Rusien–Bysantin sota (988)
Rusien–Bysantin sodassa vuonna 988 (Khersonin/Khersonesoksen valtaus) Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuren sotajoukot piirittivät ja valloittivat Bysantin valtakunnalle kuuluneen Khersonin eli Khersonesoksen kaupungin Krimillä.
| Rusien–Bysantin sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa rusien ja Bysantin sotia | |||||||
 Nikolai K. Rerihin maalaus Vladimir Suuren sotaretki Khersonesokseen (1900).
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Muinaisvenäläisissä kronikoissa mainitaan usein Khersonesoksen valtaus ja sen seurauksena Kiovan Rusin valtakunnan siirtyminen ortodoksiseen uskoon. Yleensä näissä kronikoissa itse taistelu on sivuasia, mutta sitäkin tärkeämpi on pakanakansan muuttuminen kristityksi kansaksi. Khersonesoksen sotaan vuonna 988 liittyy myös Vladimir Suuren ja Bysantin prinsessa Anna Porfyrogenitan avioliitto. Bysantin keisari Basileios II vaati Vladimiria ottamaan kristillisen kasteen, jotta he pystyivät menemään naimisiin. Annan ansioksi lasketaan se, että Kiovan Venäjän ruhtinas Vladimir Suuri otti kristillisen kasteen mennäkseen naimisiin Bysantin keisarin sisaren kanssa.
Khersonesoksen antautuminen mainitaan enimmäkseen vain muinaisvenäläisissä lähteissä sekä pienenä mainintana bysanttilaisen historioitsija Leon Diakonoksen tekstissä.
Tapahtumat ennen sotaa muokkaa
Rusien ja Bysantin sota 970–971 jätti Bysantin keisarikunnan ja Rusin valtakunnan välille vihamieliset suhteet. Kun ruhtinas Svjatoslav I kuoli petsenegien hyökkäyksessä Dneprin putouksilla vuonna 972, niin Rusin valtakunnassa alkoi armoton valtataistelu Svjatoslavin poikien välillä. Valtataistelut voitti ruhtinas Vladimir Suuri vuonna 978, jonka jälkeen hän rupesi tekemään sotaretkiä naapurikansoja vastaan.
Vahvistaakseen valtaansa Kiovan suuriruhtinas harkitsi yhden uskonnon ottamista koko Kiovan Venäjän valtionuskonnoksi. Hän valitsi ortodoksisen uskon. Nestorin kronikan mukaan Vladimir päätti vuonna 988 ottaa kasteen kreikkalaisessa Khersonesoksessa Krimillä, minkä vuoksi kaupungin valtaus ja siellä tapahtuneet ihmeet kerrotaan asiayhteyteen sopivalla uskonnollisella tavalla.
Bysantin valtakunnan keisarina oli vuodesta 976 lähtien ollut nuori Basileios II, joka oli hallituskautensa alusta lähtien ollut vaikeuksissa häviten bulgaareille sodissa sekä omien sotapäälliköidensä kapinoinnin takia. Ensin häntä vastaan asettui Itäisen Armeijan komentaja Bardas Skleros. Häntä vastaan keisari lähetti 978 entisen kapinallisen Bardas Fokas nuoremman, joka oli sotajoukkojen suosikki. Bardas Fokas nuorempi voitti taistelut ja julisti itsensä keisariksi vuonna 987. Vuoden 988 alussa kapinallisten sotajoukot olivat jo lähestymässä Bysantin pääkaupunkia Konstantinopolia, josta heidät erotti enää Bosporinsalmi. Samaan aikaan bulgarialaiset ryöstelivät Bysanttia lännessä (syyrialaisen historioitsijan 1000-luvulta Jahja Antikiolaisen mukaan).
Kiovan Venäjän ja Bysantin valtakunnan liitto muokkaa
Vuosina 987–988 Bysantin keisari Basileios II oli vaikeuksissa, kun ylimyssuvut kapinoivat häntä vastaan.[1] Ratkaiseva muutos tapahtui vuonna 988, kun Kiovan Rusjin ruhtinas Vladimir Suuri lähetti Bysantin keisari Basileiokselle 6 000 varjagia avuksi taistelussa kapinajohtaja Bardas Fokas nuorempaa vastaan. Joukot saapuivat talvella 987–988, ja heistä muodostettiin silloin luultavasti ensimmäistä kertaa pysyvä palkkasoturiyksikkö seuraamaan keisaria. Niistä muodostettiin Bysantin keisarin uskollinen ja kovamaineinen varjagikaarti. Vladimir oli halunnut päästä eroon näistä miehistä, koska he olivat olleet tyytymättömiä maksamattomien palkkojen takia. Khrysopoliksessa varjagit yllättivät juhlimassa olleet kapinalliset, tappoivat heistä monta ja ajoivat loput pakoon. Huhtikuussa 989 varjagit auttoivat Basileiosta kukistamaan Fokaksen alaisen Delfinaksen Skutarissa, ja 13. huhtikuuta 989 Fokas lyötiin Abydoksen taistelussa ja tapettiin. Vladimir kääntyi kristinuskoon ja otti bysanttilaisen prinsessan Annan vaimokseen.
