Vapaa demokraattinen puolue
Vapaa demokraattinen puolue (saks. Freie Demokratische Partei, lyh. FDP) on keskusta-oikeistolainen klassista liberalismia edustava puolue Saksassa. FDP on ollut usein mukana joko kristillisdemokraattien tai sosiaalidemokraattien johtamissa hallituksissa. Puolue saavutti vuoden 2009 liittopäivävaaleissa historiansa parhaimman tuloksen, mutta kärsi heti seuraavissa, vuoden 2013 vaaleissa, historiansa pahimman vaalitappion menettämällä kokonaan edustuksensa liittopäivillä.[3]
| Vapaa demokraattinen puolue | |
|---|---|
| Freie Demokratische Partei | |
|
|
|
| Perustettu | 12. joulukuuta 1948 |
| Johto | Christian Lindner (pj.) |
| Ideologia | liberalismi[1] |
| Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto |
| Toimisto |
Thomas-Dehler-Haus Reinhardtstraße 14 10117 Berlin |
| Jäsenmäärä | n. 55 000 (2014) |
| Liittopäivät |
80 / 709 |
| Euroopan parlamentti[2] |
5 / 96 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Euroopan liberaalidemokraattinen puolue – Liberal International |
| Kotisivu |
www |
Vapaa demokraattinen puolue edustaa arvo- ja talousliberalismia. Historiallisesti puoluetta on pidetty enemmän keskustalaisena, mutta 1980-luvulta alkaen se on siirtynyt enemmän oikeistoon päin, ja nykyään FDP luetaan vahvasti oikeistolaiseksi puolueeksi. Historiallisesti FDP:tä on pidetty selkeästi Eurooppa-myönteisenä, mutta euroalueen velkakriisin myötä puolueessa nousi esiin myös lievää euroskeptistä suuntausta edustanut "kansallisliberaali" vähemmistö.[3]
Sisällysluettelo
VaalimenestysMuokkaa
FDP:n kannatus on valtakunnallisissa vaaleissa ollut 5,8 ja 12,8 prosentin välillä. Se on osallistunut apupuolueena kolmea lukuun ottamatta kaikkiin sodan jälkeisiin hallituksiin joko kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien kanssa ja ollut vuoden 1949 jälkeen hallituksen ulkopuolella vain kahdeksan vuotta.
FDP sai 6,2 prosenttia äänistä ja 43 paikkaa liittopäiville vuonna 1998. Guido Westerwelle nousi vuonna puolueen johtoon 2001 ja puolue sai 2002 7,4 prosenttia äänistä ja 2005 9,8 %, 61 paikkaa. Vuoden 2013 liittopäivävaaleissa puolueen kannatus kuitenkin laski 4,8 prosenttiin, eikä se viiden prosentin kannatusrajan vuoksi saanut edustusta liittopäiville.
Vuonna 2009 FDP sai kaikkien aikojen suurimman vaalivoittonsa (15 %) lupaamalla kevennetyn verojärjestelmän. Puoluejohtaja Guido Westerwelle ei saanut neuvoteltua verokevennyksiä hallitusohjelmaan, mistä alkoi puolueen kannatuksen lasku, joka johti FDP:n putoamiseen liittopäiviltä vuonna 2013 sekä sitä ennen useimmista osavaltioparlamenteista.[4]
VaalituloksetMuokkaa
PuheenjohtajatMuokkaa
| Puheenjohtaja | Kausi |
|---|---|
| Theodor Heuss | 1948–1949 |
| Franz Blücher | 1949–1954 |
| Thomas Dehler | 1954–1957 |
| Reinhold Maier | 1957–1960 |
| Erich Mende | 1960–1968 |
| Walter Scheel | 1968–1974 |
| Hans-Dietrich Genscher | 1974–1985 |
| Martin Bangemann | 1985–1988 |
| Otto Graf Lambsdorff | 1988–1993 |
| Klaus Kinkel | 1993–1995 |
| Wolfgang Gerhardt | 1995–2001 |
| Guido Westerwelle | 2001–2011 |
| Philipp Rösler | 2011–2013 |
| Christian Lindner | 2013– |
LähteetMuokkaa
- ↑ Germany Parties and Elections in Europe. 2013. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
- ↑ MEPs: Germany europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Terry, Chris: Free Democratic Party (FDP) 2.4.2014. The Democratic Society. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Saksan vihreät ja liberaalit etsivät syitä vaalitappioonsa, Katarina Baer, HS-analyysi 26.9.2013.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Puolueen verkkosivusto (saksaksi)