Jaroslav II
Jaroslav II eli Jaroslav Vsevolodovitš, kastettuna Fjodor (ven. Яросла́в II Все́володович); (8. helmikuuta 1191 – 30. syyskuuta 1246) oli Novgorodin ruhtinas vuosina 1215, 1221-1223, 1226-1229 ja 1231-1236; Vladimir–Suzdalin suuriruhtinas vuosina 1238–1246 sekä Kiovan suuriruhtinas vuosina 1236-1238 ja 1243-1246. [1][2]
Hän on Venäjän ortodoksisen kirkon pyhä eli pyhimys, jonka muistopäivä on 30. syyskuuta.[2]
Suku
muokkaaHän oli Vsevolod III:n ja tämän ensimmäisen puolison Marian neljänneksi vanhin poika ja neljästätoista lapsesta kahdeksanneksi vanhin. Hänen vanhempi veljensä Juri II oli ruhtinas ennen häntä ja nuorempi veli Svjatoslav III hänen jälkeensä.[1]
Ruhtinas
muokkaaVuosina 1200–1206 hän hallitsi ruhtinaana Perejaslavlissa. Vuosina 1207 ja 1208 hän osallistui sotaretkiin Rjazanin ruhtinaita vastaan. Vuosina 1212–1216 hän tuki veljeään Juri Vsevolodovitšia, josta tuli Vladimirin ruhtinas, tämän kamppailussa nuorimman veljensä Rostovin ruhtinas Konstantin Vsevolodovitšin kanssa. Hän osallistui Lipitsan taisteluun vuonna 1216, jonka nuoremmat Vsevolodovitšit hävisivät. [2]
Alkuvuodesta 1226 hän voitti liettualaiset lähellä Usvjatin kaupunkia Pihkovan aluella, alkuvuodesta 1227 hän suoritti menestyksekkään sotaretken hämäläisiä vastaan ja kastatti karjalaisia. Hän kävi 1220-luvun lopulta 1230-luvun alkuun itsepintaista taistelua Novgorodin ruhtinaskunnan puolesta Tšernigovin ruhtinas Mihail Vsevolodovitšia vastaan. Novgorodin ruhtinaana hän yritti vastustaa katolisen kirkon ristiretkiä Itä-Euroopassa. Vuonna 1234 hän voitti joukkoineen Kalparitariston joukot Emajoella lähellä Tarttoa.[2]
Venäläiset tekivät hänen johtamanaan ryöstöretken Hämeeseen talvella 1226–1227 ja ottivat runsaasti vankeja. Hän levitti ortodoksisuutta Karjalaan.[1]
Vuonna 1236 hänestä tuli Kiovan suuriruhtinas ja hän jätti Novgorodin vanhimmalle pojalleen Aleksanteri Nevskille. Veljensä ruhtinas Juri II Vsevolodovitšin kuoleman jälkeen Sitskojoen taistelussa vuonna 1238 hänestä tuli Vladimirin suuriruhtinas. Hän vaikutti elämän parantamiseen Koillis-Venäjällä, jota mongolien hyökkäys rasitti. Kiovan ruhtinas Mihail Vsevolodovitšin paettua Unkariin vuonna 1239 Jaroslav suoritti sotaretken Kamenetsin kaupunkia vastaan vangiten siellä Mihail Vsevolodovitšin puolison, joka veljensä Galitsia-Volynin ruhtinas Daniel Romanovitšin pyynnöstä vapautettiin Galitšiaan. Paluumatkalla Vladimiriin hän ajoi pois liettualaiset, jotka olivat valloittaneet Smolenskin, palauttaen sinne paikallisten ruhtinaiden Rostislavitšien vallan.[2]
