Kammion sairaala

Kammion sairaskoti vuonna 1962.

Kammion sairaala eli Doktorinna Lybecks privata sjukhem för sinnessjuka,lähde? myöhemmin Kammion sairaskoti, oli Helsingin Taka-Töölössä Töölönkadulla ja Ruusulankadulla[1], silloisen Läntisen Viertotien varrella[2] toiminut yksityinen mielisairaala. Sairaalan toiminta alkoi 1891, kun kirurgi F. E. Lybeckin leski Sofie Louise Lybeck siirsi perustamansa yksityisen sairaskodin Kammio-nimiseen huvilaan, jossa oli aiemmin toiminut olutpanimo. Kammio oli yksi Taka-Töölöön 1800-luvun alkupuolella perustetuista huvila-alueista.[3]

Sairaalan omisti vuodesta 1896 Lybeckien poika lääketieteen lisensiaatti Edvard Wilhelm Lybeck.[4] Vuosina 1904–1915 sairaalan ylilääkärinä ja omistajana toimi myös aktivistijohtajana tunnettu Valter Osvald Sivén. Sairaalaa käytettiin tällöin myös aktivistien toiminnan tukipisteenä, ja siellä piiloteltiin venäläisen virkavallan etsimiä aktivisteja.lähde? Sairaalan ylilääkäri Fritz Geitlin[5] osti sairaalan ja osti kaupungilta tonttialueen valtuuston 1919 tekemällä päätöksellä.[1] Geitlinin kuoleman jälkeen 1941 hänen seuraajansa oli C. A. Borgström[6].

Sairaalassa oli hoidettavana eri aikoina monia tunnettuja henkilöitä, kuten Larin-Kyösti, Uuno Kailas, Maria Åkerblom ja F. E. Sillanpää.lähde? 1920-luvulta alkaen sairaalassa hoidettiin narkomaanipotilaita. Näistä potilaista kaksi kolmasosaa oli ylemmän keskiluokan miehiä ammatiltaan yleensä apteekkareita, lääkäreitä tai muuta sairaalahenkilökuntaa ja lääkäreiden puolisoita. Narkomaanipotilaiden määrä väheni 1930-luvulla, kun kieltolaki kumottiin.[7]

Sairaalan alue käsitti nykyisen korttelin 478 pohjoisosan Sibeliuksenkadun, Töölönkadun, Runeberginkadun ja Ruusulankadun rajaamalla alueella. Sairaalaan kuului 1950-luvun lopulla seitsemän rakennusta, joista vanhin oli vuodelta 1870.[3] Sairaalan päärakennus oli osoitteessa Ruusulankatu 6–8.[8] Sibeliuksenkatu oli vuoteen 1966 saakka nimeltään Kammionkatu.[3]

Toisen maailmansodan jälkeen osa Kammion sairaalasta muutettiin neurologista hoitoa tarjonneeksi Verna-sairaalaksi.[3] Kammion sairaala jatkoi yksityisomistuksessa vuoteen 1952. Tuolloin se liitettiin Helsingin kaupungin omistamaan läheiseen Kivelän sairaalaan,[3] jossa siitä käytettiin nimeä Kammio-osasto.[9]. Kammion sairaskoti Oy lopetti toimintansa virallisesti 1. kesäkuuta 1952. Kiinteistöt siirtyivät Holvi oy:n omistukseen, mutta kaupunki jäi edelleen tiloihin vuokralle, koska potilaita oli niin paljon, etteivät he mahtuneet muualle.[10] Kammio-osasto lakkautettiin vanhojen puurakennusten palovaaran vuoksi 1960-luvun alussa,[3] ja rakennukset purettiin kesällä 1962.lähde? Alueella on nykyään asuinkerrostaloja ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveysasema. Kammion päärakennuksen paikalla Ruusulankatu 6:ssa on vuonna 1978 valmistunut Töölön palvelukeskus.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Helsingin kunnalliskertomus 1919 s. 16–18 pdf
  2. Tietosanakirja osa 3
  3. a b c d e f g Kaija Hackzell: ”Salaperäinen, vehmas Kammio”, s. 44–46 teoksessa Töölöntullin molemmin puolin: Helsingin vanhoja kortteleita 5 (Kaija Hackzell & Kirsti Toppari). Helsinki, Sanoma, 1997.
  4. Lybeck, 1. Sofia Loviisa L., Tietosanakirja, osa 5, palsta 1299, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
  5. Aikalaiskirja 1934
  6. U. G. Ahlströmin kirjoitus, Geitling, Fandlingar s. 53
  7. Helsingin kaupunginmuseon Kunnon kansalainen näyttelyn esite
  8. Kammion sairaskoti, Ruusulankatu 6-8. Helsinkikuvia.fi, Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 16.7.2020.
  9. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta 1953 s. 27
  10. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta 1952 s. 35

Aiheesta muuallaMuokkaa