Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee vuotta 1918. Elokuvasta kertoo artikkeli 1918 – mies ja hänen omatuntonsa.
Vuosisadat 1700-luku · 1800-luku · 1900-luku · 2000-luku · 2100-luku
Vuosikymmenet
1890-luku · 1900-luku · 1910-luku · 1920-luku · 1930-luku · 1940-luku
1950-luku · 1960-luku · 1970-luku · 1980-luku · 1990-luku · 2000-luku
Vuodet 1890 · 1891 · 1892 · 1893 · 1894 · 1895 · 1896 · 1897 · 1898 · 1899
1900 · 1901 · 1902 · 1903 · 1904 · 1905 · 1906 · 1907 · 1908 · 1909
1910 · 1911 · 1912 · 1913 · 1914 · 1915 · 1916 · 1917 · 1918 · 1919
1920 · 1921 · 1922 · 1923 · 1924 · 1925 · 1926 · 1927 · 1928 · 1929
1930 · 1931 · 1932 · 1933 · 1934 · 1935 · 1936 · 1937 · 1938 · 1939
1940 · 1941 · 1942 · 1943 · 1944 · 1945 · 1946 · 1947 · 1948 · 1949
1950 · 1951 · 1952 · 1953 · 1954 · 1955 · 1956 · 1957 · 1958 · 1959
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009

TapahtumiaMuokkaa

Tammikuu – maaliskuuMuokkaa

Huhtikuu – kesäkuuMuokkaa

Heinäkuu – syyskuuMuokkaa

Lokakuu – joulukuuMuokkaa

SuomiMuokkaa

Tammikuu – maaliskuuMuokkaa

Suomen itsenäisyyden tunnustaminen:

Suomen sisällissota:

