Wikipedia

Varsovan liitto

itäblokin maiden sotilasliitto 1955–1991

Varsovan liitto, viralliselta nimeltään Sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta (myös Varsovan sopimus), oli sotilasliitto, jonka itäblokin maat solmivat 14. toukokuuta 1955 Varsovassa[1][2] Puolan kansantasavallassa Naton vastapainoksi ja nimellisesti uudelleen aseistautuneen Saksan liittotasavallan muodostaman uhan torjumiseksi. Perustamispäivän valintaan vaikutti se, että Saksan liittotasavalta liittyi saman kuun 5. päivänä Natoon.[3] Itä-Euroopan kommunististen hallintojen sortuessa vuonna 1989 sotilasliiton merkitys väheni olemattomiin, kunnes viimein 1. heinäkuuta 1991 organisaatio lakkautettiin virallisesti Prahassa.

Sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta
  • Pakti i miqësisë, bashkpunimit dhe i ndihmës së përbashkët (albaniaksi)
  • Договор за дружба, сътрудничество и взаимопомощ / Dogovor za družba, sătrudnitšestvo i vzaimopomošt (bulgariaksi)
  • Układ o Przyjaźni, Współpracy i Pomocy Wzajemnej (puolaksi)
  • Tratatul de prietenie, cooperare și asistență mutuală (romaniaksi)
  • Vertrag über Freundschaft, Zusammenarbeit und gegenseitigen Beistand (saksaksi)
  • Zmluva o priateľstve, spolupráci a vzájomnej pomoci (slovakiksi)
  • Smlouva o přátelství, spolupráci a vzájemné pomoci (tšekiksi)
  • Barátsági, együttműködési és kölcsönös segítségnyújtási szerződés (unkariksi)
  • Договор о дружбе, сотрудничестве и взаимной помощи / Dogovor o družbe, sotrudnitšestve i vzaimnoi pomoštši (venäjäksi)
Varsovan liiton logo
Varsovan liiton logo
Perustettu 14. toukokuuta 1955
Lakkautettu 1. heinäkuuta 1991
Tyyppi sotilasliitto
Päämaja Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Jäsenet 8 jäsenvaltiota
Viralliset kielet albania, bulgaria, puola, romania, saksa, slovakia, tšekki, unkari, venäjä

JäsenvaltiotMuokkaa

Liittosopimuksen allekirjoittivat Albania, Bulgaria, Saksan demokraattinen tasavalta, Neuvostoliitto, Puola, Romania, Tšekkoslovakia ja Unkari. Sopimukseen liittyivät siis Jugoslaviaa lukuun ottamatta kaikki Euroopan sosialistiset maat. Tšekkoslovakian miehitys 1968 sai Albanian luopumaan lopullisesti Varsovan liiton jäsenyydestä, joskin maa oli vetäytynyt ideologisten erimielisyyksien vuoksi toiminnasta käytännössä jo vuonna 1961.[3]

Samat maat olivat myös talousliiton, SEV:in jäseniä. Myöhemmin SEV:iin, mutta eivät Varsovan liittoon, liittyivät myös muutamat Euroopan ulkopuoliset maat (Mongolia, Kuuba ja Vietnam).

ToimintaperiaateMuokkaa

Sotilasliiton jäsenet sitoutuivat tarvittaessa puolustamaan toisiaan, mikäli yksi tai useampi jäsenvaltio joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Varsovan liittoa johdettiin suurelta osin Moskovasta ja asevoimien runkona olivat Puolaan, Unkariin, Tšekkoslovakiaan ja Saksan demokraattiseen tasavaltaan sijoitetut neuvostojoukot. Nämä joukot olivat olleet maissa jo toisen maailmansodan päättymisestä asti miehitysjoukkoina. Neuvostoliitto huolehti myös jäsenmaiden armeijoiden varustamisesta. Romaniasta joukot vetäytyivät 1958, koska Romania kielsi niiden läsnäolon. Albaniassa tai Bulgariassa merkittäviä vieraita joukkoja ei ollut.

Liiton organisaation korkein elin oli poliittinen neuvotteleva valiokunta, jossa kunkin jäsenmaan hallituksella oli edustus. Käytännössä tämä elin oli vain muodollisuus. Todelliset päätökset tehtiin jäsenmaiden kommunististen puolueiden johtomiesten kesken. Lisäksi käytännön eliminä olivat pääesikunta ja pysyvä sihteeristö, joka toimi yhdessä SEV:n sihteeristön kanssa. Varsovan liiton komentaja oli aina Neuvostoliiton nimeämä marsalkka, joka samalla oli maansa puolustusministerin varamies. Operatiivista toimintaa johti Neuvostoliiton nimeämä esikuntapäällikkö. Varsovan liiton organisaation alaisuuteen kuuluivat myös Neuvostoliiton ilmavoimien länteen keskitetyt taktiset ilmavoimat.[3]

ToimintaMuokkaa

Vuonna 1956 Unkari yritti julistautua irti liittosopimuksesta Unkarin kansannousun yhteydessä, mutta neuvostojoukot miehittivät maan, kukistivat kansannousun ja pakottivat Unkarin pysymään sotilasliiton jäsenenä. Sen seurauksena Varsovan liittoa varmennettiin siten, että kukin jäsenmaa teki Neuvostoliiton kanssa kahdenvälisen sopimuksen, jossa Neuvostoliitto sai oikeuden pitää pysyvästi joukkojaan jäsenmaissa. Vuonna 1968 Varsovan liiton joukot tukahduttivat Tšekkoslovakiassa syntyneen demokratisoitumisprosessin (Prahan kevät) lähettämällä sinne miehitysjoukkoja. [3]

Nato ja Varsovan liittoMuokkaa

 
Naton ja Varsovan liiton joukkojen vahvuudet Euroopassa vuonna 1973.

