietari I:n kuolinnaamiosta tehty veistos.

Kuolema ja perintö

muokkaa

Pjotr Aleksejevitš Romanov, keisari Pietari I kuoli 52-vuotiaana 8. helmikuuta (J: 28. tammikuuta) 1725 Talvipalatsissa Pietarissa. Hän ei ehtinyt nimetä perijäänsä ennen kuolemaansa. Kuolinsyy oli virtsaumpi, jota oli yritetty helpottaa katetroinnilla, mikä oli aiheuttanut infektion ja kuumeen.[4] Ruumiinavauksessa paljastui virtsarakon kuolio. Hänet on haudattu Pietari-Paavalin linnoituksen katedraaliin.[4]

Lähteet

muokkaa
  • Lewin, Moshe: Neuvostoliiton vuosisata. Helsinki: Like, Suomen rauhanpuolustajat, 2008. ISBN 978-952-01-0252-4.

Viitteet

muokkaa
  1. Knapas, Rainer (2000): Pietari I (1672–1725), Venäjän keisari Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Lewin, s. 189.
  3. Pjotr I Aleksejevits Veliki. Teoksessa: Brockhausin ja Efronin ensyklopedinen 86-osainen sanakirja. Osa XXIIIa, 1898, s. 487-495. Pietari 1891-1907. Wikisource.(venäjäksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n o Peter I | Biography, Accomplishments, Reforms, Facts, Significance, & Death | Britannica www.britannica.com. 5.6.2023. Viitattu 10.6.2023. (englanniksi)
  5. a b Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721, s. 178-179. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6.
  6. Natalia Aleksejevna, Pietari I:n sisar.- Elämäkerta Biografija.ru (venäjäksi)
  7. Natalia Aleksejevna, tsaari Aleksei Mihailovitšin tytär. Teoksessa: Brockhausin ja Efronin 86-osainen ensyklopedinen sanakirja. Pietari, 1890-1907. Osa XXa, 1897. Wikisource (venäjäksi)
  8. Korsakova, V. : Natalia Aleksejevna (tsarevna). Venäläinen 25-osainen biografinen sanakirja. Pietari-Moskova, 1896-1918. Wikisource (venäjäksi)
  9. a b c Pjotr I. Anisimov, P. E.: Suuri Venäläinen Ensyklopedia 2004-2017. [ru]
  10. Елена Лебедева. Вознесенский женский монастырь в Кремле / Православие.Ru pravoslavie.ru. Viitattu 17.6.2023. (venäjäksi)
  11. a b Catherine I | empress of Russia | Britannica www.britannica.com. 13.5.2023. Viitattu 10.6.2023. (englanniksi)
  12. St. Petersburg in Facts and Figures saint-petersburg.com.
  13. Peterhof EU-traveler. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 5.10.2007.
  14. Ukaz ob utšreždenii guberni i o rospisanii k nim gorodov garant.ru. Viitattu 6.12.2013. (venäjäksi)
  15. Peter the Great’s reforms bring religious renaissance RussiaToday. Arkistoitu 22.7.2008. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  16. Puskareva, N. L: Private life of a Russian woman: bride, wife, mistress. PRIVATE LIFE AND EVERYDAY LIFE OF A WOMAN IN RUSSIA (XVIII - early XIX century) [ru]
  17. Sorokina, Anna: The terem: A Russian fairytale house that was like a prison for women. Russia Beyond, 12.11.2020

Aiheesta muualla

muokkaa
  Edeltäjä:
Iivana V
Venäjän tsaari
16821725
Seuraaja:
Katariina I