  • 6. tammikuuta – Helsingin järjestyskaarti vaihtoi nimensä punakaartiksi ja julistautui sosiaalidemokraattisesta puolueesta riippumattomaksi.
  • 9. tammikuuta – Kaksi punakaartilaista kaatui Sipoon kahakassa, kun Helsingin punakaarti otti yhteen paikallisen suojeluskunnan kanssa Sipoossa. Svinhufvudin senaatti lähetti ratsumestari Harald Åkermanin Ruotsiin ostamaan aseita suojeluskunnille ja järjestelemään jääkärien paluuta Suomeen.
  • 12. tammikuuta – Eduskunta päätti antaa senaatille valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen porvaripuolueiden äänin 97–85.
  • 13. tammikuutaLenin lupasi Suomen punakaarteille suuren asetoimituksen.
  • 15. tammikuuta – 30 vuotta Venäjän armeijassa palvellut kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin Sotilaskomitean puheenjohtaksi Claes Charpentierin tilalle.
  • 16. tammikuuta – Senaatti myönsi rahoituksen poliisivoimien perustamista varten ja ilmoitti bolševikkien Suomen aluekomitealle, ettei niitä oltu suunnattu maassa vielä olevaa venäläistä sotaväkeä vastaan. Vasemmisto tulkitsi, että hallituksen poliisivoimat oli näin ollen muodostettu Suomen työväenliikkeen kukistamiseksi.
  • 18.19. tammikuuta – Mannerheimin johtama sotilaskomitea siirtyi Helsingistä Vaasaan.
  • 19. tammikuutaLuumäen suojeluskunta takavarikoi Taavetissa Viipurista Mikkeliin matkalla olleesta työväen järjestyskaartin asejunasta 70 kivääriä ja 10 000 patruunaa.
  • 19.–20. tammikuuta – Viipurissa käytiin Pietisen tehtaan kahakka, jota osa tutkijoista pitää sisällissodan alkuna.
  • 21. tammikuutaLappeenrannan järjestyskaarti matkusti Luumäelle hakemaan suojeluskuntalaisten kaappaamia aseita takaisin. Syntyneessä Taavetin kahakassa sai surmansa yksi mies kummaltakin osapuolelta.
  • 22.23. tammikuutaKiikassa käytiin paikallisen suojeluskunnan ja venäläisen sotaväen välinen Ruotsilan kahakka.
  • 23. tammikuuta – Joukko eri puolilta Karjalankannasta koottuja suojeluskuntalaisia yritti miehittää Viipurin, mutta sai haltuunsa vain kaupungin rautatieaseman, jonka jälkeen punakaarti ajoi heidät illansuussa pakoon Viipurinlahdella sijaitsevalle Venäjänsaarelle.
  • 24. tammikuuta – Neuvosto-Venäjän sota-asiain kansankomissaari Nikolai Podvoiski antoi uhkavaatimuksen sotatoimista, elleivät suojeluskunnat luovuttaisi aseitaan Karjalassa. Suojeluskunnat alkoivat riisua Karjalan alueen venäläisiä varuskuntia aseista, ensin Sortavalassa ja seuraavana päivänä Joensuussa.
  • 25. tammikuuta – Senaatti julisti suojeluskunnat Suomen viralliseksi armeijaksi, minkä työväenliike näki hyökkäyksenä Suomen työväestöä kohtaan.
  • 25. tammikuuta – Senaattori Jalmar Castrén neuvotteli Suomen aluekomitean edustajan Ivar Smilgan kanssa venäläisen sotaväen poistamisesta maasta. Tämä ilmoitti venäläisten joka tapauksessa poistuvan Suomesta kahden kuukauden kuluessa.
  • 26. tammikuuta – Venäjänsaarelle paenneet suojeluskuntalaiset yrittivät pohjoiseen Säiniön rautatieaseman kautta, mutta joutuivat kahakkaan punakaartilaisten kanssa ja lopulta kotiutettuja venäläisiä matruuseja Pietariin kuljettava juna pakotti heidät vetäytymään. – Senaatti ilmoitti suojeluskuntien aseistariisumisen olevan sotatoimi Suomea vastaan, mikä jälkeen Podvoiski peruutti kaksi päivää aikaisemmin antamansa uhkauksen. – Suomen työväen toimeenpaneva komitea teki lopullisen päätöksen vallankumouksen aloittamisesta. Punakaartien liikekannallepanon oli tarkoitus alkaa seuraavana keskiyönä, mutta Punakaartien yleisesikunta ja Uudenmaan piiriesikunta lykkäsivät operaatiota yhdellä päivällä keskeneräisten valmistelujen vuoksi. – Illalla pidetyssä kokouksessa Työväen järjestyskaartit ja Helsingin punakaarti yhdistyivät Suomen Punaiseksi Kaartiksi. Sisällissodan katsotaan käynnistyneen kello 23, kun Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty merkkinä vallankumouksen alkamisesta. – Svinhufvudin senaatti lähetti osan senaattoreista varmuuden vuoksi turvaan Vaasaan.
