Johan Wilhelm Runeberg

suomalainen poliitikko
J. W. Runeberg, Albert Edelfeltin maalaama muotokuva vuodelta 1902.

Johan Wilhelm (J. W.) Runeberg (8. helmikuuta 1843 Porvoo3. tammikuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen lääketieteen professori, valtioneuvos ja RKP:n kansanedustaja ensimmäisessä eduskunnassa.

J. W. Runeberg

Sisällysluettelo

HenkilöhistoriaMuokkaa

Runebergin vanhemmat olivat professori, runoilija Johan Ludvig Runeberg ja Fredrika Charlotta Tengström. Runeberg oli naimisissa vuodesta 1872 lähtien vaasalaisen kauppaneuvos August Aleksander Levónin tyttären Edith Alexandra Levónin (1853–1927) kanssa. Heillä oli kuusi lasta, joista Birger Runeberg (1875–1938) toimi myöhemmin Helsingin yliopiston kirurgian dosenttina ja professorina. Lars Runeberg (s. 1881) oli puolestaan metsänhoitaja.[1] Hän pääsi ylioppilaaksi Porvoon lukiosta 1860 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1863 ja maisteriksi 1864. Runeberg suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon 1866, lisensiaatin tutkinnon 1870 ja hänestä tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori 1871.

AmmattiuraMuokkaa

Runeberg toimi aluksi lääkärinä Vaasassa, Porvoossa ja Helsingissä. Hän oli Helsingin yleisen sairaalan assistentti 1873–1874 ja Suomen Lääkäriseuran sihteeri 1873–1875. Vuosina 1877–1907 Runeberg toimi Helsingin yliopiston sisätautiopin professorina ja oli lisäksi Henkivakuutusyhtiö Kalevan ylilääkäri 1881–1914. Runeberg toimi myös Suomen Lääkäriseuran ja Suomen Tiedeseuran puheenjohtajana. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1907.[2]

Toiminta poliitikkonaMuokkaa

Runeberg osallistui säätyvaltiopäiville pappissäädyn jäsenenä vuosina 1882, 1885, 1894 ja 1897–1906. Hän oli kansanedustajana 1907–1908 edustaen Vaasan läänin pohjoista vaalipiiriä. Runeberg oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosien 1878–1903 välillä ja valtuuston puheenjohtajana 1888–1891.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ”Runeberg, Lars”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 404. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
  2. 1907-05-06 Suomalainen Wirallinen Lehti no 102, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.8.2017.