Helmut Schmidt

saksalainen poliitikko, Saksan liittopäivien jäsen

Helmut Heinrich Waldemar Schmidt (23. joulukuuta 1918 Hampuri10. marraskuuta 2015 Hampuri[1]) oli saksalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Schmidt oli Saksan liittotasavallan puolustusministeri vuosina 1969–1972, talousministeri vuonna 1972, valtiovarainministeri 1972–1974[2] ja liittokansleri 1974–1982.[1]

Helmut Schmidt
Helmut Schmidt vuonna 1977.
Helmut Schmidt vuonna 1977.
Saksan liittokansleri
16. toukokuuta 1974 – 1. lokakuuta 1982
Presidentti Gustav Heinemann (1974)
Walter Scheel (1974–1979)
Karl Carstens (1979–1982)
Varakansleri Hans-Dietrich Genscher (1974–1982)
Egon Franke (1982)
Edeltäjä Willy Brandt
Seuraaja Helmut Kohl
Kansanedustaja
1953–1961 ja 1965–1987
Henkilötiedot
Syntynyt23. joulukuuta 1918
Hampuri, Saksan keisarikunta
Kuollut10. marraskuuta 2015 (96 vuotta)
Hampuri
Ammatti taloustieteilijä
Puoliso Loki Schmidt
Tiedot
Puolue SPD
Uskonto luterilainen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Varhainen toiminta muokkaa

Opettajan poikana syntynyt Helmut Schmidt opiskeli ”Lichtwark-Schule”-koulussa Hampurissa. Schmidt oli toisessa maailmansodassa tavanomaisesti ensin vuoden työpalvelussa ja sodan ajan Saksan armeijan palveluksessa[2]. Schmidt palveli Bremenin ilmapuolustuksessa. Vuonna 1942 hän palasi itärintamalta palveluun Luftwaffen siviilihuolto-organisaatiossa (Reichsluftfahrtministerium) ja meni samana vuonna naimisiin Hannelore ”Loki” Glaserin kanssa. Joulukuusta 1944 hän palveli länsirintamalla ilmatorjuntatykistössä yliluutnanttina, mikä myös jäi hänen sotilasarvokseen. Hän oli brittien sotavankina vuoden 1945 huhtikuusta elokuuhun.

Schmidt sai vaimonsa kanssa pojan 1944, mutta lapsi oli vammainen ja kuoli jo vuonna 1945. Pari olisi halunnut perheestään monilapsisen, mutta Lokilla oli viisi keskenmenoa. Ainoastaan yksi tytär eli aikuisikään. Hän asuu Englannissa. Loki kuoli lokakuussa 2010 oltuaan naimisissa miehensä kanssa 68 vuotta.[3]

Sodan jälkeen Schmidt alkoi opiskella Hampurissa valtiotieteitä. Vuonna 1946 hän liittyi SPD:een. Vuodesta 1947 vuoteen 1948 hän oli Saksan sosiaalidemokraattisen nuorisojärjestön (SDS) johtaja. Vuonna 1949 hän valmistui suroittamalla kansantaloustieteiden tutkinnon (Diplom-Volkswirt).[2]

Vuonna 1952 Schmidt työskenteli lyhyen aikaa Hampurin osavaltion (kaupunkivaltion) hallinnossa ja Hampurin paikallishallinnon taloudellis-poliittisella osastolla. Vuodesta 1952 vuoteen 1953 hän toimi liikennevirastossa. Vuosina 1961–1965 hän oli Hampurin osavaltion sisäministeri. Vuonna 1962 Hampuria koetteli tulva, jonka aikana Schmidt toimi pelastustoimissa tehokkaasti ja organisoidusti. Schmidt muun muassa määräsi Länsi-Saksan armeijan auttamaan pelastustöissä, vaikka armeijan käyttö maansisäisissä tilanteissa oli perustuslain nojalla kiellettyä tai pitkän byrokraattisen prosessin takana. Yli 1 000 ihmisen hengen arvioidaan pelastuneen tämän nopean päätöksen takia. Tästä syystä Schmidt on erityisesti Hampurissa erittäin kunnioitettu ja tunnettu henkilö.[2] Vuonna 2016 Hampurin lentoaseman nimeksi annettiin Schmidtin mukaan Hamburg Airport Helmut Schmidt.

Poliitikko muokkaa

 
Schmidt vuonna 1976.
 
Schmidt Helsingin ETYK-konferenssissa 1975.

Schmidt oli edustajana Saksan liittopäivillä vuosina 1953–1961 ja 1965–1987. Vuonna 1967 hänestä tuli SPD:n varajohtaja. Vuosina 1969–1972 Schmidt toimi Länsi-Saksan puolustusministerinä, 1972–1974 valtiovarainministerinä ja vuosina 1974–1982 liittokanslerina.[1]

Schmidtista tuli liittokansleri Brandtin erottua vakoiluskandaalin vuoksi. Hän sitoutui myös jatkamaan Brandtin aloittamaa liennytyspolitiikkaa. Schmidtin ja Valéry Giscard d’Estaingin aloitteesta saivat 1975 alkunsa nykyään G8-huippukokouksina tunnetut tapaamiset. Vuonna 1975 hän oli myös allekirjoittamassa Helsingissä ETYK-päätösasiakirjaa, Helsingin sopimusta.[2]

Schmidt säilytti kanslerinasemansa vuoden 1976 vaalien jälkeen muodostamalla koalitiohallituksen FDP:n kanssa. Schmidtin kauteen kanslerina ajoittuu ”Saksan syksynä” (1977) tunnettu terrorismiaalto. [1]

Huolestuneena Neuvostoliiton Afganistanin-miehityksestä ja SS-20-ohjuksista Schmidt teki ehdotuksen Naton ohjuksien lisäämisestä Euroopassa (ns. NATO-Doppelbeschluss), jollei Varsovan liitto luopuisi omistaan. Siitä huolimatta Schmidt yritti pitää kiinni Brandtin aloittamasta liennytyspolitiikasta.[2]

Schmidtin talous- ja puolustuspolitiikka aiheuttivat kuohuntaa FDP:ssä ja sosiaalidemokraattien vasemmistolaidassa. Syyskuussa 1982 neljä FDP:n ministeriä jätti hallituksen, joka jatkoi SPD:n vähemmistöhallituksena, kunnes hallitus sai 1. lokakuuta 1982 epäluottamuslauseen parlamentissa. Schmidtista tuli ainoa Liittotasavallan liittokansleri, joka on erotettu epäluottamuslauseella. Välikysymyksen jättäneet puolueet CDU/CSU ja FDP valitsivat liittokansleriksi Helmut Kohlin.[1]

Vuodesta 1983 alkaen Schmidt oli toisena päätoimittajana viikkolehti Die Zeitissa. Bundestagista hän jäi pois vuonna 1986. Joulukuusta 1986 alkaen hän oli jäsenenä komiteassa, joka tuki EMUa ja Euroopan keskuspankin perustamista.[1]

Palkintoja muokkaa

  • 1989 – Berliinin kunniakansalaisuus (Ehrenbürgerschaft)
  • 1998 – Schleswig-Holsteinin osavaltion kunniakansalaisuus (Ehrenbürgerschaft)
  • 2003 – Universität der Bundeswehr Hampurissa nimettiin Helmut-Schmidt-Universität-nimikseksi. Schmidtistä tuli yliopiston kunniatohtori.