  • 27. tammikuuta – Venäjänsaarelaiset jatkoivat Kuolemajärvelle, jossa käyty Kämärän taistelu oli sisällissodan ensimmäinen varsinainen yhteenotto. Pietarista samana aamuna lähetetty suuri asejuna pääsi läpi suojeluskuntalaisten väijytyksestä ja punakaartit saivat suuren aselastin käyttöönsä. Taistelu kuitenkin hidasti junaa siten, että Savon punakaartit eivät ehtineet saada asetoimitusta ajoissa ja jäivät valkoisten armoille. – Venäläisvaruskuntien aseistariisunta alkoi Pohjanmaalla, jossa käytyä Hulmin taistelua pidetään myös sisällissodan alkuna. – Ylipäällikkö Ali Aaltonen julisti päiväkäskyssään punakaartit tulevan vallankumoushallituksen joukoiksi. Samana päivänä Aaltonen erotettiin ja hänen tilalleen punakaartien ylipäälliköksi valittiin Eero Haapalainen. Työväen toimeenpaneva komitea antoi määräyksen senaattorien ja johtavien porvarillisten poliitikkojen pidätyksestä. Punakaartien liikekannallepano Helsingissä käynnistyi myöhään illalla. Turussa ja Kotkassa punakaartit ottivat vallan jo aiemmin päivällä.
  • 28. tammikuuta – Mannerheimin johtamat suojeluskuntajoukot aloittivat venäläisten varuskuntien aseistariisunnan Pohjanmaalla. Suurimmat varuskunnat riisuttiin aseista samana päivänä pääosin verettömästi, mutta Vaasassa syntyneessä ammuskelussa kuoli kaksi suojeluskuntalaista ja ainakin 15 venäläistä. Venäläisjoukot luovuttivat vapaaehtoisesti aseensa, jonka jälkeen 5 000 venäläistä sotilasta kuitenkin vangittiin Mannerheimin antamasta vakuutuksesta huolimatta. – Suomen Punainen Kaarti otti haltuunsa Helsingin ja useita muita Etelä-Suomen kaupunkeja. Kullervo Mannerin johtama Suomen kansanvaltuuskunta aloitti Helsingissä toimintansa punaisten hallituksena. – Svinhufvud ja muut Helsinkiin jääneet senaattorit piiloutuivat; Vaasaan lähetetyt senaattorit saapuivat turvallisesti perille, vaikka Vöyrin sotakoululaiset olivat erehdyksessä suistaneet heidän junansa raiteilta Ylistarossa.
  • 29. tammikuutaMikkelin punakaartit antautuivat valkoisille.
  • 31. tammikuuta – Punaiset teloittivat 15 suojeluskuntalaista Suinulan verilöylyssa. – Kristiinankaupungin venäläisen varuskunnan aseistariisunnan myötä koko Etelä-Pohjanmaa oli valkoisten hallussa.
  • 1. helmikuuta – Osa Svinhufvudin hallituksen ministereistä aloitti toimintansa Vaasassa, ns. Vaasan senaatti. Vaasan senaatti antoi julistuksen, jossa se kehotti kansalaisia alistumaan hallituksen johtoon vallankaappausta vastaan käytävässä taistelussa ja ilmoitti luovuttaneensa kaiken taistelua koskevan määräysvallan kenraali Mannerheimille. Aseellinen vastarinta hallituksen joukkoja vastaan katsottiin maanpetokseksi. Julistusta levitettiin lentolehtisinä ja sähkeinä ympäri maata, etenkin punaisten hallitsemille alueille. – Suomen kansanvaltuuskunta perusti vallankumousoikeudet. – Punakaartilaiset surmasivat Helsingissä ”Sota-Antiksi” kutsutun nuorsuomalaisten kansanedustajan Antti Mikkolan.
  • 2. helmikuutaTyömies-lehti paheksui valkoisten vankien surmaamista.