Jahja Antikiolainen kirjoitti tapahtumista seuraavasti: ”Keisari Basileios oli hyvin huolissaan Bardas Fokasin sotavoimien mahdista ja sen voittaessa keisarin joukot. Ne ryöstelivät keisarin omaisuutta, jonka vuoksi keisarin oli pakko lähettää avunpyyntö rusien keisarille, joka oli Basileioksen vihollinen. Niin rusien keisari suostui avunpyyntöön. He tekivät keskinäisen avunantosopimuksen ja Basileios antoi rusien keisarille sisarensa Anna Porfyrogenitan vaimoksi. Ehtona oli se, että Vladimir ottaisi kasteen ja sen jälkeen kasteen otti koko hänen valtakuntansa väki, joka on hyvin suuri. Siihen aikaan ruseilla ei ollut minkäänlaisia lakeja eivätkä he tunnustaneet mitään uskontoa. Ja keisari Basileios lähetti ruseille sen jälkeen metropoliittoja ja piispoja. Ja he kastoivat keisarin sekä kaikki hänen alamaisensa ja lähettivät hänelle sisarensa vaimoksi. Ja hän rakensi monia kirkkoja rusien maassa. Ja kun heidän avioliittonsa oli solmittu, niin silloin saapui rusien sotajoukot ja liittyivät kreikkalaisten sotajoukkoihin, jotka olivat keisari Basileioksella. Niin he lähtivät yhdessä sotaan Bardas Fokasta vastaan meritse ja maitse kohti Krisopolia. Ja he voittivat yhdessä Fokasin…”
Rusien sotajoukkojen avun määrästä Bysantille kertoi armenialainen historioitsija Stepanos Taronatsi, joka oli ruhtinas Vladimir Suuren aikalainen. Hän mainitsi 6 000 soturin joukosta. Jahjan mukaan rusien ja kreikkalaisten yhdistynyt armeija voitti Bardas Fokasin armeijan Krisopolin luona (Bosporinsalmen Aasian puolella) vuoden 988 lopulla. 13.4. 989 liittolaiset hyökkäsivät Abidosiin ja tappoivat Fokasin. Jahja Antiokialainen kertoo rusien taistelleen Bysantin armeijan joukoissa Pohjois-Syyriassa vielä vuonna 999. Näiden tapahtumien vuoksi on oletettavissa että rusien ja bysanttilaisten liitto oli solmittu viimeistään syksyllä 988, minkä jälkeen rusien joukot taistelivat Bysantin armeijassa ainakin 1000-luvun alkuun asti. Itäisten lähteiden mukaan liiton solmimista helpotti se, että ruhtinas Vladimir otti kristillisen kasteen ja Bysantin keisari Basileios II antoi sisarensa Annan vaimoksi Vladimir Suurelle.
Sotaretki Khersonesokseen muokkaa
Sotaretken tapahtumat muokkaa
Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuren sotaretki ja todellinen ajankohta kreikkalaiseen Khersonesoksen kaupunkiin Krimille ovat jonkin verran epäselviä. Nestorin kronikka mainitsee sen tapahtuneen kevät-kesä 988, joka myös itäisten lähteiden mukaan voisi pitää paikkansa, koska sen jälkeen tehtiin Rusien ja Bysantin välinen liittosopimus. Toisaalta bysanttilainen historioitsija Leon Diakonos ainoana kreikkalaisena mainitsee ”Taurian skyyttien” vallanneen Khersonesoksen. Hän mainitsi sen liittyvän komeettaan, joka näkyi heinä-elokuussa 989. Jakovin Elämä-kronikka kertoi: ”Toisena kesänä kristityn kasteen ottamisesta kävi putouksilla ja kolmantena kesänä Khersonesoksen valloitti”. Eli sen mukaan kaupunki valloitettiin vuonna 989.