Teoksia muokkaa

Seuraavista Helmut Schmidtin teoksista ei liene yhtäkään suomennettu:

  • Menschen und Mächte, 1987
  • Deutschland und seine Nachbarn, Menschen und Mächte Teil 2, 1990
  • Weggefährten, Erinnerungen und Reflexionen, 1996
  • Die Allgemeine Erklärung der Menschenpflichten, 1997 (Mitarbeit)
  • Globalisierung, Deutsche Verlags-Anstalt GmbH, Stuttgart, 1998
  • Die Selbstbehauptung Europas, Perspektiven für das 21. Jahrhundert, Deutsche Verlags-Anstalt, Stuttgart München, 2000
  • Die Mächte der Zukunft Gewinner und Verlierer in der Welt von morgen, Siedler Verlag, München 2004

Sitaatteja muokkaa

  • ”Wer Visionen hat, sollte zum Arzt gehen.”
    • - ”Sen, jolla on visioita, tulisi mennä lääkäriin.”
  • ”In den grundlegenden Fragen muss man naiv sein. Und ich bin der Meinung, dass die Probleme der Welt und der Menschheit ohne Idealismus nicht zu lösen sind. Gleichwohl glaube ich, dass man zugleich realistisch und pragmatisch sein sollte.”
    • - "Perustavanlaatuisissa kysymyksissä pitää olla naiivi. Minun näkemykseni on, että maailman ja ihmisyyden kysymyksiä ei voida ratkaista ilman idealismia. Yhtä lailla uskon, että samanaikaisesti on oltava myös realisti ja pragmaattinen."
  • ”Zwar kann der Politiker im Augenblick seines Handelns oder wenn er sein Handeln erklären und begründen muss, nicht gleichzeitig auch große Philosophie liefern. Aber sofern er ohne philosophisch-ethische Grundlage handelt, ist er in Gefahr, Fehler zu begehen. Er ist in Gefahr, in Opportunismus abzusinken. Er ist sogar in Gefahr, ein Scharlatan zu werden.”
    • - "Toiminnan hetkellä, tai kun hänen on selitettävä ja perusteltava tekemisiään, ei poliitikko voi olla ylen filosofinen. Mutta mikäli hän toimii vailla filosofis-eettistä perustaa, on hän vaarassa tehdä virheitä. Hän on vaarassa vajota opportunismiin. Hän on jopa vaarassa tulla huijariksi."
  • ”Heutzutage ist das wichtigste zu lernen, wie man andere Völker versteht. Und zwar nicht nur deren Musik, sondern auch ihre Philosophie, ihre Haltung, ihr Verhalten. Nur dann können sich die Nationen untereinander verstehen.”
    • - "Nykyisin on tärkeintä oppia ymmärtämään toisia kansoja. Eikä vain näiden musiikkia, vaan myös filosofiaa, asenteita, tapoja. Vain sillä tavoin voivat kansakunnat ymmärtää toisiaan."
  • ”Die Vorstellung, dass eine moderne Gesellschaft in der Lage sein müsste, sich als multikulturelle Gesellschaft zu etablieren, mit möglichst vielen kulturellen Gruppen, halte ich für abwegig. Man kann aus Deutschland mit immerhin einer tausendjährigen Geschichte seit Otto I. nicht nachträglich einen Schmelztiegel machen.”
    • - "Minusta on absurdia kuvitella, että modernin yhteiskunnan pitäisi kyetä muuttumaan mahdollisimman monta kulttuurillista ryhmää sisältäväksi monikulttuuriseksi yhteisöksi. Ei Saksasta, jolla on tuhatvuotinen historiansa aina Otto I:n ajoista alkaen, voida perästäpäin tehdä sulatusuunia.
  • ”Die Demokratie lebt vom Kompromiss. Wer keine Kompromisse machen kann, ist für die Demokratie nicht zu gebrauchen.”
    • ”Demokratia elää kompromissista. Se, joka ei pysty tekemään kompromisseja, ei ole demokratialle käyttökelpoinen.”

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Helmut Schmidt. Who's Who in Germany. Viitattu 19.8.2020.
  2. a b c d e f ”Schmidt, Helmut”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6129. Lähteessä virheellinen syntymäaika 3.12.1918. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
  3. Former Chancellor Helmut Schmidt's wife Loki dies at 91 thelocal.de. 21.10.2010. Viitattu 22.10.2010. (englanniksi) 

Aiheesta muualla muokkaa