Korkein oikeus (Suomi)

Suomen korkein oikeusaste rikosasioissa
Tämä artikkeli käsittelee Suomen korkeinta oikeutta. Korkeimmasta oikeusasteesta yleensä on erillinen artikkeli. Lisää nimen merkityksiä löydät täsmennyssivulta.

Korkein oikeus (KKO[1]) (ruots. Högsta domstolen (HD)[2]) on toinen Suomen korkeimman oikeusasteen tuomioistuimista, jonka tärkein tehtävä on ennakkoratkaisujen eli prejudikaattien antaminen. Suomen perustuslain 99 §:n mukaan korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Hallintolainkäyttöasioissa ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus.

Korkeimman oikeuden logo

HistoriaMuokkaa

 
Korkeimman oikeuden rakennus Helsingin Pohjoisesplanadilla.

Ylin oikeusasteMuokkaa

Korkeimman oikeuden tuomiovallan historiallisena lähtökohtana on Ruotsin kuninkailla aikoinaan ollut oikeus purkaa tuomioita. Tämä oikeus säilyi kuninkaalla myös sen jälkeen kun valtakuntaan perustettiin Svean hovioikeus vuonna 1614.

Korkeimman oikeuden perusti kuningas Kustaa III vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjalla nimellä kuninkaan korkein oikeus. Nykyinen Ruotsin korkein oikeus on perua tästä. Venäjän valloitettua Suomen vuonna 1809 korkeinta tuomiovaltaa käyttäväksi tuomioistuimeksi säädettiin Suomen keisarillisen hallituskonseljin (vuodesta 1816 Suomen senaatti) oikeusosasto.

Suomen korkein oikeus perustettiin vuonna 1918, Suomen itsenäistyttyä. Samalla korkein oikeus irrotettiin valtioneuvostosta ja siitä tuli myös muodollisesti itsenäinen ja riippumaton tuomioistuin.

Korkein oikeus on koko toimintansa ajan joutunut tasapainoilemaan valitusten määrän kanssa. Juttujen liiallinen määrä on vaikeuttanut KKO:n mahdollisuutta toimia ennakkopäätösten antajana. Valitusmahdollisuuksia rajoitettiin jo Ruotsin vallan aikana, jolloin muutoksenhakuoikeus riita-asioissa edellytti korkean vetorahan maksamista.selvennä Itsenäisyyden aikana 1922 säädettiin riita-asioiden muutoksenhaulle markkamääräinen alaraja. Tätä rajaa korotettiin myöhemmin useaan otteeseen. Vastaavasti rikosasioissa muutosta ei saanut hakea lieviin rikoksiin.

Nykyisen kaltaiseksi puhtaasti ennakkotapauksia ratkaisevaksi tuomioistuimeksi KKO muuttui vuonna 1980.

ToimitilatMuokkaa

Korkein oikeus on toiminut Helsingissä Kauppatorin laidalla, Presidentinlinnan vieressä osoitteessa Pohjoisesplanadi 3 vuodesta 1934 lähtien. Alun perin toimitilat muodostuivat kahdesta erillisestä rakennuksesta, mutta Helenankatu 3:ssa sijaitseva rakennus ja Pohjoisesplanadin rakennus yhdistettiin toisiinsa vuonna 1986. Ennen oikeuslaitoksen käyttöön siirtymistä rakennuksia oli käytetty pitkään asuin- ja liiketiloina.[3]

Alun perin korkein oikeus jakoi toimitilat korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. Kaksi alinta kerrosta olivat korkeimman oikeuden käytössä, ja kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa toimi korkein hallinto-oikeus, mutta vähitellen rakennus kävi liian pieneksi molempien virastojen käyttöön. Vuonna 1984 korkein hallinto-oikeus muutti pois, jolloin toimitilat jäivät kokonaan korkeimman oikeuden käyttöön.[3]

Viimeisin peruskorjaus valmistui kesäkuussa 2009, jolloin uusittiin muun muassa rakennuksen ilmastointijärjestelmä ja rakennettiin uusi oikeussali kolmanteen kerrokseen. Työt tehtiin Museoviraston valvonnassa.[3]

Lyhenne KKOMuokkaa

Korkeimman oikeuden lyhenne KKO on muodostettu epätavallisesti. Yleensä isokirjainlyhenne muodostetaan kunkin sanan alkukirjaimista. Näin lyhenne voisi tarkoittaa kihlakunnanoikeutta, jollaisia Suomessa aiemmin toimi. Merkityksessä korkein oikeus lyhenne on huonosti avautuva. Selitys lyhenteelle löytyy historiasta. Vuonna 1915 Lakimies-lehdessä julkaistiin kirjoitus "Oikeuslähteiden ja lähdeteosten merkitsemisestä".[4] Siinä olevassa oikeuslähteiden lyhenneluettelossa KO merkitsi kihlakunnanoikeutta. Siihen aikaan korkeinta oikeutta ei vielä ollut perustettu, vaan ylin oikeusaste oli senaatin oikeusosasto (SOO). Korkein oikeus perustettiin 1918. Vuonna 1920 Lakimies-lehdessä julkaistiin laajennettu ja paikoin uudistettu versio kirjoituksesta. Artikkelissa "Oikeuslähteiden, lähdeteosten ja oikeustapausten merkitseminen"[5] KO tarkoitti edelleen kihlakunnanoikeutta ja vastaperustettu korkein oikeus lyhennettiin KKO. Koska lyhenteen KO merkitys oli vakiintunut ja levinnyt yleiseen käyttöön, jouduttiin korkeimmalle oikeudelle etsimään toinen lyhenne. Lyhenneluettelon täydennystyön suoritti kolmejäseninen komitea, jonka ehdotuksen Suomalainen Lakimiesten Yhdistys hyväksyi kokouksessaan 26. toukokuuta 1920.[6][7]

TehtävätMuokkaa

 
Korkeimman oikeuden täys­istunto­sali.

Korkeimman oikeuden tärkein tehtävä on ennakkopäätösten antaminen. Ennakkopäätöksillä eli prejudikaateilla ohjataan muuta lainkäyttöä. Ennakkopäätökset eivät muodollisesti sido alempia tuomioistuimia, mutta käytännössä niitä yleensä noudatetaan oikeuskäytännössä.

Korkeimpaan oikeuteen voi hakea muutosta pääsääntöisesti vain niissä tapauksissa joissa se myöntää valitusluvan alemman tuomioistuimen päätökseen. Valituslupaa voi hakea hovioikeuksien ratkaisuista, eräistä vakuutusoikeuden ratkaisuista sekä niistä käräjäoikeuksien ratkaisuista, jotka käräjäoikeus on tehnyt maaoikeutena toimiessaan. Jos hovioikeus on ratkaissut asian ensimmäisenä oikeusasteena, ei valituslupaa tarvita.

Valitusluvan myöntämisperusteita on kolme:[8]

  1. Ennakkopäätösperuste – lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi;
  2. Purkuperuste – valituslupaan on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava;
  3. Painava syy -peruste – valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun saadaan hakea muutoksenhakijan vastapuolen suostumuksella hovioikeuden asemesta korkeimmalta oikeudelta (ennakkopäätösvalitus), jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.[9]

Muita korkeimman oikeuden tehtäviä ovat

Juttujen määrä ja käsittelyajatMuokkaa

Vuonna 2020 korkeimpaan oikeuteen saapui 1 883 asiaa. Ylivoimaisesti suurimman osuuden muodostivat valituslupahakemukset, joita saapui 1 606 kappaletta eli yli 85 prosenttia kaikista saapuneista asioista. Valituslupia myönnettiin 133, eli vain 8,3 prosenttia kaikista valituslupaa hakeneista sai valitusluvan. Samana vuonna korkein oikeus ratkaisi 1 878 asiaa eli melkein saman verran kuin uusia juttuja tuli samaan aikaan vireille. Ratkaistuista jutuista ennakkopäätöksinä julkaistiin 101.[10]

Vuonna 2020 valituslupahakemuksista 36 prosenttia koski asioita, joissa hovioikeus ei ollut myöntänyt valittajalle jatkokäsittelylupaa. Kaikkien ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 5,3 kuukaudeksi. Hylättyjen valituslupahakemusten kohdalla käsittelyaika oli keskimäärin 3,8 kuukautta. Niissä asioissa, joissa valituslupa myönnettiin, käsittelyaika kokonaisuudessaan oli keskimäärin 17,5 kuukautta.[10]

OrganisaatioMuokkaa

Korkeimman oikeuden virastopäällikkönä toimii korkeimman oikeuden presidentti, jolla on apunaan kansliapäällikkö. Korkeimman oikeuden jäseniä kutsutaan oikeusneuvoksiksi, joita on oltava kerrallaan virassa vähintään 15. Muiden tuomareiden tapaan korkeimman oikeuden presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tuomarinvalintalautakunta ei osallistu näiden virkojen täyttämiseen. Jutut ratkaistaan oikeussihteereiksi tai esittelijäneuvoksiksi kutsuttujen esittelijöiden suorittaman valmistelun pohjalta.

