Maria Fjodorovna

Venäjän keisarinna
Tämä artikkeli kertoo Venäjän keisarin Aleksanteri III:n puolisosta. Myös keisari Paavali I:n puoliso oli nimeltään Maria Fjodorovna.

Maria Fjodorovna, syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar (Marie Sophie Frederikke Dagmar), (ven. Мария Фёдоровна); (26. marraskuuta 1847 Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta13. lokakuuta 1928 Klampenborg, Tanskan kuningaskunta) oli keisari Aleksanteri III:n puoliso ja Suomen suuriruhtinatar, sittemmin leskikeisarinna ja Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n äiti. Prinsessa Dagmar (Marie Sophie Frederikke Dagmar), oli Tanskan kuningas Kristian IX:n neljänneksi vanhin lapsi, ja tällä nimellä hänet yleensä tunnetaan Suomessa ja Tanskassa. Prinsessa Dagmarin sisar Alexandra oli Britannian kuninkaan Edvard VII:n puoliso ja tulevan kuninkaan Yrjö V:n äiti.

Maria Fjodorovna
Venäjän keisarinna
Valtakausi 13. maaliskuuta 18811. marraskuuta 1894
Kruunajaiset 27. toukokuuta 1883
Syntynyt 26. marraskuuta 1847
Kööpenhamina, Tanska
Kuollut 13. lokakuuta 1928 (80 vuotta)
Klampenborg, Tanska
Hautapaikka Pietari-Paavalin katedraali, Pietari[1]
Puoliso Aleksanteri III
Lapset Nikolai
Aleksanteri
Georgi
Ksenia
Mikael
Olga
Suku Glücksburg
Romanov (avioliiton kautta)
Isä Kristian IX
Äiti Louise
Uskonto ortodoksisuus, aiemmin luterilaisuus
Tanskan prinsessa Dagmar vuonna 1864 (väritetty valokuva)
Suuriruhtinas Aleksandr Aleksandrovitš Romanovin ja suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan häät Talvipalatsissa vuonna 1866

Ennen avioliittoaan suuriruhtinas Aleksandr Aleksandrovitšin kanssa prinsessa Dagmar oli ensin kihlautunut tämän vanhemman veljen, silloisen Venäjän kruununperillisen tsarevitš Nikolai Aleksandrovitšin kanssa.[2] Nikolai kuitenkin kuoli tuberkuloosiin vuonna 1865[3] ja viimeisenä toiveenaan hän pyysi kihlattuaan Dagmaria naimaan veljensä, seuraavan kruununperillisen Aleksandrin.

Avioliittoa varten Dagmar kääntyi luterilaisuudesta ortodoksisuuteen ja otti nimen Maria Fjodorovna (suomeksi käytetty myös nimeä Maria Feodorova). Häät pidettiin Pietarin Talvipalatsissa marraskuussa 1866 ja avioliitosta tuli onnellinen.

 
Maria Fjodorovna (vas. ylh.) ja Aleksanteri III perheineen.

Suuriruhtinaspari sai kuusi lasta:

Suuriruhtinaana ollessaan Aleksandr Aleksandrovitš käytti suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan kanssa Aleksanterin palatsia asuinpaikkanaan. Heidän asuinhuoneistonsa sijaitsivat palatsin oikeassa siivessä, jossa heidän esikoisensa Nikolai syntyi vuonna 1868.

Hatsinan palatsi luovutettiin vuonna 1881 Aleksanteri III:lle, jolle kerrottiin, että hänen ja hänen perheensä olisi turvallisempi elää tässä palatsissa, toisin kuin Talvipalatsissa Pietarissa, ja Hatsina tuli tunnetuksi "Itsevaltiuuden linnoituksena" keisarin taantumuksellisen politiikan vuoksi. Aleksanteri III asui suurimman osan ajastaan Hatsinan palatsin keskiosan ylimmän kerroksen yksityisasunnossa, jossa hän allekirjoitti säädöksiä, piti diplomaattien vastaanottoja, palatsissa järjestettiin teatteriesityksiä, naamiaisia ​​ja pukujuhlia sekä tapahtumia ja muuta viihdytystä. Kesäisin perhe asui Aleksanterin palatsissa, Livadijan palatsissa Krimillä tai matkusteli laivalla Suomessa, jonne heille rakennettiin Langinkoskelle oma kalastushuvila.

Kruununperillis- ja hallitsija-aikanaan Aleksanteri III perheineen oleskeli usein kesäisin Langinkosken kalastajamajalla Kymijoen suulla, josta sanotaan että se oli tanskalaisesta vaatimattomuudesta pitävän keisarinna Marian suosima paikka, jossa paikallinen väestö oli hengeltään skandinaavista.

Aleksanteri III ja Maria Fjodorovna vierailivat 1885 Suomessa, jolloin Suomen naiset lahjoittivat keisarinnalle käynnin muistoksi veneen kun keisarinna palasi huvimatkalta laivalla Lauritsalaan. Veneen soutajina oli kahdeksan nuorta naista, jotka edustivat Suomen eri maakuntia ja peränpitäjänä oli Kuopion pataljoonan komentajan puoliso rouva Emilie de Pont puettuna Jääsken kansallispukuun. Keuruulaista mallia olleen kultakoristeisen veneen oli rakentanut laivanrakentaja F. Fredriksson.[4]

Aleksanteri III:sta tuli Venäjän keisari isänsä Aleksanteri II:n salamurhan jälkeen vuonna 1881. Aleksanteri III kuoli vuonna 1894, jolloin valtaistuimelle astui Aleksanterin ja Maria Fjodorovnan vanhin poika Nikolai II. Leskikeisarinna oli tärkeänä neuvonantajana monissa poikansa päätöksissä.