– Kansanvaltuuskunta lakkautti porvarilliset sanomalehdet.
Vilppulan rintaman taistelut käynnistyivät.
Tervolan taistelu pysäytti punaisten etenemisen Rovaniemelle.
– Jääkärikapteeni Aarne Sihvo sai komentoonsa Karjalan ryhmän.
Oskari Tokoi tapasi Pietarissa bolševikkijohtoa, joka lupasi toimittaa Suomeen 10 vaunulastillista viljaa.
– Kansanvaltuuskunta julkaisi Työmiehessä tiedotteen, jossa se totesi vankien väkivaltaisen kohtelun olevan "häpeäksi työväen vallankumoukselle" kun taas "työväen aseellisten vihollisten voittaminen ja kukistaminen on työväen taistelun kunnia" ja kehotti kaikkia työväenkaartilaisia noudattaman yllämainittuja eettisiä periaatteita.
Oulun valtaus päättyi ja kaupunki siirtyi valkoisten haltuun.
– Ahvenanmaalaisten lähetystö vieraili Ruotsin kuningas Kustaa V:n puheilla ja luovutti joulukuussa kerätyn adressin, jossa vaadittiin saarten liittämistä Ruotsin alaisuuteen.
Graafinen liitto asettui vastustamaan punaisten sanomalehtisensuuria ja Graafisen teollisuudenharjoittajainliitto julisti työsulun, kunnes porvarilehdet pääsevät jälleen ilmestymään.
– Senaatin puheenjohtaja Svinhufvud yritti paeta lentokoneella Helsingistä, mutta moottorivian vuoksi hän joutui palaamaan takaisin piilopaikkaansa. Muita Uudellamaalla piileskeleviä senaattoreita olivat Arthur Castrén, Kyösti Kallio, O. W. Louhivuori, Onni Talas ja E. N. Setälä.
– Punaiset hyökkäsivät Sipoon, Porvoon ja Loviisan seuduilla Itä-Uudenmaan suojeluskuntalaisia vastaan ja ottivat koko alueen haltuunsa parissa päivässä.
  • 6. helmikuuta – Vaasan senaatti julkaisi vetoomuksen, jossa kaikkia asekuntoisia miehiä kehotetaan liittymään suojeluskuntiin.
– Mannerheim määräsi työväenlehdet lakkautettaviksi.
– Valkoiset hyökkäsivät ensimmäisen kerran Varkauteen, mutta punaiset pakottivat heidät perääntymään.
Tornion taistelu päätti Pohjois-Suomen sotatoimet, jonka jälkeen koko Lappi ja Oulun lääni olivat valkoisten hallussa.
Porin maalaiskunnassa sijaitsevalla Vanhakartanon tilalla käydyn taistelun jälkeen punaiset teloittivat 11 vankia Porin lyseon joukkomurhassa.
– Punaiset valtasivat Savon radan varrella sijaitsevan Mäntyharjun.
  • 8. helmikuuta – Kuopion valtaus tapahtui verettömästi, kun kasarmialueelle ryhmittynyt punakaarti antautui käytännössä taisteluitta.
Joutsenon taistelut käynnistyivät.
– Punaiset valtasivat Porvoon; valkoiset olivat vetäytyneet saaristoon, jolloin muu Itä-Uusimaa siirtyi punaisille.
– Kansanvaltuuskunta perusti rautatietyöläisistä koostuvan keskusneuvoston, jonka tavoitteena oli saada ylempien virkamiesten lakon vuoksi katkennut junaliikenne jälleen toimimaan.
– Kansanvaltuuskunta ja Neuvosto-Venäjän hallitus aloittivat keskinäiset neuvottelut, joissa käsiteltiin muun muassa alueluovutuksia, kauppasuhteita, venäläisten sotavoimien poistumista Suomesta sekä bolševikkien mahdollista aseiden ja vapaaehtoisjoukkojen toimittamista punaisten avuksi.
– Valkoiset ampuivat Kemin torilla järjestetyssä näytösluonteisessa teloituksessa Rovaniemen punakaartin päällikkönä toimineen näyttelijä Kaarlo Kurjen.
Suomen Pankin johtokunta uusittiin ja sen esimieheksi nimitettiin aiemmin kansanvaltuuskunnan toisena raha-asiain valtuutettuna toiminut Edvard Gylling.
– Helsingin vallankumousoikeus aloitti toimintansa.
– Valkoiset valtasivat edellisenä päivänä menettämänsä Kavantsaaren rautatieaseman.
– Uudestakaupungista paenneet suojeluskuntalaiset saapuivat kapteeni Johan Fabritiuksen johdolla Ahvenanmaan Kumlingeen.