1. syyskuuta 2019 alkaen korkeimman oikeuden presidentti on Tatu Leppänen. Hänen edeltäjiään ovat olleet Timo Esko, Pauliine Koskelo, Leif Sevón, Olavi Heinonen, Curt Olsson, Antti Hannikainen, Matti Piipponen, Toivo Tarjanne, Oskar Möller, Hjalmar Neovius, Frans Pehkonen, Julius Grotenfelt ja August Nybergh.

Korkein oikeus on toimivaltainen valitusluvan myöntämistä koskevassa asiassa kahden jäsenen kokoonpanossa. Jos valituslupa myönnetään, ratkaistaan varsinainen pääasia tavallisesti viiden jäsenen muodostamassa jaostossa. Periaatteellisesti tärkeässä asiassa kokoonpanoa voidaan vahventaa joko 11-jäseniseen jaostokäsittelyyn tai täysistuntoon, johon osallistuvat kaikki korkeimman oikeuden jäsenet.

Kun korkein oikeus käsittelee sotilasoikeudenkäyntiasiaa, läsnä on säännönmukaisen kokoonpanon lisäksi kaksi sotilasjäsentä, paitsi jos asia käsitellään jaostossa, jossa on vähemmän kuin viisi jäsentä (SOL 3 §). Sotilasjäsenen tulee olla vähintään everstin arvoinen upseeri (SOL 10 §) ja heidät määrää tehtäväänsä tasavallan presidentti kahden vuoden määräajaksi (SOL 11 §).[11] Toimikaudella 1.1.2020 – 31.12.2021 he ovat kenraaliluutnantti Kim Jäämeri ja kenraalimajuri Vesa Virtanen.[12] Heidän varajäseniään ovat prikaatikenraalit Jukka Jokinen ja Mika Kalliomaa.[13]

Korkeimman oikeuden jäsenetMuokkaa

Korkeimman oikeuden jäseniä ovat:[14]

Jäsen Virkakausi alkoi
Leppänen, TatuTatu Leppänen (presidentti) 1.9.2016 (1.9.2019)
Häyhä, JuhaJuha Häyhä 1.10.2001
Jokela, MarjutMarjut Jokela 1.1.2008
Sippo, JukkaJukka Sippo 1.1.2008
Koponen, PekkaPekka Koponen 1.9.2009
Kantor, AriAri Kantor 1.5.2010
Pynnä, TuulaTuula Pynnä (virkavapaalla) 1.8.2012
Littunen, JarmoJarmo Littunen 1.8.2012
Huovila, MikaMika Huovila 1.4.2013
Antila, TuomoTuomo Antila 1.9.2015
Hirvelä, PäiviPäivi Hirvelä 1.1.2016
Uusitalo, KirstiKirsti Uusitalo 1.1.2017
Engstrand, LenaLena Engstrand 1.1.2017
Ilveskero, MikaMika Ilveskero 1.9.2017
Mäkelä, JuhaJuha Mäkelä 1.1.2018
Välimaa, AskoAsko Välimaa (virkavapaalla) 1.4.2018
Tammi-Salminen, EvaEva Tammi-Salminen 1.8.2018
Tapani, JussiJussi Tapani 1.8.2018
Ojala, TimoTimo Ojala 1.9.2019
Guimaraes-Purokoski, AliceAlice Guimaraes-Purokoski (määräaikainen) 1.9.2019
Turpeinen, TuijaTuija Turpeinen (määräaikainen) 1.3.2021