Maria Fjodorovna oli tunnettu Suomen ystävä. Ensimmäisellä venäläistämiskaudella hän yritti saada poikaansa Nikolaita lopettamaan venäläistämistoimet Suomessa ja kutsumaan epäsuositun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin takaisin Pietariin. Keisarinna osoitti vieroksuntaansa Venäjän toimia Suomea vastaan myöhemminkin, hänen matkatessaan junalla Suomen kautta takaisin Venäjälle hän antoi soittokunnan soittaa Porilaisten marssin ja Maamme-laulun, joiden esittämisen sen aikainen kenraalikuvernööri Franz A. Seyn oli kieltänyt.

Vallankumouksen jälkeen

muokkaa
 
Keisarinna Maria ja suurherttua Nikolai HMS Marlborough -laivalla jättäen Venäjän, Jaltan kaupunki näkyy taustalla

Kun Venäjän vallankumous alkoi vuonna 1917, Maria Fjodorovna pysyi Venäjällä ja lähti maasta vasta vuonna 1919 sisarensa Britannian leskikuningatar Alexandran taivutteluiden jälkeen. Hän pakeni Krimin kautta brittiläisellä sotalaivalla HMS Marlborough'lla, jonka Britannian kuningas Yrjö V oli lähettänyt noutamaan tätiään; matka suuntautui Maltan kautta Lontooseen.

Lontoosta Maria Fjodorovna muutti kuitenkin pian takaisin Tanskaan, jossa hän asettui Kööpenhaminan pohjoispuolelle Klampenborgssa suvun entiseen kesähuvilaan Hvidøreen. Hän asui Tanskassa kuolemaansa vuoteen 1928 asti.

Uudelleenhautaus

muokkaa

Vuonna 2005 Tanskan ja Venäjän hallitukset sopivat, että Maria Fjodorovnan ruumis siirretään Tanskan Roskilden tuomiokirkosta Pietariin, jossa hänet haudataan uudelleen Pietari-Paavalin linnoitukseen miehensä Aleksanteri III:n viereen.

26. syyskuuta 2006 Maria Fjodorovnan sarkofagi saapui Kronstadtin laivastoasemalle Tanskan laivaston aluksella, päivälleen 140 vuotta siitä, kun Maria itse saapui Kronstadtiin. Matkalla Tammisaaren saariston Jussarön edustalla 25. syyskuuta 2006 klo 12 miinalaiva Pohjanmaa tervehti ohi purjehtivaa entistä keisarinnaa.

Maria Fjodorovna Helsingin nimistössä

muokkaa

Helsingin Etu-Töölössä sijaitseva Dagmarinkatu ja Helsingissä aiemmin toiminut Marian sairaala on nimetty suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan mukaan.[5]

Kunnianosoituksia

muokkaa

Maria Fjodorovnan maalauksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Leskikeisarinnan toiset hautajaiset Suomen kuvalehti. Viitattu 11.5.2022.
  2. Berl.Tid 29.9.1864 förlofningen. Finlands Allmänna Tidning, 06.10.1864, nro 232, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.07.2015.
  3. Nikolai Aleksandrovitsh. Hufvudstadsbladet, 25.04.1865, nro 94, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.07.2015.
  4. Keisarinnan vene, Suomen Kuvalehti, 27.10.1928, nro 44, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. Elina Lappalainen: Helsingin historialliseen sairaalaan on suunnitteilla valtava startup-keskus – "Katto on korkealla, koska aikoinaan uskottiin bakteerien asuvan katon rajassa", Talouselämä. Viitattu 4. syyskuuta 2021.
  6. Императрица Мария Федоровна с орденом Св. Андрея medalirus.ru. Viitattu 17.4.2023.
  7. Paulo Estrela, Jose Vicente de Bragança: TROCA DE CONDECORAÇÕES ENTRE OS REIS DE PORTUGAL E OS IMPERADORES DA RÚSSIA. Pro Phalaris, Academia Falerística de Portugal, 1.1.2017. Artikkelin verkkoversio. (portugaliksi)
  8. Soberanas y princesas condecoradas con la Gran Cruz de San Carlos el 10 de Abril de 1865 Diario del Imperio. 1865. Viitattu 17.4.2023. (espanjaksi)
  9. Luisen-orden (s. 1128) Königlich Preussische Ordensliste. 1886. Viitattu 17.4.2023. (saksaksi)
  10. Guía oficial de España (s. 239) Hemeroteca Digital. Biblioteca Nacional de España. 1928. Viitattu 17.4.2023. (espanjaksi)
  11. 明治時代の勲章外交儀礼 (s. 157) 治聖徳記念学会紀要. 2017. Viitattu 17.4.2023. (japaniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  Edeltäjä:
Maria Aleksandrovna
Venäjän keisarikunnan hallitsijan puoliso
1881–1894
Seuraaja:
Aleksandra Fjodorovna