Venäjän hallitsijat

Wikimedia-luetteloartikkeli

Venäjän valtion juuret juontuvat viikinkiajalla syntyneestä Kiovan valtakunnasta, joka nousi mahtavimmaksi varjagien hallitsemista kaupunkilinnoituksista 800-luvun loppupuolella. Varjagien niin kutsuttu Rurikin dynastia hallitsi Venäjää yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1598 asti. Tätä seuranneena 15 vuoden sekasortoisena aikakautena nähtiin vielä yksi varjagihallitsija, Vasili IV (1606–1610). Vuonna 1613 valtakunnankokous valitsi Venäjän tsaariksi Romanov-sukuisen Mikaelin. Romanovit hallitsivat Venäjää aina vuoden 1917 alkupuolelle. Samana vuonna valtaan nousi kommunistinen puolue ja vanha yhteiskuntajärjestys murtui, jonka jälkeen maan johtajia ei enää kutsuta hallitsijoiksi.

Rurik ja hänen veljensä saapuvat Laatokankaupunkiin. Apollinari Vasnetsovin (1856–1933) maalaus. Nestorin kronikan mukaan Rurik on Oleg Viisaan isä.

Sisällysluettelo

Venäjän hallitsijan arvonimiMuokkaa

Keskiajalla venäläisten hallitsijoita kutsuttiin ruhtinaiksi ja suuriruhtinaiksi. 1400-luvulla tuli käyttöön tsaarin arvonimi. Tsaari johtuu sanana latinan termistä caesar. Venäjän hallitsijalle arvonimi otettiin Bysantista sen jälkeen kun Venäjä julistautui "kolmanneksi Roomaksi" ja Itä-Rooman perinteen jatkajaksi. Terminä tsaari jäi slaavilaisen kulttuuripiirin sanaksi, kun taas saksalainen kielialue käytti suomen kielen "keisari"-termiin johtanutta "Kaiser"-muunnosta, ja muissa Euroopan kielissä latinan kantasanasta "imperator" johdettua sanaa.

Pietari I:n laajennettua ja länsimaistettua Venäjää 1700-luvun alussa Venäjä julistettiin suurvallaksi ja keisarikunnan hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan Keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Venäjän hallitsijoista onkin tästä eteenpäin syytä puhua Venäjän keisarina. Arvonimi "tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat muun muassa Kasanin tsaari, Astrakanin tsaari, Siperian tsaari, Taurian Kersoneson tsaari muiden arvonimien ohessa. Venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari, ja "keisari"- ja "tsaari"-termin välillä ei Venäjällä ole käytännössä eroa.

Suomessa Venäjän keisari hallitsi Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustuslaillisten rajoitteiden puitteissa, minkä vuoksi hänestä käytettiin Suomessa keisarin ohella myös nimitystä Suomen suuriruhtinas korostamaan Suomen autonomiaa sekä eroa Venäjän yleisen lain ja Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian välillä.

 
Iivana Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa. Iivana Julmaan on suhtauduttu Venäjällä myös myönteisesti vahvana johtajana.

Hallitsijan asemaMuokkaa

Venäjän hallitsija oli itsevaltias. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hallitsijan alamaisilla ei ollut säädettyä oikeutta vallankäyttöön. Samalla puuttui lain turva esivallan mielivaltaa vastaan.[1] Syy tähän löytyy pitkäaikaisesta historiallisesta kehityksestä ja muotoutuneesta kulttuurista.

Novgorodin, Kiovan ja myös Moskovan suurruhtinaat ja ruhtinaat pitivät suuren osan tärkeästä turkiskaupasta ja myös muusta kaupankäynnistä hallitsijan kontrollissa. Näin Venäjälle ei muodostunut Euroopan tapaan kauppaa käyvää voimakasta vaurastuvaa porvaristoa, joka vaatisi itselleen oikeuksia. Myöskään ylimykset eivät muodostaneet yhtenäistä säätyä, joka olisi tuonut vastapainon itsevaltiaalle, vaan pitkään jokainen palveli omaa ruhtinasta.[2]

Mongolien ja tataarien esimerkki vaikutti myös venäjän hallitsijan asemaan. Kaani oli despootti, toisinaan oikukas, ihmisten hengen ja omaisuuden yläpuolella. Kultaisen ordan keskitetty hallinto oli samalla erittäin tehokas ja toimi luonnollisena esimerkkinä Moskovan ruhtinaille. Myös Turkin sulttaanin hillittömällä terrorilla saavutetut voitot vahvistivat kuvaa armottoman kurin kulttuurin menestyksestä. Kun Novgorod poikkesi tästä eurooppalaisen kaupunkivapauden suuntaan se hävitettiin kiduttamalla, polttamalla ja raiskaamalla.[3]

