Wikipedia

Aleksandra Fjodorovna (Alix)

Venäjän keisarinna
Tämä artikkeli kertoo saksalaisesta prinsessasta. Artikkeli sarjakuvasta, katso Alix (sarjakuva).

Aleksandra Fjodorovna, syntyjään Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix Victoria Helena Louise Beatrice (Prinzessin Alix Viktoria Helene Luise Beatrix von Hessen und bei Rhein) (6. kesäkuuta 1872 Darmstadt, Hessen – 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburg) oli keisarinna ja Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n puoliso.[2]

Aleksandra Fjodorovna
Alexandra Fyodorovna LOC 01137u.jpg
Venäjän keisarinna
Valtakausi 26. marraskuuta 1894 – 15. maaliskuuta 1917
Kruunajaiset 26. toukokuuta 1896
Syntynyt Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix
6. kesäkuuta 1872
Darmstadt, Hessen, Saksan keisarikunta
Kuollut 17. heinäkuuta 1918 (46 vuotta)
Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä
Hautapaikka Pietari-Paavalin katedraali, Pietari[1]
Puoliso Nikolai II (vih. 1894)
Lapset
Koko nimi
Alix Viktoria Helene Luise Beatrix von Hessen und bei Rhein
Suku Hessen
Isä Ludvig IV
Äiti Alice
Uskonto ortodoksisuus, aiemmin luterilaisuus
Nimikirjoitus Alexandra Feodorovna Signature.svg
Keisarinna tyttärineen

Perhe ja avioliittoMuokkaa

Alixin isä oli Hessen-Darmstadtin suurherttua Ludvig IV ja äitinsä Britannian prinsessa Alice, kuningatar Viktorian ja Prinssi Albertin tytär. Alix on saksalainen muoto Alice-äidin nimestä. Käännyttyään luterilaisuudesta ortodoksisuuteen hän sai nimen Aleksandra Fjodorovna.[3]

Alixin äiti kuoli tytön ollessa vain kuuden vanha, ja Alix kasvoi kuningatar Viktorian hovissa.[4]

Alix kihlautui Venäjän perintöruhtinaan Nikolai II:n kanssa huhtikuussa 1894. Keisari Aleksanteri III:n kuoltua Nikolaista tuli saman vuoden marraskuussa 25-vuotiaana Venäjän keisari. Pari vihittiin 26. marraskuuta 1894 Talvipalatsissa ja kruunattiin 1896 Moskovan Kremlissä.[5][6]

He saivat viisi lasta:[7]

Aleksandra Fjodorovna oli perinyt isoäidiltään kuningatar Victorialta perinnöllisen verenvuototaudin (hemofilia) geenin, joka kuitenkin ilmenee vain puolella miesjälkeläisistä. Tautia sairasti kruununperijä Aleksei.[8][9][10]

Keisarinna AleksandraMuokkaa

LoppuvaiheetMuokkaa

Helmikuun vallankumouksen aikana 1917 Aleksandra Fjodorovna oli Tsarskoje Selossa. Keisarin vallastaluopumisen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus otti tehtäväkseen keisariperheen suojelun. Ensin heitä pidettiin vankeina kotonaan Tsarskoje Selossa, mutta myöhemmin vartiojoukkojen siirryttyä vallankumouksellisten puolelle heidät päätettiin siirtää turvaan Siperiaan Tobolskiin.

Tobolskissa he saivat aluksi elää suhteellisen normaalia elämää, mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua ja bolsevikkien tultua valtaan syksyllä 1917 otteet kovenivat. Ensin keisari, hänen puolisonsa ja heidän tyttärensä Maria siirrettiin Ipatjevin taloon Jekaterinburgiin Uralille. Aleksei oli verenvuotokohtauksen jälkeen huonossa kunnossa, ja hänen kolme sisartaan ja osa palveluskunnasta jäivät edelleen hoitamaan häntä Tobolskiin. Aleksein toivuttua myös heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Siellä keisariperhe oli vankien asemassa. Heidän huoneidensa ikkunat oli maalattu umpeen eivätkä he päässeet kirkkoon tai saaneet vastaanottaa vierailijoita.