Korkeimman oikeuden presidentitMuokkaa

Presidentti[15] Virkakausi
Nybergh, AugustAugust Nybergh 1.10.1918–5.12.1920
Grotenfelt, JuliusJulius Grotenfelt 11.12.1920–8.3.1929
Pehkonen, FransFrans Pehkonen 8.3.1929–10.3.1940
Neovius, HjalmarHjalmar Neovius 21.3.1940–5.12.1945
Möller, OskarOskar Möller 5.12.1945–18.9.1950
Tarjanne, ToivoToivo Tarjanne 30.9.1950–8.2.1963
Piipponen, MattiMatti Piipponen 8.2.1963–17.6.1964
Hannikainen, AnttiAntti Hannikainen 17.6.1964–11.10.1975
Olsson, CurtCurt Olsson 1.12.1975–30.9.1989
Heinonen, OlaviOlavi Heinonen 1.10.1989–31.12.2001
Sevón, LeifLeif Sevón 1.1.2002–31.12.2005
Koskelo, PauliinePauliine Koskelo 1.1.2006–31.12.2015
Esko, TimoTimo Esko 1.1.2016–31.8.2019
Leppänen, TatuTatu Leppänen 1.9.2019– virassa

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Kemppinen, Jukka: Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot: Korkein oikeus, laki ja yhteiskunta 1918–1990. VAPK-Kustannus, 1992. ISBN 951-37-0978-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.2.2019.
  2. Framsida - Korkein oikeus Korkein oikeus. Viitattu 16.8.2021. (ruotsiksi)
  3. a b c Toimitilat Korkein oikeus. Viitattu 16.8.2021.
  4. Lakimies 1915, s. 137–144. Artikkeli Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa.
  5. Lakimies 1920, s. 101–123. Artikkeli Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa.
  6. Lakimies 1920, s. 101. Artikkeli Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa.
  7. Mattila, Heikki E. S.: ”Suomalaisen oikeuskielen ominaispiirteet”, Oikeuskieli ja säädöstieto: Suomenkielinen lakikirja 250 vuotta, s. 206 (alaviite 83). Toimittaneet Heikki E. S. Mattila ym. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2010. ISBN 978-951-855-301-7.
  8. Oikeudenkäymiskaari 30 luku 3 § Finlex. Viitattu 16.8.2021.
  9. Oikeudenkäymiskaari 30 a luku 1 § Finlex. Viitattu 16.8.2021.
  10. a b Korkeimman oikeuden toiminta jatkui vuonna 2020 vakaana Korkein oikeus. Viitattu 16.8.2021.
  11. Sotilasoikeudenkäyntilaki (25.3.1983/326) Finlex. Viitattu 16.8.2021.
  12. Sotilasjäsenten määrääminen korkeimpaan oikeuteen toimikaudeksi 1.1.2020 – 31.12.2021 Valtioneuvosto. Viitattu 16.8.2021.
  13. Sotilasjäsenten varajäsenten määrääminen korkeimpaan oikeuteen 31.12.2021 päättyvän toimikauden loppuun Valtioneuvosto. Viitattu 16.8.2021.
  14. Ensimmäisellä sivulla on luettelo kaikista jäsenistä, sitten presidentti ja sitten muut jäsenet pisimmästä virkakaudesta alkaen:
  15. Korkeimman oikeuden presidentit 10.2.2016. Suomen korkein oikeus. Viitattu 15.4.2017.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Tulenheimo-Takki, Anja & Heinonen, Olavi (toim.): Korkein oikeus 75 vuotta. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1993. ISBN 951-640-687-4.
  • Pihlajamäki, Heikki (toim.): Lainkäyttöä läpi vuosisadan : näkökulmia korkeimman oikeuden historiaan 1918–2018. Helsinki: Edita Publishing, 2018. ISBN 978-951-37-7406-6.
  • Raulos, Kari & Välimäki, Pertti & Esko, Timo: Da mihi factum, dabo tibi ius. Korkein oikeus 1809–2009. Helsinki: WSOYpro, 2009. ISBN 978-951-0-35291-5.
  • Mali, Matti (toim.): Korkein oikeus 1809–1959 : tietoja hallituskonseljin ja senaatin oikeusosaston sekä Korkeimman oikeuden historiasta, toiminnasta ja virkakunnasta. Helsinki: Korkein oikeus, 1959.
  • Raulos, Kari & Välimäki, Pertti & Esko, Timo (toim.): Da mihi factum, dabo tibi ius : Korkein oikeus 1809–2009. Helsinki: WSOYpro, 2009. ISBN 978-951-0-35291-5.
  • Olsson, Curt (toim.): Korkein oikeus 60 vuotta. Helsinki: Korkein oikeus, 1979.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korkein oikeus (Suomi).