Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto

entinen kansainvälinen yhteisö

Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto (ven. Совет Экономической Взаимопомощи, Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši) eli SEV[1] oli vuosina 1949–1991 sosialististen valtioiden talousyhteisö ja vastine Euroopan talousyhteisölle.[2] Yhteisöstä käytettiin joissakin yhteyksissä sen englanninkielisen nimen (The Council for Mutual Economic Assistance) mukaista lyhennettä Comecon.

Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto
Nimi virallisilla kielillä:
    • Këshilli i Ndihmës Ekonomike Reciproke (albaniaksi)
    • Съвет за икономическа взаимопомощ / Sǎvet za Ikonomitšeska Vzaimopomošt (bulgariaksi)
    • Consejo de Ayuda Mutua Económica (espanjaksi)
    • Эдийн засгийн харилцан туслалцах зөвлөл / Ediin zasgiin hariltsan tuslaltsah zövlöl (mongoliksi)
    • Rada Wzajemnej Pomocy Gospodarczej (puolaksi)
    • Consiliul de Ajutor Economic Reciproc (romaniaksi)
    • Rat für gegenseitige Wirtschaftshilfe (saksaksi)
    • Rada vzájomnej hospodárskej pomoci (slovakiksi)
    • Rada vzájemné hospodářské pomoci (tšekiksi)
    • Kölcsönös Gazdasági Segítség Tanácsa (unkariksi)
    • Сове́т Экономи́ческой Взаимопо́мощи / Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši (venäjäksi)
    • Hội đồng Tương trợ kinh tế (vietnamiksi)
SEV vuonna 1986:   Jäsenvaltiot   Jäsenvaltiot, jotka eivät enää osallistuneet yhteistyöhön   Liitännäisjäsenet   Tarkkailijajäsenet
SEV vuonna 1986:
  Jäsenvaltiot
  Jäsenvaltiot, jotka eivät enää osallistuneet yhteistyöhön
  Liitännäisjäsenet
  Tarkkailijajäsenet
Perustettu tammikuu 1949
Lakkautettu 28. kesäkuuta 1991
Päämaja Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Jäsenet
Viralliset kielet albania, bulgaria, espanja, mongolia, puola, romania, saksa, slovakki, tšekki, unkari, venäjä, vietnam

Yleistä

muokkaa
 
SEV:n lippu

Euroopassa SEV:hen kuuluivat samat itäblokin valtiot, jotka olivat myös Varsovan liiton jäseniä. Muiden maanosien valtioista SEV:hen liittyivät myöhemmin Mongolian kansantasavalta, Kuuba ja Vietnam.[2] Lisäksi Suomi, Irak, Meksiko, Nicaragua ja Mosambikin kansantasavalta tekivät SEV:n kanssa yhteistyötä. Suomen EEC-vapaakauppasopimus tasapainotettiin ulkopoliittisesti Kevsos-sopimuksella.

Alkujaan SEV oli lähinnä Neuvostoliiton vastaveto Marshall-avulle, mutta sai pian käänteisiä piirteitä. Itäisen Keski-Euroopan kehittyneet teollisuusmaat, ennen muuta Tšekkoslovakia ja Saksan demokraattinen tasavalta, olivat taloudellisesti nettomaksajan roolissa,lähde? mutta myös ne nauttivat Neuvostoliiton maailmanmarkkinahinnat kolmanneksella tai puolella alittavista energianhinnoista.

Erityisen tärkeä SEV oli Kuuballe, joka onnistui sen kautta vuosikymmenien ajan korvaamaan Yhdysvaltain kauppasaarrosta johtuvan länsimarkkinoiden puutteen. Neuvostoliitto korvasi Kuuballe sen markkinamahdollisuuksien puuttumisen ostamalla Kuubasta sokeria maailmanmarkkinahinnat ylittävään hintaan.

SEV:n organisaatio pyrki saavuttamaan kaikki päätökset yksimielisesti. Erillistä veto-oikeutta jäsenillä ei ollut, vaan erimielisyyden ilmetessä ne saattoivat jättäytyä pois projekteista, joihin eivät halunneet osallistua. Näin tehdyt päätökset tyydyttivät kaikkia, mutta eivät voineet sitouttaa haluttomia maita toimintaan. Tämä oli yksi SEV:n pääheikkouksista jäsenmaiden huomattavan erilaisten teollisten kehitysasteiden ohella. SEV:tä pidettiinkin lännessä yleisesti heikohkona talousliittona, eikä sen toimivuus ollut Euroopan talousyhteisön tasoa.

SEV lakkautettiin sen jäsenvaltioiden enemmistön luovuttua sosialistisesta suunnitelmataloudesta kylmän sodan päättymisen myötä. Päätös SEV:in lakkauttamisesta tehtiin tammikuun alussa 1991[2] ja sen toiminta päättyi saman vuoden kesäkuun lopussa.

Jäsenvaltiot

muokkaa

Lähde: [2]

Tammikuu 1949
Helmikuu 1949
1950
1962
1972
1978

Entiset jäsenvaltiot

muokkaa

Tarkkailijavaltiot

muokkaa
1950
1956
1973
1975
1976
1984
1985
1986

Liitännäisvaltiot

muokkaa
1964

Galleria

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Kanerva, Reino & Kivikari, Urpo: SEV markkina-alueena. Helsinki: Weilin & Göös, 1978. ISBN 951-35-1674-1

Viitteet

muokkaa
  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 19.1.2014.
  2. a b c d Comecon britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 9.5.2019. (englanniksi)
  3. Smolansky, Oleg & Smolansky, Bettie: The USSR and Iraq: The Soviet Quest for Influence, s. 25. Durham: Duke University Press, 1991. ISBN 978-0-8223-1116-4 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa