Rurik

puolilegendaarinen varjagi, Novgorodin perustaja
Tämä artikkeli käsittelee varjagipäällikköä. Rurik-nimestä kertovassa artikkelissa luetellaan muita Rurikeja.

Rurik (n. 830 – n. 879) oli puolilegendaarinen varjagi, joka vanhojen venäläisten kronikoiden mukaan saapui Venäjälle vuonna 862 ja perusti Kiovan Venäjän eli ensimmäisen Venäjän valtion sekä Rurikin dynastian, joka hallitsi Venäjää vuoteen 1598 saakka.[1]

Rurik ja hänen veljensä saapuvat Laatokankaupunkiin. Apollinari Vasnetsovin (1856–1933) maalaus.

TaustaMuokkaa

Vanhoissa venäläisissä vuosikirjoissa ja kronikoissa Rurik kuvataan varjagilaiseksi ”rusiksi” eli ”merentakaiseksi”. Nestorin kronikassa 1100-luvulta varjagit yhdistetään ruotsalaisiin, muihin pohjoisen kansoihin, angleihin ja gootteihin. Rurikin saapuminen Venäjälle joskus vuoden 862 jälkeen sopisi ajallisesti viikinkiretkiin, jolloin hän olisi voinut olla merkittävä skandinaavinen sotapäällikkö.[1]

Erään teorian mukaan Rurik olisi tullut Skandinaviasta tai Juutinmaalta ja valloittanut ensin Laatokanlinnan noin vuonna 855 ja sen jälkeen Novgorodin. Toisen teorian mukaan Rurik oli palkkasoturi, joka oli palkattu suojelemaan Volkhovin–Dnieprin vesiväylää, mutta kääntyi sen jälkeen toimeksiantajaansa vastaan.[2]

Karolingien keisarikunnan hallinnolla oli kontakteja erään ”Juutinmaan Rorikin” kanssa, ja on mahdollista, joskin hyvin epävarmaa, että kyseessä oli Rurik. Juutinmaan Rorik syntyi vuonna 800 Friisinmaassa tanskalaiseen perheeseen, palveli Kaarle Suuren pojan Ludvig Hurskaan vasallina, kastettiin ja menetti maansa vuonna 843 Verdunin sopimuksessa. Sen jälkeen hänestä tuli viikinkiseikkailija, joka ryösteli Englantia, Reininmaata, Pohjois-Ranskaa ja Elben rantoja. Saatuaan keisarilta lääniä Friisinmaassa ja Juutinmaalla Rorik katosi historiankirjoista. Jos hän oli sama mies kuin Rurik, hän olisi siirtynyt itään 860-luvulla.[1]

Nestorin kronikan mukaanMuokkaa

 
Rurik ja Venäjän valtion perustamisen 1000-vuotismuistomerkki Novgorodissa.

Nestorin kronikan mukaan, riideltyään toistensa kanssa slaavit pyysivät Rurikia johtajakseen vuoden 862 jälkeen. Rurik saapui Venäjälle hallitsemaan yhdessä pikkuveljiensä Truvorin ja Sineusin sekä suuren rusiseurueen kanssa. Aluksi Rurik hallitsi vain Novgorodia, josta oli tullut varjagikaupunki. Kun Rurikin veljet olivat kuolleet, Rurik otti haltuunsa heidänkin alueensa Irboskan ja Belozerskin. Rurikin käskynalaiset päälliköt taistelivat lopulta aina Dneprjoella saakka Volgalta tulleita nomadisia kasaareja vastaan Kiovan hallinnasta. Tämän vuoksi kronikka kutsuu Rurikia Venäjän perustajaksi ja Rurikin dynastian perustajaksi. Rurikin perustamasta Kiovan Venäjästä tuli jo Rurikin elinvuosisadalla merkittävä kauppavalta.[1]

HistoriallisuusMuokkaa

Rurikin tarinan todenperäisyys on hyvin kiistanalainen, kuten Rurikin historiallisuuskin.[3] Nykytutkimuksen mukaan Rurik-legendat ovat epäluotettavia ja propagandistisia.[1] Vanhimmatkin Rutikista kertovat lähteet on kirjoitettu satoja vuosia jälkikäteen, ja niiden kirjoittamisen pontimena on todennäköisesti ollut esimerkiksi valta-asetelmien vahvistaminen ennemmin kuin historiallisten tietojen tarkka muistiinmerkitseminen.[3] Kertomuksista on sitä paitsi olemassa useita erilaisia muuteltuja versioita.[1]

Novgorodin kaupunki on arkeologisten kaivausten mukaan syntynyt vasta 900-luvun puolivälissä, joten se ei voi olla Rurikin perustama. Sen sijaan Rurikinlinnan arkeologisissa kaivauksissa Novgorodin kupeesta on löydetty todisteita viikinkien läsnäolosta jo 800-luvulta lähtien.[4] Rurikin hautaa tai jäännöksiä ei ole löydetty.[3]

JälkeläisetMuokkaa

Venäjän tärkeimpien ruhtinaskuntien ruhtinaat ja myöhemmin sen tsaarit johtivat sukunsa Rurikiin vuonna 1612 kuolleen Vasili IV:n valtakauteen ja Romanov-suvun valtaannousuun saakka. Romanovitkin olivat sukua Rurikin jälkeläisille. He olivat Rurikille sukua avioliittojen kautta. Rurikista väitetysti periytyvien ruhtinassukujen jälkeläisiä elää edelleen.[3]

Koska Rurikin jäännöksiä ei ole, Rurikin itsensä DNA:ta ei päästä tutkimaan. Rurikin nykyjälkeläisiksi oletettujen ihmisten Y-kromosomit ovat usein muotoa, jota on perinteisesti nimitetty N1c:ksi ja jonka nimi on nykyisin N1a. Sittemmin sama N1c-muoto on löytynyt muistakin Rurikista periytyvistä ruhtinassuvuista. Näitä sukuja nimitetään rurikideiksi. Kaikilla Rurikin oletetuilla jälkeläisillä sitä ei kuitenkaan ole.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Fontenot, Michael J. (toim. Magill, Frank N.): ”Rurik”, Great Lives from History: The Middle Ages, s. 911–914. Salem Press, 2005. ISBN 1-58765-164-5.
  2. Rurik Encyclopaedia Britannica. Viitattu 23.4.2022.
  3. a b c d e Ruhtinas ja ruhtinaan pojat – paljastavatko geenit Venäjän perustajana pidetyn Rurikin alkuperän? Kalmistopiiri. 27.10.2021. Viitattu 28.10.2021.
  4. Richard Hall: Matka viikinkien maailmaan, s. 97. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2012. ISBN 978-952-254-109-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa