Avaa päävalikko

Vilho (Ville Eliaanpoika) Itkonen (8. maaliskuuta 1872 Heinävesi5. elokuuta 1918 Tampereen vankileiri) oli suomalainen työmies, sosialistinen agitaattori, arkkiveisujen tekijä, kansanperinteen kerääjä ja teosofiaan ajattelunsa perustanut itseoppinut filosofi.

Itkosen kirjoituksia julkaistiin muun muassa Työmies-lehdessä, Sorretun Voima-lehdessä ja teosofien Elämä-lehdessä. Hän julkaisi myös nimimerkillä Mooses omia kirjoittamiaan arkkiveisuja. Itkonen kierteli eri puolilla Suomea työmiehenä ja hän toimi myös sosialistien agitaattorina kuuluen lähinnä Matti Kurikan kannattajiin.

Itkosen ajattelun mukaan suomalainen kansanusko ja -perinne olivat suoraa jatkoa suuremmalle henkiselle ilmiölle jonka rakentui Itkosen mukaan "intialais-hindulais-nasaretilais-spiritistis-tiedolliselle" pohjalle. Tähän liikkeeseen kuuluivat Raamatun Vanhan ja Uuden testamentin henkilöt, Buddha ja Itkosen mukaan essealaiseen salaseuraan kuulunut Jeesus. Itkonen lähetti näitä kysymyksiä käsitelleitä kirjoituksiaan, omia runojaan sekä keräämänsä perinneaineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Itkonen keräsi 1907 Saarijärven seudulta taikoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina ja kaikkiaan hän keräsi kansanperinnettä parinkymmenen vuoden ajan 1890-luvulta alkaen.[1][2]

Tampereella asunut Itkonen joutui vangituksi Suomen sisällissodan aikana ja hän kuoli influenssaan Tampereen vankileirillä elokuun alussa 1918.[3]

TeoksiaMuokkaa

  • Balkanin sotalaulu eli Uusi Sibyllan ennustus sotien ja metelien kautta saavutetusta ikuisesta ihmiskunnan rauhasta. Tampere 1912
  • Uusi korkea veisu. Tampere 1914 [4]

LähteetMuokkaa