Katariina I (Venäjä)
Katariina I (ven. Екатерина I, Екатерина Алексеевна Михайлова, Jekaterina I, Jekaterina Aleksejevna Mihailova, synt. Marta Helena Skowrońska Cruse); (15. huhtikuuta (J: 5. huhtikuuta) 1684 Tartumaa, Liivinmaa, Ruotsin kuningaskunta – 17. toukokuuta (J: 6. toukokuuta) 1727 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisarikunnan hallitsija yhdessä miehensä Pietari Suuren kanssa vuosina 1724–1725 ja tämän kuoltua nimellisesti yksinvaltias kahden vuoden ajan omaan kuolemaansa asti.[2]
| Katariina I | |
|---|---|
 Katariina I. Jean-Marc Nattier’n muotokuva 1717 | |
| Venäjän keisarinna | |
| Valtakausi |
8. helmikuuta 1725 – 17. toukokuuta 1727 |
| Kruunajaiset | 7. toukokuuta 1724 (kruunattiin kanssahallitsijana) |
| Edeltäjä | Pietari I |
| Seuraaja | Pietari II |
| Venäjän keisarin puoliso | |
| Virkakausi |
22. lokakuuta 1721 – 8. helmikuuta 1725 |
| Edeltäjä | Jevdokija (Eudoxia) Lopuhina |
| Seuraaja | Jekaterina Aleksejevna |
| Syntynyt |
Marta Helena 15. huhtikuuta 1684[1] Jakobstadt, Semigallia, Kuurinmaan ja Semgallian herttuakunta |
| Kuollut |
17. toukokuuta 1727 (43 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Hautapaikka | Pietari-Paavalin katedraali |
| Puoliso | Johan Cruse (vih. 1702), Pietari I (vih. 1707, 1712) |
| Lapset | |
| Koko nimi |
puol. Marta Helena Skowrońska ven. Marta Samuilovna Skavronskaya |
| Suku | Romanov (avioliiton kautta) |
| Isä | Samuel Skowroński |
| Äiti | Elisabeth Moritz |
| Uskonto | Venäjän ortodoksinen kirkko (aiemmin luterilaisuus ja katolinen kirkko) |
| Nimikirjoitus |
 |
Vaatimatonta sukujuurta ollut Katariina oli Pietari Suuren toinen puoliso, virallisesti vuodesta 1712 lähtien, ja tulevan keisarinna Elisabet Petrovnan äiti.[2]
Sukutausta ja nuoruus
muokkaaKatariinan syntyperästä ei ole luotettavia dokumentteja, ja tiedot hänen elämänsä varhaisvaiheista ovat paljolti anekdotaalisia. Hän syntyi tuolloin Ruotsille kuuluneella Liivinmaalla, nykyisen Latvian alueella. [3] Hän oli mahdollisesti myös liettulaista alkuperää.[2] Alkuperäiseltä nimeltään hän oli Marta Helena Skowrońska, todennäköisesti puolalaistaustaisen talonpoika Samuel Skowrońskin tytär tämän toisesta avioliitosta Elisabeth Moritzin kanssa. Vanhempien kuoltua ruttoon noin vuonna 1689, heidän viisi lastaan Marta, Krystyna, Anna, Karol ja Fryderyk jäivät orvoiksi. Marta varttui kolmivuotiaasta lähtien[3] kasvattina ja piikana luterilaisen papin ja raamatunkääntäjän Johann Ernst Glückin perheessä Marienburgissa Liivinmaalla. Hän ei saanut elämänsä aikana koulusivistystä ja oli luku- ja kirjoitustaidoton aikuisikään asti.
