Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto

SEV
	Сове́т Экономи́ческой Взаимопо́мощи /Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši (venäjä); Consiliul de Ajutor Economic Reciproc (romania); Układ o Rada Wzajemnej Pomocy Gospodarczej (puola); Kölcsönös Gazdasági Segítség Tanácsa (unkari); Rat für gegenseitige Wirtschaftshilfe (saksa); Rada vzájomnej hospodárskej pomoci (slovakia); Rada vzájemné hospodářské pomoci (tšekki); Këshilli i Ndihmës Ekonomike Reciproke (albania); Съвет за икономическа взаимопомощ / Sǎvet za Ikonomitšeska Vzaimopomošt (bulgaria); Consejo de Ayuda Mutua Económica (espanja); Hội đồng Tương trợ kinh tế (vietnam);
Perustettu	1949
Lakkautettu	1991
Päämaja	Moskova, Neuvostoliitto
Jäsenet	11 jäsenvaltiota
Viralliset kielet	albania, bulgaria, espanja, puola, romania, saksa, slovakki, tšekki, unkari, venäjä, vietnam
	Infobox OKNimi-testi OK

Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto (ven. Совет Экономической Взаимопомощи, Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši) eli SEV^[1] oli vuosina 1949–1991 sosialististen valtioiden talousyhteisö ja vastine Euroopan talousyhteisölle.^[2] Yhteisöstä käytettiin joissakin yhteyksissä sen englanninkielisen nimen (The Council for Mutual Economic Assistance) mukaista lyhennettä Comecon.

SEV:n 30-vuotisen olemassaolon kunniaksi vuonna 1979 julkaistu neuvostoliittolaispostimerkki.

Euroopan talousliitot 1988.

EEC

EFTA

SEV

SEV:in jäsenmaat 1986

Jäsenvaltiot

Jäsenvaltiot, jotka eivät enää osallistuneet yhteistyöhön

Liitännäisjäsenet

Tarkkailijajäsenet

Sisällysluettelo

1 Yleistä
2 Jäsenvaltiot^[2]
- 2.1 Entiset jäsenmaat
3 Tarkkailijamaat
4 Lähteet
5 Aiheesta muualla

YleistäMuokkaa

Euroopassa SEV:iin kuuluivat samat itäblokin maat, jotka olivat myös Varsovan liiton jäseniä. Muiden maanosien valtioista SEV:iin liittyivät myöhemmin Mongolia, Kuuba ja Vietnam.^[2] Lisäksi Suomi, Irak, Meksiko, Nicaragua ja Mosambik tekivät SEV:n kanssa yhteistyötä. Suomen EEC-vapaakauppasopimus tasapainotettiin ulkopoliittisesti Kevsos-sopimuksella.

Alkujaan SEV oli lähinnä Neuvostoliiton vastaveto Marshall-avulle mutta sai pian käänteisiä piirteitä. Itäisen Keski-Euroopan kehittyneet teollisuusmaat, ennen muuta Tšekkoslovakia ja Saksan demokraattinen tasavalta, olivat taloudellisesti nettomaksajan roolissa,^lähde? mutta myös ne nauttivat Neuvostoliiton maailmanmarkkinahinnat kolmanneksella tai puolella alittavista energianhinnoista.

Erityisen tärkeä SEV oli Kuuballe, joka onnistui sen kautta vuosikymmenien ajan korvaamaan Yhdysvaltain taloussaarrosta johtuvan länsimarkkinoiden puutteen. Neuvostoliitto korvasi Kuuballe sen markkinamahdollisuuksien puuttumisen ostamalla Kuubasta sokeria maailmanmarkkinahinnat ylittävään hintaan.

SEV:in organisaatio pyrki saavuttamaan kaikki päätökset yksimielisesti. Erillistä veto-oikeutta jäsenillä ei ollut, vaan erimielisyyden ilmetessä ne saattoivat jättäytyä pois projekteista, joihin eivät halunneet osallistua. Näin tehdyt päätökset tyydyttivät kaikkia, mutta eivät voineet sitouttaa haluttomia maita toimintaan. Tämä oli yksi SEV:n pääheikkouksista jäsenmaiden huomattavan erilaisten teollisten kehitysasteiden ohella. SEV:tä pidettiinkin lännessä yleisesti heikohkona talousliittona, eikä sen toimivuus ollut Euroopan talousyhteisön tasoa.

Liitto lakkautettiin sen jäsenmaiden enemmistön luovuttua sosialistisesta suunnitelmataloudesta kylmän sodan päättymisen myötä. Päätös SEV:in lakkauttamisesta tehtiin tammikuun alussa 1991^[2] ja sen toiminta päättyi saman vuoden kesäkuun lopussa.

Jäsenvaltiot^[2]Muokkaa

tammikuu 1949

helmikuu 1949

Albania

1950

Saksan demokraattinen tasavalta

1962

Mongolian kansantasavalta

1972

Kuuba

1978

Vietnam

Entiset jäsenmaatMuokkaa

Albania erosi 1987 (de facto jo Neuvostoliiton ja Albanian välirikon aikana 1961)

TarkkailijamaatMuokkaa

1950

Kiina (lopetti toiminnan vuodesta 1961 Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon takia)

1956

Pohjois-Korea

1964

Jugoslavia

1973

Suomi

1975

Irak^[3]
Meksiko

1976

Angola

1984

Nicaragua

1986

Mosambik