Naton kannalta Varsovan liittoon ja Neuvostoliittoon liittyi varsinkin se uhkakuva, että ylivoimaisten maavoimiensa ansiosta Varsovan liitto olisi hyökätessään pystynyt etenemään melko nopeasti Benelux-maihin saakka. Jos Varsovan liitto olisi miehittänyt Berliinin ja Saksan liittotasavallan, se olisi helposti voinut jatkaa etenemistään Ranskaan saakka. Puolasta löytyneet ja julkistetut asiakirjat kuitenkin viittaavat siihen, ettei Varsovan liitto tavoitellut Ranskan valloittamista, vaan jos se olisi saanut vallattua Saksan kokonaan ja miehittänyt Benelux-maatkin edeten Englannin kanaalin rannikolle, se olisi todennäköisesti neuvotellut Yhdysvaltain kanssa Ison-Britannian tulevaisuudesta ja rauhasta.

Neuvostoliittolaisen kahden iskun doktriinin mukainen ensimmäinen 1 500 000 sotilaan aalto oli Saksan demokraattisessa tasavallassa, ja iskun läpimenon varmistava toinen aalto olisi ollut noin 7 000 000 sotilaan vahvuisena Puolassa. Näin Neuvostoliitto olisi onnistunut pitämään maasodan oman valtioalueensa ulkopuolella.

Pohjois-Euroopassa Nato pyrki pitämään huolen siitä, että Pohjois-Norjaa olisi tarvittaessa voitu puolustaa 60 000 hyökkäävää neuvostoliittolaista vastaan. Tällaisella hyökkäyksellä Neuvostoliitto olisi voinut pyrkiä turvaamaan Murmanskin laivastotukikohdan toiminnan ja samalla Neuvostoliiton kyvyn ydinvastaiskuun ydinsukellusvenein valtaamalla Pohjois- ja Keski-Norjan.

Suomi, Nato ja Varsovan liittoMuokkaa

Varsovan liiton ja Naton selkkauksessa Suomi ei kenties olisi pystynyt tai halunnut pitää neuvostojoukkoja poissa Suomen Lapista. Natolla oli tätä varten nopean toiminnan pataljoona Keski-Euroopassa. Suomen puolueettomuuden uskottavuuden parantamiseksi ryhdyttiin Lapin puolustusta vahvistamaan perustamalla Sodankylään Jääkäriprikaati, Rovaniemelle Lapin lennosto ja Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo osoitukseksi siitä, että myös Lappia aiottiin puolustaa.

Varsovan liiton komentajatMuokkaa

Varsovan liiton esikuntapäällikötMuokkaa

JäsenmaatMuokkaa

 
Varsovan liitto vuonna 1990

TarkkailijajäsenMuokkaa

  •   Mongolian kansantasavalta (Heinäkuussa 1963 Mongolia pyysi, että se voisi liittyä Varsovan liittoon artikla 9:n mukaisesti[5] johtuen Neuvostoliiton ja Kiinan jatkuvasta välirikosta. Mongolia jäi Varsovan liiton tarkkailijajäseneksi, tosin Neuvostoliitto toi maahan joukkoja vuonna 1966 ja veti ne pois 1992.[5][6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Układ o przyjaźni, współpracy i pomocy wzajemnej między Ludową Republiką Albanii, Ludową Republiką Bułgarii, Węgierską Republiką Ludową, Niemiecką Republiką Demokratyczną, Polską Rzeczpospolitą Ludową, Rumuńską Republiką Ludową, Związkiem Socjalistycznych Republik Radzieckich i Republiką Czechosłowacką, podpisany w Warszawie dnia 14 maja 1955 roku sejm.gov.pl. 21.5.1955. Sejm. Viitattu 1.12.2014. (puolaksi)
  2. ↑ Létrejött a Varsói Szerződés (1955) hir24.hu. 13.5.2010. Viitattu 1.12.2014. (unkariksi)
  3. ↑ a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7708, art. Varsovan liitto. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
  4. ↑ a b c d e f g The Warsaw Pact is formed - May 14, 1955 - HISTORY.com history.com. Viitattu 23 August 2018.
  5. ↑ a b (1 January 2005) A Cardboard Castle?: An Inside History of the Warsaw Pact, 1955-1991. Central European University Press. ISBN 9789637326080. Viitattu 23 August 2018. 
  6. ↑ Soviet Troops to Leave Mongolia in 2 Years articles.latimes.com. 3 March 1990. Viitattu 23 August 2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Varsovan_liitto&oldid=20491335”