Vilho Itkonen
Vilho (Ville Eliaanpoika) Itkonen (8. maaliskuuta 1872 Heinävesi – 5. elokuuta 1918 Tampereen vankileiri)[1] oli suomalainen työmies, sosialistinen agitaattori, arkkiveisujen tekijä, kansanperinteen kerääjä ja teosofiaan ajattelunsa perustanut itseoppinut filosofi.[2]
Itkosen kirjoituksia julkaistiin muun muassa Työmies-lehdessä, Sorretun Voima-lehdessä ja teosofien Elämä-lehdessä. Hän julkaisi myös nimimerkillä Mooses omia kirjoittamiaan arkkiveisuja. Itkonen kierteli eri puolilla Suomea työmiehenä ja hän toimi myös sosialistien agitaattorina kuuluen lähinnä Matti Kurikan kannattajiin.[2]
Vuonna 1914 painoasiamies Sjöström haastoi "Mooses"-nimimerkkiä käyttäneen Itkosen käräjille kunnianloukkauksesta ja siveyttä loukanneiden lauseiden käytöstä hänen Ylöjärven kirkkoherrasta tekemänsä arkkiveisun vuoksi. Vuonna 1910 ilmestyneestä sanomalehtijutusta "Onko sielunhoito Ylöjärvellä oikeissa käsissä?" alkunsa saanut arkkiveisu takavarikoitiin kirjapainosta. Elokuussa 1914 Itkonen tuomittiin sakkoihin ja takavarikoidut arkkiviisut määrättiin tuhottaviksi. Itkonen teki myös muita pappeja ja poliiseja pilkanneita arkkiveisuja, jotka eivät kuitenkaan johtaneet oikeustoimiin. [3]
Itkosen ajattelun mukaan suomalainen kansanusko ja -perinne olivat suoraa jatkoa suuremmalle henkiselle ilmiölle jonka rakentui Itkosen mukaan ”intialais-hindulais-nasaretilais-spiritistis-tiedolliselle” pohjalle. Tähän liikkeeseen kuuluivat Raamatun Vanhan ja Uuden testamentin henkilöt, Buddha ja Itkosen mukaan essealaiseen salaseuraan kuulunut Jeesus. Itkonen lähetti näitä kysymyksiä käsitelleitä kirjoituksiaan, omia runojaan sekä keräämänsä perinneaineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Itkonen keräsi 1907 Saarijärven seudulta taikoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina ja kaikkiaan hän keräsi kansanperinnettä parinkymmenen vuoden ajan 1890-luvulta alkaen.[2][4]
Tampereella asunut Itkonen joutui vangituksi Suomen sisällissodan aikana ja hän kuoli influenssaan Tampereen vankileirillä elokuun alussa 1918.[1]
Teoksia muokkaa
- Itkonen, Vilho: Balkanin sotalaulu eli Uusi Sibyllan ennustus sotien ja metelien kautta saavutetusta ikuisesta ihmiskunnan rauhasta. Tampere: Kirjapaino Sanoma Oy, 1912.
- Arkkiveisu Pirkkalan kirkkoherrasta Ebelingistä sekä muista papeista yleensä.
- Tuulimyllärit eli Aliluutnantti Blåfieldt’in ja Vilho Pekosen poliisimestaritoiminta. 1912
- Hyvästijättölaulu Omistettu mestaripoliisi R. Blåfieldille ja sihteeri H. Gahmbergille. 1913
- Korkea Veisu Ylöjärven ihmeistä, joissa on pääosassa näytellyt haudantakainen henki ja Ylöjärven nykyinen kirkkoherra Frans Edvard Salokas. 1914
- Itkonen, Vilho: Uusi korkea veisu. Tampere: Kirjapaino Sanoma Oy, 1914.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Itkonen, Ville Eliaanp. Suomen sotasurmat 1914–1922. Arkistoitu 20.1.2008. Viitattu 12.3.2020.
- ↑ a b c Mikkola, Kati: Aineksista aiheiksi: Puolesta hengen ja heimon vai maan? Hiidenkivi – Suomalainen kulttuurilehti. 1/2012. Arkistoitu 11.1.2015. Viitattu 12.3.2020.
- ↑ a b Anna Kuismin : Arkkiveisunikkarit käräjillä, Oikeudellinen tieto ja taito Suomessa n. 1750-1920: Tapaustutkimus kansan oikeudellisesta osaamisesta esimodernissa Euroopassa 29.3.2020
- ↑ Mikkola, Kati: Työmies Itkosen strategia Suomalaisen Kirjallisuuden Seura – Vähäisiä lisiä – Kirjoituksia kulttuurista, tutkimuksesta ja kulttuuriperinnöstä. 30.4.2013. Viitattu 12.3.2020.
- ↑ Itkonen, Vilho: Arkkiveisut 2014 (s. 11, rivit 268 & 269) Jyväskylän yliopiston kirjaston arkkiveisukokoelma. Arkistoitu 3.1.2015. Viitattu 12.3.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Väisänen, Virpi (haastattelija): Itseoppineet kirjoittajat : Oikeus minullakin on – työmiehen kirjoituksia areena.yle.fi. 26.6.2017. Viitattu 12.3.2020. Haastateltavina tohtori Kati Mikkola Suomalaisen kirjallisuuden seurasta ja tohtori Antti Kujala.