Tästä tulisi kysymykseksi se, miten Vladimir olisi voinut tehdä sopimuksen Bysantin kanssa, jos hän samanaikaisesti piiritti heidän kaupunkiaan. Historioitsijoilla on eri teorioita Vladimirin sotaretkestä Khersonesokseen. Suosituimman teorian mukaan Bysantti sai 6 000 soturin sotajoukon, mutta ei ruvennut täyttämään omaa velvoitettaan eli antaa Bysantin keisarin sisar barbaarille, joka ei ollut ottanut Bysantin ortodoksikirkon kastetta. Khersonesoksen valtaus sekä uhkaus tulla myös Konstantinopoliin pakottivat Basileios II suostumaan ”Taurian skyyttien” vaatimuksiin.[2] Toisen teorian mukaan[3], kaupunki oli liittoutunut kapinallinen Bardas Fokas nuoremman kanssa, minkä vuoksi Vladimir Suuri hyökkäsi sinne Basileios II liittolaisena. Eri keskiaikaisten lähteiden mukaan Khersonesoksen piiritys kesti 6–9 kuukautta, [4] mikä antaisi olettaa, että piiritys olisi alkanut syksyllä 988. Basileios II olisi jo saanut 6 000 soturin apujoukot siihen mennessä ja piiritys olisi päättynyt kesällä 989.
Khersonesoksen linnoitus muokkaa
Muinainen Khersonesos sijaitsi nykyisen Sevastopolin alueella ja oli Krimin kallioilla, jota rajoitti idästä Karantinin lahti ja lännessä rannan myötäisesti Pesotsnajan lahdella. [5] Khersonesoksen perustivat kreikkalaiset 400 eaa. He olivat kotoisin Herakleia Pontikesta. Keskiajalla puolustusjärjestelmä muodostui mahtavasta linnanmuurista, joka kiersi kaupungin ympäri myös meren rannalla. Muurien pituus oli 2,9–3,5 km ja paksuus 4 m. Siinä oli 32 avointa tornia, 7 tykinpaikkaa ja 6 porttia. Muurien korkeus oli 8–10 m ja tornien korkeus 10–12 m. [6] Alin ulkomuuri oli tehty suurista ja huolellisesti asetetuista savikiviharkoista. Ylempänä oli pienempiä kiviä muurattuna toisiinsa kiinni.
Kaikkein vaikeimmin puolustettavissa olevassa eteläosassa (kaukana merestä) oli päämuurin edessä matalampi apupuolustusmuuri, joka vaikeutti pääsyä päämuurille. Pesochnajan lahdesta länteen on Streletskin lahti, jonne historioitsijoiden mukaan Vladimir Suuri toi sotajoukkonsa. [7][8]
Nestorin kronikka muokkaa
Kaikkein vanhin säilynyt muinaisvenäläinen kertomus Nestorin kronikka kertoo seuraavasti Khersonesoksen piirityksestä ja valloituksesta:
«Vuonna 6496 (988) Vladimir lähti sotajoukkoineen valtaamaan kreikkalaisen Khersonesoksen kaupunkia ja kaupunkilaiset sulkeutuivat sinne. Ja Vladimir jäi kaupungin tuolle puolen, lähelle satamaa, nuolenkantaman päähän kaupungista ja kaupunkilaiset pitivät sitkeästi puoliaan.
Vladimir piiritti kaupunkia. Kaupunkilaisten voimat alkoivat ehtyä ja Vladimir sanoi heille: ”Ellette antaudu, jatkan piiritystä vielä kolme vuotta.” Kaupunkilaiset eivät totelleet häntä. Vladimir varusti joukkonsa taisteluun ja käski, että kaupungin muurien juurelle oli rakennettava maavalli. Ja sotilaiden rakentaessa vallia Khersonesoksen asukkaat kaivoivat tunnelin kaupungin muurien alitse ja veivät soturien kaivaman mullan kaupunkiinsa ja kokosivat sen kukkulaksi keskelle kaupunkia. Soturit kaivoivat entistä enemmän ja Vladimir jatkoi piiritystä.
Niin muuan khersonesoslainen nimeltään Anastasios ampui nuolen, johon hän oli kirjoittanut: Vesi johdetaan lähteistä, jotka ovat selkäsi takana idän suunnalla. Kaiva ne esiin ja katkaise veden tulo. Saatuaan kuulla viestistä Vladimir kohotti katseensa taivaaseen ja sanoi. ”Jos se onnistuu, otan kasteen”. Ja hän käski heti kaivaa vesijohtoja kohti ja osuttuaan niihin hän katkaisi vedenjuoksun. Janoon menehtymäisillään oleva väki antautui.
