Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto
Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto (ven. Совет Экономической Взаимопомощи, Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši) eli SEV[1] oli vuosina 1949–1991 sosialististen valtioiden talousyhteisö ja vastine Euroopan talousyhteisölle.[2] Yhteisöstä käytettiin joissakin yhteyksissä sen englanninkielisen nimen (The Council for Mutual Economic Assistance) mukaista lyhennettä Comecon.
| SEV | |
|---|---|
|
|
 |
|
| Perustettu | 1949 |
| Lakkautettu | 1991 |
| Päämaja |
 Moskova, Neuvostoliitto |
| Jäsenet | 11 jäsenvaltiota |
| Viralliset kielet | albania, bulgaria, espanja, mongolia, puola, romania, saksa, slovakki, tšekki, unkari, venäjä, vietnam |
YleistäMuokkaa
Euroopassa SEV:iin kuuluivat samat itäblokin maat, jotka olivat myös Varsovan liiton jäseniä. Muiden maanosien valtioista SEV:iin liittyivät myöhemmin Mongolia, Kuuba ja Vietnam.[2] Lisäksi Suomi, Irak, Meksiko, Nicaragua ja Mosambik tekivät SEV:n kanssa yhteistyötä. Suomen EEC-vapaakauppasopimus tasapainotettiin ulkopoliittisesti Kevsos-sopimuksella.
Alkujaan SEV oli lähinnä Neuvostoliiton vastaveto Marshall-avulle mutta sai pian käänteisiä piirteitä. Itäisen Keski-Euroopan kehittyneet teollisuusmaat, ennen muuta Tšekkoslovakia ja Saksan demokraattinen tasavalta, olivat taloudellisesti nettomaksajan roolissa,lähde? mutta myös ne nauttivat Neuvostoliiton maailmanmarkkinahinnat kolmanneksella tai puolella alittavista energianhinnoista.
Erityisen tärkeä SEV oli Kuuballe, joka onnistui sen kautta vuosikymmenien ajan korvaamaan Yhdysvaltain taloussaarrosta johtuvan länsimarkkinoiden puutteen. Neuvostoliitto korvasi Kuuballe sen markkinamahdollisuuksien puuttumisen ostamalla Kuubasta sokeria maailmanmarkkinahinnat ylittävään hintaan.
SEV:in organisaatio pyrki saavuttamaan kaikki päätökset yksimielisesti. Erillistä veto-oikeutta jäsenillä ei ollut, vaan erimielisyyden ilmetessä ne saattoivat jättäytyä pois projekteista, joihin eivät halunneet osallistua. Näin tehdyt päätökset tyydyttivät kaikkia, mutta eivät voineet sitouttaa haluttomia maita toimintaan. Tämä oli yksi SEV:n pääheikkouksista jäsenmaiden huomattavan erilaisten teollisten kehitysasteiden ohella. SEV:tä pidettiinkin lännessä yleisesti heikohkona talousliittona, eikä sen toimivuus ollut Euroopan talousyhteisön tasoa.
Liitto lakkautettiin sen jäsenmaiden enemmistön luovuttua sosialistisesta suunnitelmataloudesta kylmän sodan päättymisen myötä. Päätös SEV:in lakkauttamisesta tehtiin tammikuun alussa 1991[2] ja sen toiminta päättyi saman vuoden kesäkuun lopussa.
Jäsenvaltiot[2]Muokkaa
tammikuu 1949
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
helmikuu 1949
.svg){kind=small}
1950
1962
.svg){kind=small}
1972
1978
Entiset jäsenmaatMuokkaa
Albanian sosialistinen kansantasavaltaerosi 1987 (de facto jo Neuvostoliiton ja Albanian välirikon aikana 1961)
TarkkailijavaltiotMuokkaa
1950
Kiina (lopetti toiminnan vuodesta 1961 Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon takia)
1956
1973
1975
1976
1984
1986
.svg){kind=small}
1986
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
LiitännäisvaltiotMuokkaa
1964
.svg){kind=small}
LähteetMuokkaa
- Kanerva, Reino & Kivikari, Urpo: SEV markkina-alueena. Helsinki: Weilin & Göös, 1978. ISBN 951-35-1674-1.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ a b c d Comecon britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 9.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Smolansky, Oleg & Smolansky, Bettie: The USSR and Iraq: The Soviet Quest for Influence, s. 25. Durham: Duke University Press, 1991. ISBN 978-0-8223-1116-4. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa