Vladimir Suuri

Vladimir Suuri, kastettuna Vasili (ven. Влади́мир I Святосла́вич, Vladimir I Svjatoslavitš; ukr. Володи́мир I Святосла́вич, Volodymyr I Svjatoslavytš) (muinaisslaaviksi: Володи́мѣръ Свѧтосла́вичь) ; (n. 956 Kiova – 15. heinäkuuta 1015 Berestovo, lähellä Kiovaa) oli Kiovan Rusin ruhtinas vuosina 980–1015.

Vladimir I Kiovan ruhtinas kuvattuna Venäjän tsaareista kertovassa teoksessa Tsarski tituljarnik 1672

Vladimir oli ensimmäinen Kiovan ruhtinas, joka otti kristillisen kasteen vuonna 988 ja sen vuoksi hänet tunnetaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa pyhänä eli pyhimyksenä nimellä Pyhä Vladimir Kiovalainen. Hän on saanut myös tittelin "apostolienvertainen". Hänen muistopäivänsä on 15. heinäkuuta.

Suku ja kasvatus

Vladimir oli Kiovan ruhtinas Svjatoslavin ja tämän jalkavaimon Malušan nuorin poika. Vladimirin tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa, mutta hänen isänsä syntyi vuonna 942 ja tämän vanhin poika Vyšeslav syntyi noin vuonna 977, jonka mukaan historioitsijat olettivat Vladimirin syntyneen noin vuonna 960. Äidin kohtalosta ei ole tarkempia tietoja, mutta Vladimir kasvoi Kiovassa isoäitinsä leskiruhtinatar Olgan hoivissa. Vladimirin kasvattamiseen osallistui myös hänen enonsa Dobrynja, koska oli tapana antaa hallitsijan poika družinan vanhimman kasvatettavaksi.

Hänen vanhempia veljiään olivat Kiovan suuriruhtinas Jaropolk I Svjatoslavitš (k. 978) ja drevljanien ruhtinas Oleg Svjatoslavitš (k. 977).

Tie valtaan

Rusin valtakunta Vladimir Suuren aikana (vaaleanvihreä alue).

Nestorin kronikan mukaan Vladimir oli perheen kolmanneksi vanhin poika Jaropolkin ja Olegin jälkeen. Svjatoslav oli kyllästynyt hallitsemaan Kiovassa ja halusi muuttaa Perejaslaviin, joka oli keskellä hänen valtakuntaansa. Svjatoslav asetti vuonna 970 Jaropolkin Kiovan hallitsijaksi ja Olegin drevljaanien maan ruhtinaaksi, joka muutti sen keskukseen Ovrutšiin. Novgorodilaiset halusivat myös itselleen ruhtinaan. Vladimirin eno Dobrynja ehdotti heille Vladimiria, joka suostui. Vladimir lähti Dobrynjan kanssa Novgorodiin. Suuriruhtinas Svjatoslav lähti Perejaslavetsiin. Vladimir hallitsi ensin ruhtinaana isänsä kuoltua vuonna 972 Novgorodissa.

Skandinaavien saagat kertoivat, että Norjan tuleva kuningas Olav Tryggvason vietti lapsuutensa Novgorodissa. Olavin äiti Astrid oli paennut miehensä murhan jälkeen Novgorodiin kuningas Vladimirin luo. Hänen palveluksessaan oli jo Astridin veli Sigurd. Matkallaan Novgorodiin heidät kaapattiin Viroon. Sigurd oli keräämässä veroja Vladimirille ja tapasi sattumalta Olavin, jonka Sigurd osti vapaaksi orjuudesta. Olav kasvoi Vladimirin hovissa ja hän pääsi myös soturiksi družinaan, jossa hän nautti suurta kunnioitusta.

Kiovan ruhtinaskunta

Vladimir I taistelee petsneggeja vastaan, Radziwillin kronikka 1400-luku

Ruhtinas Svjatoslav kuoli vuonna 972, minkä jälkeen Kiovan hallitsija oli ruhtinas Jaropolk. Jaropolk hyökkäsi veljensä Olegin kimppuun vuonna 977. Taistelussa Oleg sai surmansa, jolloin Jaropolk sai myös drevljaanien maan haltuunsa. Vladimir säikähti tapahtunutta ja pakeni Novgorodista Norjaan kuningas Haakonin luo turvaan. Niin Jaropolkista tuli koko valtakunnan hallitsija ja hän nimitti sijaishallitsijan Novgorodiin.

Vladimir Suuren aikana lyöty hopearaha, kääntöpuolella (oik.) on Kristuksen kuva bysanttilaisen perinteen mukaisesti

Kronikan mukaan Vladimir palasi kolmen vuoden maanpakolaisuuden jälkeen takaisin Novgorodiin vuonna 980 mukanaan tuomien varjagisoturien kanssa ja otti Novgorodin uudelleen haltuunsa. Vuoteen 980 mennessä Vladimir oli lujittanut Kiovan valtakunnan alueen Ukrainasta aina Itämerelle asti ja vahvistanut rajoja bulgarialaisten, balttilaisten ja itäisten paimentolaisheimojen hyökkäyksiä vastaan.

Vladimir halusi mennä naimisiin Polotskin ruhtinaan Rogvolodin tyttären Rognedin kanssa. Rogned vastasi: "En halua vetää saappaita orjan pojan jalasta, haluan mennä Jaropolkille." Tästä suuttuneena Vladimir kokosi varjageista, slaaveista, tšuudeista ja krivitšeistä suuren sotajoukon ja lähti sotaretkelle Rogvolodia vastaan. He hyökkäsivät Polotskiin, tappoivat Rogvolodin ja Vladimir otti hänen tyttärensä Rognedin vaimokseen pakolla. Sen jälkeen Vladimirin sotajoukot hyökkäsivät Jaropolkin kimppuun Kiovassa. Viekkaudella Jaropolk saatiin tulemaan Vladimirin luo. Siellä kaksi varjagia surmasi miekoillaan Jaropolkin. Vladimir otti itselleen Jaropolkin kreikkalaisen vaimon, joka oli raskaana ja synnytti Svjatopolkin. Vladimir ei solminut avioliittoa tämän äidin kanssa.

Vladimir Suuren aikana lyöty raha, jossa näkyy hänen henkilökohtainen sukutunnuksensa

Vladimirin varjagisoturit halusivat itselleen hyvän palkkion autettuaan hänet valtaistuimelle, mutta Vladimir ei maksanut heille mitään, vaan valitsi heidän joukostaan viisaimmat ja urheimmat soturit. Loput varjagisoturit saivat häneltä luvan lähteä Konstantinopoliin.

Vladimir pystytti Perunin ja muiden epäjumalien kuvia linnansa takaiselle kukkulalle Kiovaan. Vladimir asetti enonsa Dobrynjan Novgorodin hallitsijaksi.

Vaikka kristinusko Kiovassa oli olemassa jo ennen Vladimirin aikaa, hän oli pysynyt pakanana, kerännyt itselleen noin seitsemän vaimoa, perustanut temppeleitä ja kuulemma osallistunut epäjumalanpalvelukseen, johon liittyi ihmisuhreja.

Kristilliset tavoitteet

Ruhtinas Vladimir keskustelee kreikkalaisen filosofin kanssa kristinuskosta. Radzivillin kronikka, s. 49

Vladimir liitti Kiovan valtakunnan lopullisesti Bysantin ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin, jota kohti se oli asteittain, mutta vääjäämättä koko ajan ajautunut. Vuosina 987−988 Bysantin keisari Basileios II oli vaikeuksissa, kun ylimyssuvut kapinoivat häntä vastaan.

Samanaikaisesti Bysantin kapinoiden kanssa Krimillä käytiin vuonna 988 sota rusien ja bysanttilaisten välillä. Vladimir Suuren joukot piirittivät Khersonin eli Khersonesoksen kaupunkia ja saivat sen antautumaan. Vladimir lähetti Basileiokselle viestin, jossa hän ilmoitti vallanneensa kaupungin. Hän uhkasi myös vallata pääkaupunki Konstantinopolin, ellei Basileios antaisi Vladimirille sisartaan prinsessa Anna Porfyrogenitaa vaimoksi. Basileios ei halunnut antaa sisartaan pakanalle. Anna kieltäytyi aluksi avioliitosta pakanallisen Vladimir Suuren kanssa, koska sellaista avioliittoa ei voisi mainita keisarillisissa annaaleissa. Kun Vladimir erosi aiemmista vaimoistaan ja suostui ottamaan kristillisen kasteen vastaan, hän oli jo tehnyt päätöksensä uskonnosta. Vladimir Suuri oli hyvin vaikuttunut Bysantin ortodoksiuskonnon käytännöistä, ja siksi hän päätti kääntyä ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Vladimir Suuren kaste H'ersonissa vuonna 988, Radziwillin kronikka 1400-luku

Vladimirin piti ottaa kaste ja ottaa koko maansa uskonnoksi ortodoksinen uskonto. Vladimir kastettiin 19. toukokuuta vuonna 988 Krimillä H'ersonissa eli Khersonesoksessa Pyhän Basileioksen kirkossa. Heti tämän jälkeen ruhtinas Vladimir ja prinsessa Anna Porfyrogeneetta vihittiin samassa kirkossa. Samalla Vladimir pääsi eroon suuresta määrästä kapinoivia varjageja, kun hän lähetti Bysantin tueksi 6 000 varjagisoturia, jotka olivat hänet auttaneet valtaan kahdeksan vuotta aiemmin. Niistä sotureista muodostettiin Bysantin keisarin uskollinen ja kovamaineinen varjagikaarti.

Kiovaan rakennettiin lukuisia kirkkoja, muun muassa Neitsyt Marialle omistettu kirkko toria vastapäätä venäläiseen tapaan suurelle puistoaukiolle, jolle koko kaupungit asukkaat voitiin kutsua koolle. Kirkko hallitsi sekä poliittista että taloudellista kanssakäymistä. Vuonna 977 Kiovan piispa korotettiin metropoliitaksi, mutta hän johti Venäjän kirkkoa yhdessä Konstantinopolin nimittämän kreikkalaisen prelaatin kanssa.

Muu valtiollinen toiminta

Vladimir voitti korvatit Galitsiassa ja petsenegit sekä perusti Sula- ja Desnajokien rannoille kaupunkeja, joita hän asutti slaavilaisilla, suomensukuisilla ja varjagiasukkailla. Hallituskautensa lopulla hän jakoi valtakuntansa poikiensa kesken, mutta näistä Jaroslav nousi kapinaan; valmistautuessaan sotaretkelle poikaansa vastaan Vladimir kuoli 15. heinäkuuta 1015.

Hänet haudattiin vuosina 989–996 rakennuttamaansa Neitsyen kuolonuneen nukkumisen kirkkoon (ukr.: Десятинна Церква, Desiatinna Tserkva;) Kiovaan, hauta ei säilynyt vuoden 1240 mongolivalloituksen jälkeen.

Hänen sotilaalliset valloituksensa kokosivat Kiovan ja Novgorodin maakunnat yhdeksi valtioksi, ja hänen bysanttilainen kasteensa määritti kristinuskon suunnan tällä alueella.

Puolisot ja jälkeläiset

Vladimirilla oli useita vaimoja, joista ainakin seuraavista on tietoja:

Adela Böömiläinen:

• Svjatoslav, Smolenskin ruhtinas, kuoli veljesten välisessä valtataistelussa vuonna 1015

Rogned Polotskin ruhtinatar:

• Izjaslav (n. 978/979 – 1001), peri äidiltään Polotskin ruhtinaskunnan, hänen pojanpoikansa oli Polotskin ruhtinas Vseslav
• Vsevolod, Volynian ruhtinas
• Mstislav, Tšernihivin ruhtinas
• Jaroslav Viisas
• Predslava, ryöstettiin Bolesław I Urhean joukkojen mukana vuonna 1018 Puolaan, Bolesław I Urhean jalkavaimo
• Premislava, ryöstettiin Bolesław I Urhean joukkojen mukana vuonna 1018 Puolaan
• Mstislava, ryöstettiin Bolesław I Urhean joukkojen mukana vuonna 1018 Puolaan

N.N., Irina (?) kreikkalainen nunna, Jaropolk I:n leski

• Svjatopolk I (979-1019), Jaropolkin poika

Adela Volgan Bulgariasta, voi olla sama kuin edellinen:

• Boris
• Gleb

Anna Porfyrogenita (k. 1011), Bysantin prinsessa noin vuonna 989, ei lapsia (joissakin lähteissä mainitaan 3 lasta)

Nimeltä tuntematon saksalainen puoliso, joka oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ottolaisen dynastian jäsen.

• Dobronega-Maria, joka avioitui Puolan herttua Kasimir I Ennallistajan (1016–1058) kanssa

Jalkavaimoja hänellä oli ennen kristityksi tulemistaan vuonna 988 suuria määriä:

• Vyšgorodissa 300 naista
• Belgorodissa 300 naista
• Berestovossa 200 naista

Muistomerkkejä

Vladimir Suuri ukrainalaisessa 1 hryvnian setelissä 1992

Katariina II Suuri perusti vuonna 1782 Pyhä ruhtinas Vladimirin apostolienvertainen ritarikunnan. Vuonna 1957 Venäjän ortodoksinen kirkko perusti pyhän ruhtinas Vladimirin apostolienvertainen ritarikunnan.

Vladimir Suuren muistoksi pystytettyjä muistomerkkejä on sekä Ukrainassa että Venäjällä ja paikallisten ukrainalaisten yhteisöjen pystyttämänä myös Puolassa, Argentiinassa, Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa. Vanhimmat niistä ovat 1800-luvun puolivälistä.

Muistomerkkejä pystytettiin Moskovaan (1988, kuvanveistäjä A. I. Rukavišnikov - Pyhän Daniel Styliitan luostari; 2016, kuvanveistäjä S. A. Štšerbakov, arkkitehti I. N. Voskresenski - Borovitskaja aukio), Astahan (2013, kuvanveistähä N. K. Alijev, A. N. Kovaltšuk ), Bataisk (2015, kuvanveistäjä S. M. Isakov), Belgorod (1998, kuvanveistäjä V. M. Klikov), Vladimir (2007, kuvanveistäjä S. M. Isakov), Novosibirsk (2018, kuvanveistäjä O. V. Pesotški, Novotšeboksarsk (2003, kuvanveistäjä M. A. Vinogradov), Sevastopol (1994, kuvanveistäjä V. M. Klikov), Smolensk (2015, kuvanveistäjä V. S. Graštšenkov), Tula (2012, kuvanveistäjä Juri A. Uvarkin).

Kiovan lisäksi Vladimir Suuren monumentteja on pystytetty myös useisiin muihin Ukrainan kaupunkeihin, kuten Dnipro (2010, kuvanveistäjä A. A. Zobenko), Korosten (2015, kuvanveistäjät V. N. Rožik ja V. I. Feštšenko) ja Krivoi Rog (2018, kuvanveistäjä V. I. Tokar).

Vuonna 1988, Venäjän kristyksi maaksi kastamisen 1000-vuotisjuhlan juhlavuonna, paljastettiin monumentteja Buenos Airesissa (kuvanveistäjä A. I. Rukavišnikov), Lontoossa (kuvanveistäjä L. Mol), Torontossa (kuvanveistäjä L. Mol) ja Brisbanessa (kuvanveistäjä J.-M. Virin, Juri M. Jezerski). Muistomerkkejä on myös Gdánskissa (2015, kuvanveistäjä G. A. Jeršov) ja Roomassa (2015, kuvanveistäjä L. Mol).

• 
  Vladimir Suuri kuvattuna Venäjän perustamisen 1000 vuotisen muiston monumentissa Novgorodissa Venäjällä, pystytetty 1862
• 
  Vladimir Suuren ja munkki Fjodorin muistomerkki Vladimirissa Venäjällä, kuvanveistäjä S. M. Isakov 2007
• 
  Vanhin Vladimir Suurelle pystytetty muistomerkki, Kiova Ukraina, pystytetty 1853. Kuvanveistäjät P. K. Klodt, V. I. Demut-Malinovski ja arkkitehti A. A. Ton.
• 
  Britannian ukrainalaisten vuonna 1988 pystyttämä Pyhän Vladimirin patsas Lontoossa Isossa-Britanniassa, kuvanveistäjä L. Mol
• 
  Pyhän Vladimirin patsas Gdańskissa Puolassa, pystytetty 2015
• 
  Pyhän Vladimir Suuren muistomerkki Belgorodissa Venäjällä, kuvanveistäjä V. M. Klikov 1998

Lähteet

• Nestorin kronikka. ((Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev) WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5
• Перхавко В.Б., Сухарев Ю.В.: = Воители Руси IX-XIII вв. (Rusin valtakunnan soturit 800-1200-luvuilla). Вече, 2006. ISBN 5-9533-1256-3

Kirjallisuutta

• Korpela, Jukka: Beitrage zur Bevölkerungsgeschichte und Prosopographie der Kiever Rus' bis zum Tode von Vladimir Monomah. Studia historica jyväskyläensia 54. Jyväskylä 1995.
• Korpela, Jukka: Kiovan Rusj. Keskiajan eurooppalainen suurvalta. Hämeenlinna 1996.

Edeltäjä: Jaropolk

Kiovan ruhtinas 980–1015

Seuraaja: Svjatopolk I