Kaupungin valtauksen jälkeen Vladimir vaati Bysantin keisarin sisarta vaimokseen ja lupasi vastapalveluksena ottaa kristillisen kasteen. Saatuaan lupauksen Anna Porfyrogenita saapui Khersonesosekseen. Vladimir otti kasteen ja he menivät naimisiin siellä. Vladimir antoi Khersonesoseksen takaisin Bysantin valtakunnalle. Sen jälkeen Kiovan suuriruhtinas Vladimir rupesi kastamaan omaa kansaansa kristityiksi kreikkalaisten pappien avustuksella. Kronikka mainitsee, että suuriruhtinas vei Khersonesoksesta mukanaan pyhimysten voiman ja ikonit sekä muuta sotasaalista kuten kaikenlaisia kotitalousesineitä sekä pronssipatsaita[9]. Historioitsija V. V. Mavrodin olettaa, että Khersonesoksen legenda Vladimirin kasteesta oli lisätty alkuperäiseen kronikkaan, minkä perusteella laadittiin Nestorin kronikka[10]. Alkuperäisen kronikan oli ilmeisesti kirjoittanut joku khersonesoslaisista papeista, koska kronikka tunsi niin hyvin Khersonesoseksen topografian sekä sinne lisätyistä kreikkalaisista sanoista venäläisen tekstin sekaan.
Sotaretken jälkeen muokkaa
Ainakin vuoteen 1000 asti Vladimirin lähettämät varjagisoturit taistelivat Bysantin sotajoukoissa (armenialainen Stepanos Taronatsi kertoi). Vuonna 1000 varjagisoturit taistelivat Georgiassa. Heidät tunnettiin Bysantin valtakunnassa hyvin julmina sotureina. Khersonesoseksen valloittamisen jälkeen seuraava Kiovan Venäjän ja Bysantin välinen sota käytiin vuonna 1043 eli 55 vuoden kuluttua edellisestä Vladimirin pojan, Jaroslav Viisaan kanssa. Vuonna 1024 Kiovan Venäjällä oli valtataistelu, jolloin rusit hyökkäsivät Bysantin saariin Egeian merellä, jossa 800 rusien soturia tuhottiin Lemnosilla. Khersonesoseksen kaupunki jatkoi elämäänsä sodan jälkeen ja piti yhteyksiä Kiovan Venäjään. Sillä oli ongelmia Bysantin valtakunnan heikkenemisen vuoksi. 1100-luvulla Mustanmeren kaupan ottivat haltuunsa Venetsian ja Genovan tasavallat. Vuonna 1399 tataarit tuhosivat kaupungin, josta se ei enää elpynyt. Venäjän valloittaessa Krimin vuonna 1783 muinaisen Khersonesoseksen kaupungin viereen rakennettiin Sevastopol, joka varsin nopeasti kasvoi vanhan kaupungin ympärille.
Anastasios, joka antoi kaupungin Vladimirille, sai korkean viran ruhtinaan hovissa. Hänestä tuli yksi Desjatinan kirkon perustajista Kiovassa. Vladimirin kuoleman jälkeen hän pakeni Puolan kuninkaan Boleslavin luo.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Raffaele D'Amato: The Varangian Guard 988–1453. Osprey Publishing, 2010. ISBN 978-1-84908-179-5. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Skylitzes, John & Wortley, John: A Synopsis of Byzantine History, 811–1057, s. 319 (alaviite). Cambridge University Press, 2010. ISBN 9780521767057.
- ↑ В. В. Розен (1883), В. В. Мавродин, А. В. Назаренко
- ↑ А. В. Поппе (1978)
- ↑ Обычное житие Владимира Святославича, древнейший список — Мусин-Пушкинский 1414 г.
- ↑ Herson Google maps
- ↑ Hersonin kaakkoinen puolustusmuuri
- ↑ Мавродин В. В. Образование русского национального государства. Изд. 2-е, Госполитиздат. 1941
- ↑ Б. Д. Греков. Повесть временных лет о походе Владимира на Корсунь. Изв. Таврического об-ва истории, археологии и этнографии, 1929, т. III,
- ↑ Диба Юрій. Корсунські «капища» Володимира Святославовича
- ↑ Диба Юрій. Інтерпретація Корсунської легенди в будятицькій традиції вшанування Святого джерела
Aiheesta muualla muokkaa
- Jukka Korpela: Krim Ukrainan ja Venäjän välissä (Idäntutkimus 1/2009, pdf) (suomeksi) (helsinki.fi/idantutkimus)
- 3 Muinaista kaupunkivaltiota Mustanmenren pohjoisrannalla (englanniksi) (encyclopediaofukraine.com)