Seitsentoistavuotiaana Suuren Pohjan sodan aikaan vuonna 1702 Marta avioitui ruotsalaisen rakuunan, trumpetisti Johan Crusen kanssa,[4] mutta liitto kesti tuskin viikkoa, kun ruotsalaisjoukot vetäytyivät jo pois Marienburgista. Venäläisten vallattua kaupungin marsalkka Boris Šeremetjevin johdolla, 400 ihmistä sen asukkaista siirrettiin muualle. Sekä armeijan tulkiksi lupautunut pastori Glück että muut Marienburgin linnoituksen asukkaat vietiin Moskovaan, jonne Glück perusti kaupungin ensimmäisen lyseon. Marsalkka Šeremetjev oli iskenyt silmänsä jo Marienburgissa Martaan ja otti hänet väkivalloin itselleen. Pari kuukautta myöhemmin Marta otettiin "suojatiksi" ruhtinas Aleksandr Menšikovin talouteen, joka oli Pietari Suuren läheinen ystävä. Ruhtinas Menšikovista ja Martasta tuli läheiset ja pitkäaikaiset liittolaiset.[3]
Pietari Suuren rakastajatar, puoliso sekä jälkeläiset
muokkaaPietari oli eronnut ensimmäisestä puolisostaan, jalosukuisesta Jevdokija Lopuhinasta ja sulkenut tämän luostariin vuonna 1698. Marraskuussa 1703 Menšikov esitteli 19-vuotiaan suojattinsa Martan Pietarille, ja tästä tuli hänen rakastajattarensa.[3] [5]
Vuonna 1703[3] tai 1705 (tai 1706-1707) Marta kääntyi ortodoksiksi ja otti nimen Jekaterina Aleksejevna (Katariina) sekä muutti asumaan Preobraženskojen palatsiin Pietarin sisaren suuriruhtinatar Natalia Aleksejevnan luokse, joka opetti häntä lukemaan. Hän ei koskaan oppinut kirjoittamaan vaan saneli kirjeensä.[5]
Pietari ja Katariina avioituivat salaisesti marraskuussa 1707,[5] ja toisen kerran yksityisesti vuonna 1711 ennen lähtöä Turkin sotaan.[6] Juhlallisesti ja virallisesti heidät vihittiin 19. helmikuuta 1712 Pyhän Iisak Dalmatialaisen kirkossa (Iisakinkirkon edeltäjä) Pietarissa. Morsiusneitoina toimivat kaksi tytärtä Anna ja Jelisaveta ja läsnä oli muita sukulaisia kuten Kuurinmaan leskiherttuatar Anna.[6]
Ainoastaan hyväluontoinen ja aina rauhallinen Katariina pystyi rauhoittamaan Pietarin epileptisiä kohtauksia[6] ja raivokohtauksia.[5] Hänet kutsuttiin paikalle, aina kun niitä sattui.
.jpg)
Katariina ja Pietari saivat ainakin kahdeksan tai jopa kaksitoista[5] lasta, joista vain kaksi vanhinta tytärtä Anna ja Jelisaveta varttuivat aikuisikään.
- Pjotr (s. 1704),[5] kuoli ennen vuotta 1707
- Pavel (s. 1705), kuoli ennen vuotta 1707
- Anna Petrovna (1708–1728)
- Jelisaveta Petrovna (1709–1762), keisarinna Elisabet
- Pjotr (1715–1719),[7] kuoli 3-vuotiaana
- Pavel (s. 1717), kuoli pian syntymänsä jälkeen[7]
- Natalia (1718–1725),[7] kuoli tuhkarokkoon 7-vuotiaana
- Pjotr (s. 1723), kuoli heti syntymänsä jälkeen
- Pavel (s. 1724), kuoli sylilapsena
Suuriruhtinatar Jelisaveta Petrovnasta tuli myöhemmin Venäjän keisarinna Elisabet. Suuriruhtinatar Anna Petrovna avioitui vuonna 1725 Holstein-Gottorpin herttuan Kaarle Fredrikin kanssa ja he saivat pojan, josta tuli keisari Pietari III.
Katariina seurasi miestään Turkin sodan Prutin taisteluun johtanelle sotaretkelle vuonna 1711.[4] Hän vaikutti ratkaisevasti lopputulokseen pitämällä etulinjassa janitsaarien hyökätessä hermonsa ja kehottamalla miestään yrittämään uudelleen rauhanneuvotteluja Baltacı Mehmet paššan kanssa. Hänen sanotaan ehdottaneen omien korujensa luovuttamista lisälahjuksena turkkilaisille,[6] minkä ansiosta Pietarin tappiota seuranneet rauhanehdot jäivät kohtuullisiksi heinäkuussa 1712 ja vain Azov ja sen laivasto sekä 150 000 ruplaa menetettiin.[6] Tämän katsotaan nostaneen huomattavasti Katariinan arvostusta ja vaikuttaneen siihen, että Pietari oli virallisesti nainut Katariinan samana vuonna 1712, kun siirsi pääkaupungin Pietariin, perusti erityisesti naisille tarkoitetun Pyhän Katariinan kunniamerkkiritarikunnan vuonna 1714 ja lopulta kruunautti hänet keisarinnaksi vuonna Moskovassa Uspenskin katedraalissa 7. toukokuuta 1724 asettamalla itse kruunun tämän päähän, mutta pitämällä valtikan itsellään.[6]
Tsaritsa Katariina asettui ruhtinas Aleksandr Menšikovin omistamaan Tsarskoje Selon kylään (nykyisin Puškin), ja sinne rakennettu keisarillinen kesäpalatsi nimettiin myöhemmin Katariinan palatsiksi.