– Neljä ruotsalaista upseeria ilmottautui vapaaehtoiseksi valkoisten päämajassa Seinäjoella. Puolueeton Ruotsi ei voinut virallisesti lähettää sotilasapua, mutta valkoisten taistelu herätti myötätuntoa maan porvaristossa ja Suomeen halunneille upseereille myönnettiin helposti lomia. Värväystoimintaa johti kenraali Mannerheimin veli Johan Mannerheim.
– Valkoisten perustama Suomen Virallinen Tietotoimisto aloitti toimintansa Vaasassa.
– Helsingissä maanalaisesti toimineiden valkoisten julkaiseman Vapaa Sana – Fria Ord -lehden ensimmäinen numero ilmestyi.
  • 11. helmikuuta – Valkoiset torjuivat punaisten hyökkäyksen Mäntyharjulla.
Antrean taistelut alkoivat Karjalan kannaksella.
– Valkoisten Savon ryhmän joukkojen komentajaksi määrättiin kenraalimajuri Ernst Löfström.
– Porvoon saaristossa käytiin Pellingin taistelu, jonka jälkeen valkoiset hajaantuivat eri puolille saaristoa. Meren jäädyttyä he pakenivat maaliskuussa Suomenlahden yli Viroon.
Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue ei tukenut punaisten vallankumousta, mutta ei myöskään hyväksynyt valkoisten tueksi suunniteltua interventiota.
– Rahtilaivat S/S Poseidon ja S/S Mira lähtivät Gdańskista kohti Suomea mukanaan aseita ja 85 jääkäriä.
– Punaiset ottivat haltuunsa Rauman ja Uudenkaupungin valkoisten vetäytyessä maaseudulle.
  • 12. helmikuuta – Mäntyharjun ja Mikkelin välillä käytiin kiivaita taisteluja. Punaiset joutuivat saarroksiin, mutta raivasivat ulospääsyn ja pakottivat valkoiset perääntymään.
– Kansanvaltuuskunta lakkautti kaikki kirkollisverot.
Kemijärveltä saapunut poliisi Jussi Hagberg teloitti Rovaniemellä punakaartin johtohahmoihin kuuluneet Leo Pekkalan ja Antti Rädyn, joita paikalliset suojeluskuntalaiset eivät suostuneet ampumaan. Kaikkiaan Rovaniemellä teloitettiin sodan aikana 35 punakaartin jäsentä, vaikka varsinaisia taisteluja ei kaupungissa käyty.
  • 13. helmikuuta – Jääkäripataljoona 27 hajotettiin. Liepājassa järjestettiin jääkärien sotilasvala- ja lipunvihkiäistilaisuus.
  • 14. helmikuuta – Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset valtasivat Ahvenanmaalla Prästön lennätinaseman kotiuttamista odottavilta venäläisiltä. – Suomen senaatin edustajat Edvard Hjelt ja Rafael Erich esittivät omavaltaisesti Suomen nimissä virallisen avunpyynnön Saksalle. – Työväen pääneuvosto kokoontui ensimmäisen kerran.
– Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset valtasivat Boxön ja Saggön linnoitukset.
  • 18. helmikuuta – Yleinen asevelvollisuus astui voimaan Vaasan senaatin päätöksellä.
Vienan Kemissä kokoontunut Karjalan kansalliskomitea vastusti alueen liittämistä Suomeen ja ehdotti Itä-Karjalan itsenäistymistä Neuvosto-Venäjästä.
– Punaiset valtasivat Itä-Hämeessä Heinolan ja Satakunnassa Pomarkun ja Ahlaisen, mutta Keski-Suomessa heidät lyötiin takaisin Kuhmoisista.
Kyröskosken taistelu käynnistyi Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa.
  • 18. maaliskuuta – Punaisten asejuna saapui vihdoin Kantalahteen.

Huhtikuu – kesäkuuMuokkaa

Heinäkuu – syyskuuMuokkaa

Lokakuu – joulukuuMuokkaa

SyntyneitäMuokkaa

Tammikuu – maaliskuuMuokkaa

Huhtikuu – kesäkuuMuokkaa

Heinäkuu – syyskuuMuokkaa

Lokakuu – joulukuuMuokkaa

KuolleitaMuokkaa

Tammikuu – maaliskuuMuokkaa

Huhtikuu – kesäkuuMuokkaa

Heinäkuu – syyskuuMuokkaa

Lokakuu – joulukuuMuokkaa

Nobelin palkinnotMuokkaa

MuutaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 1918.