Vähitellen vartijat kuitenkin muuttuivat vankejaan kohtaan myötämielisemmiksi, jolloin bolševikkihallinto päätti lähettää tilalle uudet vartijat. Nämä vartijat kuuluivat pahamaineiseen Tšekaan, ja Moskovasta tulleen käskyn mukaan he teloittivat koko keisariperheen 17. heinäkuuta 1918 Ipatjevin talon kellarissa. Väite, että Moskovasta olisi lähetetty tappokäsky Jekaterinburgiin, on kuitenkin vailla todisteita, sillä tappokäskysähkettä ei ole arkistoista löytynyt. Edvard Radzinskillä on ollut pääsy salaisimpiinkin arkistoihin, mutta hän ei ole löytänyt sähkettä. Valtaosa teloittajista oli bulgarialaisia ja unkarilaisia sotavankeja, joita käytettiin tällaisiin venäläisille itselleen vastenmielisiin tehtäviin, mutta heidän johtajansa kapteeni Jakov Jurovski ja komissaari Pjotr Jermakov olivat venäläisiä.[11]lähde tarkemmin?

Keisarillisen perheen jäännökset, kahta lasta lukuun ottamatta, nostettiin haudasta vuonna 1991. Ensimmäisenä tunnistettiin juuri keisarinna, jonka leuassa olivat odotetusti jäljellä platinaiset hammaspaikat ja kaksi kokonaista platinahammasta. Kallosta tehty DNA-testi vahvisti asian, Aleksandra Fjodorovna oli kuningatar Viktorian jälkeläinen suoraan alenevassa äidin puoleisessa linjassa, kuten oli Britannian hallitsijan, Elisabet II:n puoliso, Edinburghin herttua prinssi Philip, jonka verinäytettä kokeessa käytettiin vertailuun.[12]

Ruumiit haudattiin juhlallisesti uudelleen Pietari-Paavalin katedraaliin Pietarin keskustassa vuonna 1998. Edustava joukko Euroopan kuninkaallisia osallistui hautajaisiin. Myös presidentti Boris Jeltsin osallistui hautajaisiin kommunistien paheksunnasta huolimatta. Aleksadran hautaamisen teki mahdolliseksi Jurovskin erehdys, sillä Jurovskin tarkoitus oli polttaa Aleksandra jäljettömiin. Jurovskin mukaan he polttivatkin vahingossa hovineidin.[13][14][15]

Karlovcin synodi kanonisoi murhatut keisarillisen perheen jäsenet vuonna 1981. Venäjän ortodoksinen kirkko toteutti oman kanonisointinsa vuonna 2000.[16][17]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ 10 important facts about the murder of Russia’s royal family Russia Beyond. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Venäjän Perintöruhtinas Suuriruhtinas Nikolai ja Hessenin prinsessa Alix. Suomen kuvalehti, 01.01.1894, nro 9, s. 5–6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
  3. ↑ Ryske storfursten-tronföljarens förlofning. Björneborgs Tidning, 20.06.1893, nro 47, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
  4. ↑ Rysslands blifvande Kejsarinna. Nya Pressen, 06.11.1894, nro 302, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
  5. ↑ The Marriage of Nicholas II and Alexandra Feodorovna, Empress of Russia, 26th November 1894 Royal Collection Trust. 1895. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Filming the Coronation of Emperor Nicholas II in 1896 tsarnicholas.org. 16.3.2021. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  7. ↑ The Children of Nicholas II and Alexandra Feodorovna Royal Collection Trust. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Case Closed: Famous Royals Suffered From Hemophilia Science. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Genetics and History The Electronic Scholarly Publishing Project. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Jegorov, Oleg: How the ‘royal disease’ destroyed the life of Russia’s last tsarevich Russia Beyond. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Robert K. Massie: Nikolai ja Aleksandra
  12. ↑ Maycock, Selina: How Prince Philip’s DNA once helped solve a Russian Murder Mystery Woman & Home. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Executioners Hide The Romanov Bodies awesomestories.com. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Radzinski, viimeinen tsaari, Nikolai II:n elämä ja kuolema s.479
  15. ↑ Slater, Wendy: The Many Deaths of Tsar Nicholas II-Relics, remains and the Romanovs. academia.edu. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Report of the Holy Synod Commission on the Canonization of Saints with Respect to the Martyrdom of the Royal Family The Romanov Royal Martyrs. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Nicholas II And Family Canonized For 'Passion' The New York Times. 15.8.2000. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandra Fjodorovna (Alix).
  Edeltäjä:
Maria Fjodorovna 		Venäjän keisarikunnan hallitsijan puoliso
1894–1917 		Seuraaja:
-
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksandra_Fjodorovna_(Alix)&oldid=21235301”