Hallituskausi
muokkaaToukokuussa 1724 Pietari kruunautti Katariinan kanssahallitsijakseen Moskovan Uspenskin katedraalissa.[4] Kuollessaan alkuvuodesta 1725 Pietari ei ollut jättänyt määräyksiä kruununperimyksestä, ja syntyneessä sekavassa tilanteessa ruhtinas Aleksandr Menšikov järjesti nopeasti liittolaisensa Katariinan julistamisen muodolliseksi hallitsijaksi. Hän oli Venäjän ensimmäinen todellinen naisjohtaja.[8]
Hän aikoi keventää talonpoikien verotusta, mutta hänellä ei ollut riittävää kurinalaisuutta (hän oli oppinut lukemaan vasta aikuisiässä) asiapapereiden lukemiseen eikä kylliksi auktoriteettia lopettaa riitaisten hovimiesten välisiä kiistoja.[8]
Todellista valtaa Venäjällä tuli käyttämään ruhtinas Menšikov ja helmikuussa 1726 perustettu korkein salaneuvosto (Верховный тайный совет, Verhovni taini sovjet), johon kuului 6–7 jäsentä: kansleri, kreivi Gavriil Golovkin; kenraaliamiraali, kreivi Fjodor Apraksin; kreivi Pjotr Tolstoi, ruhtinas Dmitri Golitsyn, Menšikov sekä paroni, varakansleri Andrei Osterman. Aluksi Katariina osallistui istuntoihin, mutta alkoi pian juhlia yöt läpeensä. [8]
Pietarin kuoltua Katariina löysi neljä kadonnutta sisarustaan, Krystynan, Annan, Karolin ja Fryderykin, myönsi heille Skavronskin kreivin ja kreivittären arvon ja toi heidät Venäjälle.
Pietarin kuoleman jälkeen Katariina alkoi järjestää lähes päivittäisiä juominkeja, jotka jatkuivat puoli vuorokautta aina aamuun saakka. Hän, ruhtinas Menšikov ja ruhtinatar Anastasia Golitsyna joivat muun seurueen pöydän alle.[8] Hänen nuori rakastajansa, kamariherra, kreivi Reinhold von Löwenvolde kuoli alkoholimyrkytykseen.[8]
Katariina oli marraskuusta 1726 lähtien kärsinyt kuumeesta, yskästä, toistuvista nenäverenvuodoista sekä raajojen turvotuksesta.[8] Katariina I kuoli tuberkuloosiin 43-vuotiaana 6. toukokuuta 1727.[8]
Perintö
muokkaaKatariina I:stä seurasi valtaistuimella Pietari Suuren ja tämän ensimmäisen puolison pojanpoika Pietari II, joka oli vasta 11-vuotias ja joka kuoli kolme vuotta myöhemmin.[8]
Viitteet
muokkaa- ↑ Encyclopædia Britannica
- ↑ a b c Catherine I | Peter the Great’s successor, Reformer of Russia | Britannica www.britannica.com. 11.4.2025. Viitattu 3.5.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Catherine I | empress of Russia | Britannica www.britannica.com. 13.5.2023. Viitattu 10.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Catherine I. Encyclopædia Britannica, 1911. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f Sebag Montefiore, Simon: Ensimmäinen näytös: Nousu. Neljäs kohtaus: Kaikkein humalaisin synodi. Ss. 145, 146.
- ↑ a b c d e f Sebag Montefiore, Simon: Toinen näytös: Lakipiste. Ensimmäinen kohtaus: Keisari. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. Ss. 166, 167, 168, 169, 170, 192
- ↑ a b c Sebag Montefiore, Simon: Toinen näytös: Lakipiste. Toinen kohtaus: Keisari. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. Ss. 175, 178-179, 184, 185, 186, 187, 189. ISBN 978-951-0-42550-3
- ↑ a b c d e f g h Sebag Montefiore, Simon: Toinen näytös: Lakipiste. Toinen kohtaus: Keisarinnat. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. Ss. 200, 201, 202, 203, 204, 205. ISBN 978-951-0-42550-3
Aiheesta muualla
muokkaa- Katharina I. (Arkistoitu – Internet Archive) www.petersburg-info.de (saksaksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Troyat, Henri: Pietari Suuri. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-09987-2
|
Edeltäjä: Pietari Suuri |
Venäjän keisarinna 1725–1727 |
Seuraaja: Pietari II |
|
Edeltäjä: Eudoxia Lopuhina |
Venäjän keisarikunnan hallitsijan puoliso 1712–1725 |
Seuraaja: Katariina Aleksejevna |