Korkein hallinto-oikeus
Suomen korkein hallinto-oikeus (lyh. KHO;[1] ruots. Högsta förvaltningsdomstolen, lyh. HFD) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainkäytön oikeellisuuden valvojana. Tuomioistuin on perustettu vuonna 1918, ja se sijaitsee Helsingissä.
KHO:n tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin ole painottuneet ennakkopäätösten luomiseen vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Valituslupajärjestelmä on vähitellen kuitenkin laajentunut käsittämään lukuisia eri asiaryhmiä ja kattaa nykyisin yli puolet kaikista saapuvista asioista. Tämä on korostanut korkeimman hallinto-oikeuden tehtävää oikeus- ja hallintokäytön ohjauksessa.[2]
HenkilöstöMuokkaa
Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareina toimivat presidentti ja noin 20 oikeusneuvosta, joista osa on määräaikaisia.[3]
Tuomioistuimen presidenttinä on 1.9.2018 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Kari Kuusiniemi.[4]
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 juristia esittelijänä ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö.[3]
Asiat käsitellään kolmessa jaostossa.[5]
HistoriaaMuokkaa
Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttö- ja hallintoelimenä toimi senaatin talousosasto, joka käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.[6] Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918. Korkein hallinto-oikeus aloitti varsinaisen toimintansa 2.9.1918.[7] Alemmanasteinen hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.[6]
Vuoden 2016 loppuun saakka korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä, sen presidenttiä lukuun ottamatta, oli virkanimikkeenä hallintoneuvos. Nykyisin nimikkeenä on oikeusneuvos.lähde?
Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenetMuokkaa
PresidentitMuokkaa
| Presidentti[8] | Virkakausi |
|---|---|
| K. J. Ståhlberg | 1918–1919 |
| Hugo Rautapää | 1919–1922 |
| Karl Söderholm | 1923–1929 |
| Urho Castrén | 1929–1956 |
| E. J. Ahla | 1957–1958 |
| Reino Kuuskoski | 1958–1965 |
| Aarne Nuorvala | 1965–1982 |
| Antti Suviranta | 1982–1993 |
| Pekka Hallberg | 1993–2012 |
| Pekka Vihervuori | 2012–2018 |
| Kari Kuusiniemi | 2018– |
TuomaritMuokkaa
(Suluissa virassa aloittamisvuosi)
- Presidentti
- Kari Kuusiniemi (2018)
- Oikeusneuvokset
- Irma Telivuo (2004)
- Anne E. Niemi (2006)
- Riitta Mutikainen (2009)
- Hannele Ranta-Lassila (2009)
- Eija Siitari (2010)
- Mika Seppälä (2012)[9]
- Outi Suviranta (2012)[9]
- Mikko Pikkujämsä (2015)
- Janne Aer (2016)
- Vesa-Pekka Nuotio (2016)
- Petri Helander (2017)
- Kari Tornikoski (2017)
- Tuomas Kuokkanen (2017)
- Taina Pyysaari (2017)
- Anne Nenonen (2018)
- Jaakko Autio (2020)
- Monica Gullans (2020)
- Joni Heliskoski (2020)
- Tero Leskinen (2021)
- Juha Lavapuro (2021)
- Toni Kaarresalo (2022)
- Robert Utter (2022)
Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia oikeusneuvoksia.[10]
AsiantuntijajäsenetMuokkaa
Oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden lisäksi kaksi sivutoimista asiantuntijajäsentä vesi- ja ympäristönsuojelulakia, patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa.
Vuonna 2022 ympäristöasiantuntijaneuvoksia oli seitsemän ja yli-insinöörineuvoksia neljä.
LähteetMuokkaa
- ↑ Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.10.2016.
- ↑ Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809–2009: Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsinki 2009.
- ↑ a b Henkilöstö Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 11.1.2017.
- ↑ Kari Kuusiniemestä tulee korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
- ↑ Käsiteltävät asiat/Jaostot KHO. Arkistoitu 3.10.2016. Viitattu 1.10.2016.
- ↑ a b Mäenpää, Olli: Hallintoprosessioikeus, s. 45–46. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
- ↑ Laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta Finlex. 22.07.1918. Viitattu 1.9.2013.
- ↑ Korkeimman hallinto-oikeuden presidentit Korkeimman hallinto-oikeuden historiaa. Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 21.7.2014.
- ↑ a b KHO:een uusia tuomareita 24.8.2012. Asianajajaliitto. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 1.10.2016.
- ↑ KHO:n jäsenet
KirjallisuuttaMuokkaa
- Aalto, Esa ym. (toim.): Korkein hallinto-oikeus 90 vuotta — Högsta förvaltningsdomstolen 90 år. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 2008. ISBN 978-951-53-3079-6.
- Kari, Markus – Kekkonen, Jukka – Jokisipilä, Markku: Oikeusvaltion rakentaja: Korkein hallinto-oikeus 100 vuotta. Helsinki: Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7428-8.
- Klinge, Matti: Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809–2009: Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 2009. ISBN 978-951-53-3214-1.
- Suviranta, Antti: Korkein hallinto-oikeus 1918–1993 — Högsta förvaltningsdomstolen 1918-1993. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 1993. ISBN 951-47-7973-8.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korkein hallinto-oikeus Wikimedia Commonsissa
- Korkein hallinto-oikeus.
- Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Finlex.
- Suomen tuomioistuinten riippumattomuus ei välttämättä kestäisi epädemokraattisesti toimivaa hallitusta Helsingin Sanomat 6.4.2021.
- Högsta förvaltningsdomstolen hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)