Kun Iivana III nai Konstantinopolista prinsessa Sofia Palaigoksen ja Konstantinopoli kukistui, kutsuttiin Venäjällä Moskovaa toiseksi Konstantinopoliksi. Iivana IV ”Julma” otti näin itselleen tsaarin (Caesarin) arvonimen korostaakseen tätä yhteyttä ja sitä, että hän oli suoraan Jumalalle vastuussa.[4] Hän sai tästä syyn pitäytyä myös Bysantin mallin mukaisena hengellisenä johtajana. Samalla toisen Bysantin, kolmannen Rooman tsaari oli ainoana kristittynä (ortodoksina) hallitsijana velvoitettu maailmanherruuteen ja imperialismiin.[5] Huomattakoon, että maailmalla hallitsijan jo tuolloin tunnettu lisänimi ”Julma” on Venäjällä ”Ankara” (ven. Groznyi).[6] Venäjällä Iivanan lisänimestä puuttuu hirmuhallintoon liitetty negatiivinen sävy, ja nimeä ”Ankara” on toisinaan ymmärretty isällisen ankaraksi. Myöhemmin erityisesti Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin tunnetaan ihailustaan Iivanaa kohtaan. Stalin haki Iivanan toimista perusteita omalle terrorilleen.[7]

Pietari I Suuri eurooppalaisti monella tavalla takapajuista Venäjää. Hän uudisti hallintoa ja armeijaa ja ryhtyi rakennuttamaan uutta pääkaupunkia Pietaria. Myös uudet aatteet kuten valistunut itsevaltius saapuivat vähitellen Venäjälle. Ne elivät rinnakkain vanhan mallin kanssa riippuen hallitsijan tahdosta. Katariina II ja Aleksanteri II ovat tunnettuja vapaamielisestä uudistushengestä. Esimerkiksi maaorjuus lakkautettiin vasta Aleksanterin aikana vuonna 1861. Hänen edeltäjänsä Nikolai I ja seuraajansa Aleksanteri III olivat taas tunnettuja kurin kannattajia ja Venäjä tunnettu heidän aikanaan ankarasta poliisivaltiosta.

Luettelo hallitsijoistaMuokkaa

Muinaiset Kiovan ruhtinaatMuokkaa

Ruhtinas vallassa
Kyi 200230
Lebedin 230250
Veren 250270
Serežen 270280
Gredin 280310
Osilin 310330
Sil'nomir 330350
Bož 350376

Novgorodin ruhtinaatMuokkaa

Ruhtinas vallassa
  Rurik 862-879
  Oleg Viisas 879-882

Kiovan ruhtinaat ja suuriruhtinaatMuokkaa

Vladimirin ruhtinaat ja suuriruhtinaatMuokkaa

Moskovan ruhtinaat ja suuriruhtinaatMuokkaa

Venäjän tsaaritMuokkaa

Rurik-dynastiaMuokkaa

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Sekasorron aikaMuokkaa

Pääartikkeli: Sekasorron aika

Vaasa-sukuMuokkaa

Pääartikkeli: Vaasa (suku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Ladislaus IV Puolalainen 6.9.1610 – 4.11.1612 (syrjäytetty) / 14. kesäkuuta 1634 (erosi) 9. kesäkuuta 1595
Krakova Puola
Maria Dolgorukova 1624
Eudoxia Strešneva 5. helmikuuta 1626
20. toukokuuta 1648 (52 vuotta)
Merkinė, Liettua

Romanov-sukuMuokkaa

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Mikael I 26.7.1613 – 14.7.1645 12.7.1596
Moskova
Maria Dolgorukova 1624
Eudoksia Strešneva 5.2.1626
14. heinäkuuta 1645 (49 vuotta)
Moskova
  Aleksei I 14.7.1645–29.1.1676 9.5.1629
Moskova
Maria Miloslavskaja 17.2.1648
Natalia Narjškina 1.2.1671
1. huhtikuuta 1676 (46 vuotta)
Moskova
  Fjodor III 29.5.1676–7.5.1682 9.6.1661
Moskova
Agafia Gruševskaja 28.7.1680
Marfa Apraksina 24.2.1682
7. toukokuuta 1682 (20 vuotta)
Moskova
  Pietari Suuri 7.5.1682–2.11.1721 9.6.1672
Moskova
Jevdokija Fjodorovna Lopuhina 1689
Marta Helena Skowrońska 1707
8. helmikuuta 1725 (52 vuotta)
Pietari
  Iivana V 2.6.1682–8.2.1696 6.9.1666
Moskova
Praskovia Fjodorovna Saltykova 1684 8. helmikuuta 1696 (29 vuotta)
Moskova

Venäjän keisaritMuokkaa

Romanov-sukuMuokkaa

Kaikki hallitsijat vuoteen 1917 saakka on katsottu kuuluviksi Romanovien dynastiaan, vaikka teknisesti Pietari III ja kaikki keisarit Paavali I:stä alkaen olivat Holstein-Gottorpin sukua, kun taas Katariina I, Iivana VI ja Katariina II kuuluivat kokonaan muihin sukuihin.

Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Pietari Suuri 2. marraskuuta 17218. helmikuuta, 1725 9. kesäkuuta 1672
Moskova
Eudoxia Feodorovna Lopuhina 1689
Marta Helena Skowrońska 1707
8. helmikuuta 1725 (52 vuotta)
Pietari
  Katariina I 8. helmikuuta 172517. toukokuuta 1727 15. huhtikuuta 1684
Tartumaa
Liivinmaa
Ruotsi
Pietari I 1707 17. huhtikuuta 1727 (43 vuotta)
Pietari
  Pietari II 18. toukokuuta 172730. tammikuuta 1730 23. lokakuuta 1715
Pietari
naimaton 30. tammikuuta 1730 (14 vuotta)
Moskova
  Anna 13. helmikuuta 173028. lokakuuta 1740 7. helmikuuta 1693
Moskova
herttua Fredrik Wilhelm marraskuussa 1710 28. lokakuuta 1740 (42 vuotta)
Moskova
  Iivana VI 28. lokakuuta 17406. joulukuuta, 1741 23. elokuuta 1740
Pietari
naimaton 16. heinäkuuta 1764 (23 vuotta)
Pähkinälinna (murhattiin)
  Elisabet 6. joulukuuta 17415. tammikuuta 1762 29. joulukuuta 1709
Kolomenskoje
Aleksei Razumovski 1742 5. tammikuuta 1762 (52 vuotta)
Pietari
  Pietari III 5. tammikuuta 17629. heinäkuuta 1762 21. helmikuuta 1728
Kiel
Schleswig-Holstein
prinsessa Sophie Friederike Auguste Anhalt-Zerbst 16. elokuuta, 1745 17. heinäkuuta 1762 (34 vuotta) (murhattu)
Ropsu
  Katariina II suuri 9. heinäkuuta 17626. marraskuuta 1796 2. toukokuuta 1729
Preussin kuningaskunnassa
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Pietari III 16. elokuuta 1745 6. marraskuuta 1796 (67 vuotta)
Pietari
  Paavali I 17. marraskuuta 179623. maaliskuuta 1801 1. lokakuuta 1754
Pietari
Natalia Aleksejevna Hesse-Darmstadt 29. syyskuuta 1773
Maria Fjodorovn
26. syyskuuta 1776
23. maaliskuuta 1801 (46 vuotta) (murhattu)
Pietari
  Aleksanteri I 24. maaliskuuta 18011. joulukuuta 1825 23. joulukuuta 1777
Pietari
Louise Baden 28. syyskuuta 1793 1. joulukuuta 1825 (47 vuotta)
Taganrog
  Nikolai I 26. joulukuuta 18252. maaliskuuta 1855 6. heinäkuuta 1796
Hatsina
Aleksandra Fjodorovna
13. heinäkuuta 1817
21. maaliskuuta 1855 (58 vuotta)
Pietari
  Aleksanteri II 2. maaliskuuta 185513. maaliskuuta 1881 29. huhtikuuta 1818
Moskova
Maria Aleksandrovna
16. huhtikuuta 1841
13. maaliskuuta 1881 (62 vuotta) (murhattu)
Pietari
  Aleksanteri III 13. maaliskuuta 18811. marraskuuta 1894 10. maaliskuuta 1845
Pietari
Maria Fjodorovna
9. marraskuuta 1866
1. marraskuuta 1894 (49 vuotta)
Jalta, Krim
  Nikolai II 1. marraskuuta 189415. maaliskuuta 1917 6. toukokuuta 1868
Tsarskoje Selo
Aleksandra Fjodorovna
26. marraskuuta 1894
17. heinäkuuta 1918 (50 vuotta)(murhattiin)
Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Luntinen Pertti, Keisari-Venäjän aatehistoria, GAUDEAMUS, Ky Mäntän kirjapaino Mänttä 1981, s.8.
  2. Luntinen,s.8.
  3. Luntinen,s.9.
  4. Luntinen,s.10
  5. Luntinen,s.10.
  6. Venäjän historia, Kirkinen Heikki (toim.), Kolmas painos, Helsingissä kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 2004,s.95.
  7. Radzinski, Edvard, Stalin, WS Bookwell Oy, Juva 2003, kuudes painos, s.576,595-596.