Vuonna 1243 Jaroslav kutsuttiin Batu-kaanin päämajaan Volgalle, missä hän tunnusti mongolivaltakunnan ylivallan ja sai "yli-ruhtinaan" aseman Venäjän muiden ruhtinaiden keskuudessa, mikä ilmeni Kiovan suuriruhtinaan aseman siirtämisenä hänen hallintaansa. Vuonna 1245 hän meni uudelleen Batu-kaanin luokse, joka lähetti hänet mongolivaltakunnan pääkaupunkiin Karakorumiin, missä hän oli läsnä suurkaani Güyükin valtaistuimelle nousemisen juhlallisuuksissa. Pian tämän jälkeen venäläisten kronikoiden ja Johannes de Plano Carpinin mukaan Güyükin äiti khatun Dorogene myrkytti Jaroslavin.[2]
Jaroslav II Vsevolodovitš haudattiin Ylösnousemuksen katedraaliin Vladimiriin. Hänet kanonisoitiin Venäjän ortodoksisen kirkon pyhimykseksi, jonka muistopäivä on 30. syyskuuta.[2]
Avioliitot ja jälkeläiset
muokkaaJaroslav avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1205/1206 polovtsialaisen kaani Juri Kontšakovitšin nimeltä tuntemattoman tyttären kanssa. Avioliitto oli lapseton.[2]
Toisen kerran hän avioitui vuonna 1213/1214 Rostislav Mstislavovnan, kastettuna Feodosia, luostarinimi Eufrosinja (n. 1200/1205—1244) kanssa, joka oli Toropetsin ja Galitsian ruhtinas Mstislav Mstislavitš Rohkean ja kiptšakkiprinsessa Marian tytär.[2] Kun Jaroslav epäonnistui taistelussa ruhtinaiden kanssa, joihin lukeutui myös Feodosian isä, tämä otti tyttärensä takaisin eikä antanut häntä enää aviomiehelle tämän vetoomuksista huolimatta.[3]
Yhden version mukaan Jaroslav avioitui vuonna 1218 Feodosia/Eufrosinjan kanssa, joka oli Rjazanin ruhtinas Igor Glebovitšin tytär. On mahdollista että Jaroslavin kolmas vaimo talvella 1245/1246 oli Batu-kaanin sukulainen, mahdollisesti sisar.
Jaroslavilla oli useita poikia. Hänen poikansa Andrei II, Aleksanteri Nevski ja Jaroslav III olivat kukin aikanaan hänen seuraajiaan Vladimirin hallitsijana.
Lapset Feodosian kanssa:
- Fjodor (1220–1233), Novgorodin ruhtinas, kuoli ennen häitään 13-vuotiaana
- Aleksanteri Nevski (n. 1219/1221–1263), Perejaslavl-Zalesskin ruhtinas, Novgorodin ruhtinas, Vladimirin suuriruhtinas, Venäjän ortodoksisen kirkon pyhimys[2]
- nimeltä tuntematon poika (1222–1238), Tverin ruhtinas
- Andrei II (1225–1264), Suzdalin ruhtinas, Vladimirin suuriruhtinas[2]
- Mihail Horobrit (1226–1248), Moskovan ruhtinas, Vladimirin suuriruhtinas
- Daniel (1227–1256)
- Jaroslav III (1229–1271), Tverin ruhtinas, Vladimirin suuriruhtinas
- Konstantinus (1231–1255), Galitsia-Merin ruhtinas
- Athanasius (syntyi ja kuoli 1239)
- Maria (syntyi ja kuoli 1240)
- Vasili Jaroslavitš Kvašnja (1241–1276), Kostroman ruhtinas, Vladimirin suuriruhtinas[2]
- Uljana (Eudokia) (syntyi ja kuoli 1243)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 180. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b c d e f g h i j k l Ярослав Всеволодович (великий князь владимирский) Большая российская энциклопедия. 25.7.2023. Viitattu 2.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ РБС/ВТ/Феодосия Мстиславовна — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 2.4.2025. (venäjäksi)
_(larger).png)
|
Edeltäjä: Juri II |
Vladimirin suuriruhtinas 1238–1246 |
Seuraaja: Svyatoslav III |
